Teerilammella

Viime viikonloppu kului mökkeilyn parissa. Lauantaina pakkasin koirat ja tavarat autoon, poimin matkalta Iinan ja Nalan kyytiin ja suuntasimme kohti Seitsemisen kansallispuiston lähellä sijaitsevaa Teerilampea. Sieltä oli yhdistyksemme käyttöön varattu kahdeksan hengen mökki ja kahdeksan ihmisen lisäksi mökkiin majoittui kymmenen pikkukoiraa. Tiedossa oli siis varsin mielenkiintoinen viikonloppu!

Melko pian mökille saapumisen jälkeen lähdimme porukalla Seitsemiseen, jossa tarkoitus oli kiertää Kirkaslampi ja samalla kuluttaa suurimmat energiat koirilta. Melkein koko lenkin ajan satoi lähestulkoon kaatamalla vettä, joten takaisin mökille palasi hyvin märkiä koiria omistajineen. Itselläni takki ei kestänyt vesisadetta, mutta onneksi oli mukana vaihtovaatteita.

Hetki ennen sadetta - Javaa lukuun ottamatta koirat juoksivat vapaana

Loppuillan hengasimme mökillä hyvän ruoan ja juoman parissa. Osa kävi myös saunassa ja uimassa - niin ihmisistä kuin koiristakin. :)

Sateessa kastunut Nele katselee, kun muut uivat

Java ja maltankoira Aku vahtivat nuotiopaikan läheisyydessä

Yöllä mökissä oli melko tiivis tunnelma, kun tilaa oli vain 30 neliötä. Kuitenkin jokainen koira nukkui kiltisti oman omistajansa läheisyydessä ja yö oli yllättävän hiljainen koiramäärään nähden. Nele nukkui yönsä sänkyni vieressä olevassa kevythäkissä ja vaikka oviaukko oli koko yön auki, ei Nele juurikaan tainnut häkistä poistua. Java käytti tilaisuuden hyväkseen ja nukkui melkein koko yön sängyssä vieressäni (kotona sänkyyn ei ole koirilla lupaa tulla).

Aamu aloitettiin reippaalla lenkillä Teerilammen ympäri. Lammen varrella oli mökin lisäksi kaksi laavua emmekä olleet seudun ainoat yöpyjät.

Koirilla riitti energiaa heti aamusta

Lammen ympäri kulki pitkospuut ja matkan varrella oli pieniä "laitureita" kalastajille

Nele innostui kiipeilemään

Javan takana vastarannalla näkyy mökkimme sauna

Kokonaisuudessaan mökkireissu oli varsin onnistunut, vaikka on pakko myöntää, että ennakko-odotukset eivät olleet kovin korkealla. Koirat tulivat hyvin toimeen keskenään, ainoat kärhämät tulivat omista paikoista ja ruoasta. Java pysyi koko retken ajan joko tavallisessa hihnassa tai fleksissä, mutta Nelen hihna lojui pitkälti käyttämättömänä. Karkailevan koiran kanssa tällainen mökkielämä ei ole ihan helppoa, kun ihmiset kulkevat edestakaisin mökkiin ja ulos eivätkä aina huomaa katsoa, ettei Java pääse mökistä ulos. Kerran Java ilmestyikin yhtäkkiä vapaana pihalle, mutta onneksi tuli suoraan luokseni eikä näyttänyt edes ajattelevan lintujen perään lähtemistä.