Laskiaisretki Vähä-Riutan laavulle

Tappien perinteinen laskiaisretki suuntautui tänä vuonna Lempäälään Vähä-Riutan laavulle. Retkellä oltiin nyt jo viidettä vuotta peräkkäin eikä tänäkään vuonna ollut huolta pakkasrajan ylittymisestä, sillä auton lämpömittari näytti +1 astetta ja lumesta ei ollut tietoakaan. Sen sijaan laavulle vievä tie oli aivan jäässä, joten kulkemisen kanssa sai olla tarkkana.

Omien koirieni lisäksi retkellä oli kaksi muuta pikkukoiraa omistajineen. Muita ulkoilijoita nähtiin vasta, kun olimme jo lähdössä pois laavulta, joten menomatkalla ja nuotiopaikalla Nele sai olla pitkälti vapaana. Alkumatkasta koirilla oli pientä murinaa keskenään ja Nelellä tuntui olevan vaikeuksia sisäistää, että musta kääpiösnautseri Aino tulisi samaa matkaa kanssamme. Nele kävikin kertaalleen äksyilemässä Ainolle, mutta loppuajan koirat väistivät toisiaan välinpitämättömästi. Joskus aiemminkin Nele on tehnyt saman tempun yhteislenkillä ja luulen, että kyseessä on Nelen epävarmuus toisesta koirasta ja ylipäänsä Nelen taipumus suhtautua pelottaviin tilanteisiin "hyökkäys on paras puolustus"-metodilla. En pidä yhtään tällaisesta käytöksestä, sillä vaikka muiden koirien kanssa ei todellakaan tarvitse leikkiä, niitä pitäisi kuitenkin sietää sen verran, ettei syyttä suotta käydä äksyilemässä toisille.

Luistimilla liikkuminen olisi ehkä ollut helpointa