Tilda uudessa kodissa

Tildan (virallisesti Viuvaun Lääke Ikävään, syntynyt 17.11.2013) koeaika on päättynyt ja pikkuneiti jää luokseni Tampereelle.

En mitenkään erityisesti suunnitellut ottavani kolmatta koiraa. Toki sitä aina kärsii enemmän vai vähemmän kroonisesta pentukuumeesta, mutta samalla tuntui, ettei Linan lähdöstä ole kulunut vielä riittävästi aikaa. Eikä ajatus pienen pennun kouluttamisesta suuresti innostanut, kun juurihan tein sen kaiken... Toisaalta Javan jääminen eläkkeelle ja molempien koirien ikääntyminen sai miettimään miten koiraharrastamisen käy jatkossa.

Olin jo aiemmin liittynyt Facebookissa ryhmään, jossa ilmoiteltiin myytävistä harjakoirista - niin pennuista kuin aikuisista. Ilmoitus uutta kotia etsivästä Tildasta tuli sinne jo ennen Lapin matkaamme, mutta silloin en vielä tehnyt asialle mitään. Päätin miettiä juttua uudelleen, jos koira olisi yhä vapaana reissumme jälkeen. Ja niinhän siinä kävi, että ilmoitukseen tehtiin nosto heti pian kotiin palattuani. Otin kasvattajaan yhteyttä, kuulin tarkemmin Tildan taustoista ja vajaa viikko tästä olinkin jo matkalla Kotkaan hakemaan pikkuneitiä.

Matkalla Kirskaanniemeen, kuva: Tytti Käyhkö

Nyt Tilda on ollut luonani kohta kaksi viikkoa. Nele on suhtautunut Tildaan yllättävän suopeasti ja kärsivällisesti, mutta toisaalta tehnyt myös hyvin selväksi milloin ei kaipaa Tildaa lähelleen. Javaa uuden koiran tulo on koetellut kovasti ja muutaman kerran olen joutunut kieltämään Javaa turhasta kiukuttelusta Tildalle. Aika tekee kuitenkin tehtävänsä ja päivä päivältä Java kestää Tildaa entistä paremmin. Tänään nähtiin ensimmäiset juoksuleikit, kun Java innostui haastamaan Tildan mukaan leikkimään. Ensimmäisen yön jälkeen koirat ovat myös siirtyneet kaikki nukkumaan makuuhuoneeseen. Olin lähes varma, ettei nukkumisesta tulisi yhtään mitään, kun Java ja Nele alkaisivat heti äksyillä, jos Tilda vähänkään erehtyisi liikkumaan yön aikana. Mutta alusta alkaen kaikki on mennyt todella hyvin ja koirat ovat nukkuneet kukin kiltisti hiljaa omissa pedeissään.

Yllättäen Tilda aloitti oletettavasti ensimmäisen juoksunsa heti Tampereelle päästyään. Sinänsä ei ollenkaan huono asia, sillä nyt voin viedä Tildan steriloitavaksi heti alkukeväästä. Jos jotain opin Linan kohdalla, niin sen, että narttu on steriloitava heti, kun mahdollista. En enää milloinkaan halua arpoa onko koiran apeus juoksuista johtuvaa vai onko taustalla sittenkin jotain muuta.

kuva: Tytti Käyhkö

Juoksusta huolimatta Tilda on päässyt jo näkemään useamman tutun (narttu)koiran. Aluksi muut koirat ovat olleet vähän jännittäviä, mutta hyvin nopeasti Tilda on jo valmiina haastamaan leikkiä. Täysin tuntemattomien koirien ohitus sujuu melkein paremmin kuin Javalta ja Neleltä: joko Tildaa ei kiinnosta tai sitten se olisi lähinnä menossa haistelemaan toista. Myös vapaana juoksemista ollaan kokeiltu ja nätisti pikkuneiti tottelee sekä pysyttelee lähellä. Kunhan juoksu loppuu, jää varmasti lenkkeilyä häiritsevä jatkuva haisteleminen ja merkkaileminen pois (tai ainakin vähenee).

kuva: Tytti Käyhkö

Mutta ei hyvää, jos ei jotain huonoakin. Tildalla ei juurikaan ole kokemusta autoilusta ja autossa matkustaminen saa Tildan voimaan pahoin. Kerran oksensi autoon ja muuten on jokaisella, lyhyelläkin, automatkalla kuolannut valtavasti. Javalla oli nuorempana sama ongelma, joka sittemmin yhtäkkiä vain katosi. Tavoitteena on nyt tehdä paljon lyhyitä automatkoja, jotka päättyvät kivaan paikkaan, jossa pääsee ulkoilemaan. Uskoisin, että pahoinvointi jää pois, kun Tilda tottuu auton kyytiin.

Autoilun lisäksi yksin kotiin jääminen on Tildalle vaikeaa ja tämä on ongelma, joka stressaa itseäni eniten, kun ottaa huomioon, että naapurit eivät noin yleisesti ottaen erityisesti arvosta haukkuvaa koiraa. Aivan yksin Tilda ei edes ole jäänyt, vaan Java ja Nele ovat myös olleet paikalla. Sain Tildan tavaroiden mukana haukunestopannan ja valitettavasti se on joutunut nyt käyttöön. En erityisemmin pidä pannan käytöstä ja olenkin laittanut sen Tildan kaulaan ilman patteria, varsinkin kun tyyppi on vasta tullut uuteen kotiin eikä ole ihme, että voi vähän ahdistaa. Panta kaulassa Tilda on ollut hiljaa, muuten tuntuu herkästi haukahtelevan. Java ja Nele eivät yhtään auta tilannetta, vaan ovat pari kertaa pitäneet jälleen ulvomiskonserttia. Tätä vauhtia jompi kumpi vanhemmistakin koirista saa taas tutustua haukunestopantaan... Toivon kovasti, että kunnollinen kotiutuminen ja yksinolon harjoitteleminen auttaisi enkä joutuisi pitämään Tildalla pantaa kuin korkeintaan joskus ja jouluna muistutuksen vuoksi. Ainakin ollaan koko ajan menty eteenpäin tässä kahden viikon aikana eikä Tilda esimerkiksi enää jatkuvasti seuraa perässäni.

Ylläolevat kuvat on otettu ennen torstain iltapäivää, jolloin päätin esitellä Tildan turkille trimmerin. Turkki ei alun alkaenkaan ollut kovin pitkä, mutta kuitenkin sellainen, että takkuuntui vaatteista ja olemisesta. Koska suunnitelmissa ei ole näyttelyitä eikä kiinnostusta viikottaiseen turkinhoitoon, halusin ehdottomasti myös Tildan lyhyeen turkkiin. Nyt kaikki koirat saavat kasvatella turkkejaan takaisin talven ajan.

Lyhytkarvaiset kiinanharjakoirat