Nolla, mutta ei LUVA

Tarkoitus oli pitää pidempää kisataukoa agilitysta enkä ollut selannut kisakalenteria, kun kaveri ennen loppiaista vihjasi tämän viikonlopun TamSKin kisoista Lempäälässä. Hetken mietittyäni tajusin myös vapaapäivieni osuvan samaan viikonloppuun, joten pakkohan tällainen tilaisuus oli käyttää hyväksi! Viime vuoden hylätyistä viisastuneena ilmoitin Nelen vain hyppyradalle.

Kakkosten hyppyrata oli aikataulutettu alkamaan klo 17.15. Ihan mukavaa, että sai aamulla nukkua pitkään, mutta muuten tämä päivä meni odotteluksi ja kellon tuijottamiseksi yhden kisaradan takia... Minikakkosten hyppärille osallistui vain kuusi koirakkoa ja Nelen kanssa lähdin radalle kolmantena. Tällä radalla putkijarrun osaamisesta olisi ollut hyötyä, sillä pariin otteeseen piti kääntyä tiukasti heti putken jälkeen.

Radalla tuntui, että liikuttiin kovin hitaasti. Nele pääsisi paljon lujempaakin ja itse varmistelin turhan paljon. Harmi, ettei kukaan videoinut rataa. Virheitä ei tullut (pujottelukin meni tosi hienosti), mutta ihanneaikaan pääsemisestä en ollut ollenkaan varma. Tuloksissa olikin iloinen yllätys, kun saatiin pitkästä aikaa puhdas nolla ja ihanneaika alittui 0,15 sekunnilla. Nelen lopullinen sijoitus oli 3/6, joten päästiin palkinnoille (omistajalle lahjakortti, Nelelle herkkuja ja Javalle uusi lelu). Vähäisestä osallistujamäärästä johtuen jaossa oli vain kaksi LUVAA, joten meille ei riittänyt nousunollaa. Ja ihan hyvä niin, kun nyt voimme jatkaa kisaamista hyppyradoilla ja olisihan ollut melkoista, jos Nelen tämän vuoden agilitytavoite olisi täyttynyt heti kisakauden alussa.

Oikeastaan tätä tulosta voisi kutsua motivaationollaksi, koska viime vuoden jatkuvien hylättyjen jälkeen tuntui, ettei koko kisaamisessa kohta enää ole mitään järkeä. Nyt on taas parempi fiilis ja uskoa siihen, että muutetaan vielä jossain vaiheessa tavallinen nolla LUVAksi.