Javan silmäkontrolli

Keskiviikkoiltana kävin Javan kanssa Hakametsässä silmäkontrollissa. Tulos oli tämä:

"Javan oikean silmän silmänsisäinen tulehdus on rauhoittumassa hyvin. Verenpurkauma on jo liukenemassa. Silmässä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole näkökykyä. Silmänpohjaan ei ollut mahdollista nähdä."

Silmänpaineet Javalla olivat normaalit. Oletin, että tässä vaiheessa ylimääräiset silmätipat jäisivät pois, mutta kortisonitippaa pitää jatkaa vielä kaksi kertaa päivässä. Seuraava kontrolli on kahden viikon päästä ja silloin kortisonitippa voidaan luultavasti vähentää yhteen kertaan päivässä vielä noin 2-4 viikon ajaksi.

Eläinlääkärin mukaan Javan näön olisi periaatteessa pitänyt jo palautua, mutta jostain syystä näin ei ole tapahtunut. Silmänpohjasta näkyi kai hieman omituinen heijaste, jota ei kuitenkaan vielä pystytty tarkemmin tutkimaan. Jos silmänpohjaan ei seuraavassa kontrollissa näe tavanomaisilla silmien tutkimuslaitteilla, pitäisi Javalle tehdä ultraäänitutkimus verkkokalvon irtauman poissulkemiseksi. Jos verkkokalvo on irronnut, on Java toisesta silmästään sokea. Mutta toivotaan, ettei tällaista ole tapahtunut ja jos onkin, pärjäävät koirat onneksi yhdelläkin silmällä ihan hyvin.

Nyt pitää yhä varoa, ettei Java loukkaa silmäänsä, mutta muuten voidaan elää ihan normaalisti. Javakin saa siis taas lähteä lenkeille mukaan, mutta metsäreissut jätetään välistä turhien riskien välttämiseksi. Kaiken kaikkiaan on kovasti sellainen tunne, että olen kokenut tämän kaiken jo aiemminkin eikä siitä edes ole pitkä aika: jatkuvat eläinlääkärivierailut, uä-tutkimukset, huonot uutiset, you name it.