tiistaina, lokakuuta 14, 2014

Kaksoiskeinu ja kadonnut sorkka

Viime viikonloppuna kävin Javan kanssa MEJÄilemässä ja Nelen kanssa agilitykisoissa. Jotenkin ihmeellisesti olin muistanut ilmoittaa Nelen ennen Lapin matkaamme kahdelle agilityradalle TamSKin kisoihin ja kun Nelen vointi oli ihan hyvä, suuntasimme lauantaina TamSKin Tallille (käytyämme ensin SDP:llä toteamassa, että niin kisathan eivät tosiaan olleetkaan siellä...).

Ennen agia oli kuitenkin Javan vuoro päästä etsimään yksi kadonnut sorkka Niihaman metsistä. Kävimme tekemässä jäljet perjantai-iltana ja ajoimme lauantaiaamuna. Askelin laskettuna jäljelle tuli mittaa 135 metriä ja SportsTracker ehdotti lauantain ajon jälkeen, että olimme kävelleet 170 metriä. Jäljen todellinen pituus lienee noiden lukujen välissä.

Javalle tehty jälki kulki jälleen kummallisessa maastossa: kaatuneita puita, valtavan kokoinen linnunpönttö ja iso läjä sitä itseään, jonka epäilin tulleen vähintäänkin karhusta. Java kuitenkin jäljesti kuin vanha tekijä ja vaikka välillä meinasi harhautua verijäljeltä, osasi todella hyvin korjata. Vain kerran taisin näyttää Javalle oikeaa suuntaa. Vauhti oli sellainen, että itselläni oli pahoja vaikeuksia pysyä mukana. Jos talvi ei kohta yllätä, voimme ehkä ehtiä tekemään vielä yhden jäljen tämän vuoden puolella.

Agilitykisat alkoivat vasta iltapäivästä ja kestivät pitkälle lauantai-iltaan. Ensimmäisellä agilityradalla vastassa oli hämmentävä tilanne: keinu suoritettiin radalla kaksi kertaa! Ei ole tällaistakaan vielä ennen sattunut. Aiemmin tämä olisi ollut painajainen ja kyllä nytkin mietitytti, että mitä Nele mahtaa tehdä. Mutta Nele meni ja teki! Myös toisella agilityradalla keinu mentiin kertaalleen ja sekin onnistui! Ongelmaksi näissä kisoissa muodostui toinen meille hankala este eli pujottelu, jonka takia kotiin palattiin kahden hylätyn kanssa.

Molemmilla radoilla Nele joko aloitti kepit väärin tai jätti ne kesken ja paineistui kovasti, kun yritin pyytää tekemään uudestaan. En jäänyt yrittämään väkisin, vaan jatkoimme matkaa. Myös loppusuorilla Nele oli sitä mieltä, että viimeinen este on aivan turha ja juoksi suoraan hihnalaatikolle.


A-rata kaksoiskeinulla

Näiden kisojen perusteella meidän täytyy ottaa seuraavaksi harjoittelukohteeksi kepit ja varmempi pujottelu. Ostin Nelelle kymmenen kerran agilitytreenit SDP:lle Päivin oppiin, jotka aloitamme torstaina. Ehkäpä sitä ehtisi vielä parit-kolmet kisatkin ennen vuoden vaihtumista...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olipa hieno toi toinen keinu, onneksi olkoon siitä!

Riikka

Tanja kirjoitti...

Kiitos! Kyllä se vaan harjoitus tekee mestarin, ei varmaan oltaisi tässä ilman koko kesän kestänyttä intensiivistä keinutreeniä. :)