Lomailua maaseudulla

Tiistaista eteenpäin olemme viettäneet aikaa maaseudun rauhassa ja koirat ovat saaneet nauttia pitkistä lenkeistä sekä runsaasta vapaana juoksemisesta (paitsi Java). Keskiviikkona oli lähes täydellinen ilma (pieni pakkanen ja aurinko) ja suuntasin jälleen koirien kanssa Hämeenkankaan maisemiin. Myös armeija oli maastoutunut samaan paikkaan ja myöhemmin tuli luettua, että eräs ase oli kadonnut juuri edellisenä päivänä. Ei siis ihme, että armeijan auto tuli tarkistamaan mihin ajoimme...

Kaikki kolme samassa kuvassa

Torstaina vaihdoimme hieman suuntaa ja kävimme Porin puolella niinkin oudosti nimetyssä paikassa kuin Antikristuksenmäki. Luonnollisesti sinne suunnattiin geokätkön perässä ja jos olisin tiennyt millainen ryteikkö meitä odottaa, olisin melkein jättänyt koirat kotiin. Onneksi sentään osa matkasta kulki metsäkoneen jälkeä pitkin.

Eilinen oli koirille lepopäivä ja samalla ne joutuivat ensimmäisen kerran nykyisellä laumalla viettämään nelisen tuntia yksin vanhempieni luona. Tildalle yksinoleminen on jostain syystä hankalaa ja pelkäsinkin, että pikkuneiti stressaa kovasti, kun lähdemme pois. Jätin tietokoneen nauhoittamaan koiria ja oli positiivinen yllätys, ettei nauhoituksessa kuulunut juuri ollenkaan haukkumista. Vähäinen haukkuminen ei ollut mitenkään paniikinomaista omistajan perään huutamista, vaan kuulosti lähinnä sille, että Tilda oli kuullut jotain ulkoa, josta ilmoitti. Takaisin palatessa vastassa olikin kolme levänneen oloista koiraa.