Ylämäki, alamäki, agility

Keskiviikkona pääsin viimein Nelen kanssa Anne Huittisen valmennukseen. Alun perin Nelen vuoro olisi ollut vasta huhtikuun puolivälissä, mutta vaihdettiin hetkellisesti päivää ja ryhmää. Treenimotivaatio ei kotoa lähtiessä ollut mitenkään erityisen suuri, mutta Nele oli niin hyvä agilitykoira, että kotiin palasin paljon paremmalla mielellä.

Rata näytti keskiviikkoiltana tältä:

Ennen omaa vuoroa epäilin mm. Nelen kykyä löytää kuudentena oleva putki ja olin varma, että pujottelu tuottaisi hankaluuksia. Mutta Nele löysi kaikki esteet, itse vain olin koko ajan myöhässä ja ohjasin mihin sattui. Tehtiin rata kahdessa osassa: ensin esteet 1-20 (tietenkin sopivin välein palkaten!) ja pienen tauon jälkeen esteet 21-31. Nele jaksoi oikein hienosti loppuun asti, vaikka vauhti alusta hidastuikin.

Linan kanssa agility on nyt ollut todella vaihtelevaa: välillä olen supertyytyväinen mustavalkoiseen ja välillä mietityttää, että onkohan tämä nyt Linan laji ollenkaan. Tällä viikolla ollaan menty alamäkeä. Tiistain agilitytreeneissä Lina kompastui ensimmäiseen hyppyrimaan ja alkoi kiertää hyppyä, kyttäsi jatkuvasti namiboksia ja tuntui, että etenimme kuin suossa. Oman vuoron päättyessä olin jopa helpottunut... Erityisen hienoa oli kuitenkin se, että Lina meni ensimmäistä kertaa 12 keppiä ja ainut ongelma oli pujottelun ensimmäisen välin löytyminen. Muuten Lina eteni pujottelun loppuun asti todella taitavasti.

Tänään käväisin SDP:llä ja treenaamaan pääsivät Nele sekä Lina. Ensin tehtiin rataa. Nelen kanssa ensimmäinen yritys meinasi taas levitä, kun en ohjannut kunnolla ja Nele kaarrotteli pitkin hallia. Keppien hakeminen tuotti ongelmia ja muutenkin Nele olisi tykännyt oikoa nameille. Kepeillä käytin näissä treeneissä verkkoja kahdessa viimeisessä välissä, jotta olisi helpompi varmistaa oikea pujottelu loppuun asti. Linan kanssa yritin myös rataa lyhyissä pätkissä ja se oli....no, tuskaa. Lina ei osaa yhtään hakea hyppyjä, tulee koko ajan taakseni ja tuntuu paineistuvan herkästi.

Lopputunnista tehtiin keinua ja Linan kanssa keppejä. Pujottelussa oli nyt vain 6 keppiä ja niistä Lina suoriutui hienosti. Keinulla Nele oli oikein pätevä eikä turhia jännitellyt, mutta Lina sen sijaan oli jotenkin ahdistunut (vieläkään ei olla kummankaan kanssa edetty maksipöydän käyttöön asti). Huh, välillä tämä harjakoirien kanssa harrastaminen on todella koettelevaa.