Viikottaisten agilitytreenien päättyminen

Tiistaina oli Linan viikottaisen agilityryhmän viimeinen kerta. Nelen osalta talvikauden treenit päättyivät jo viime viikolla, kun keskiviikkona olin töissä iltavuorossa eikä näin ollen päästy mukaan viimeiselle kerralle.

Lina pääsi tiistaina tekemään keinua, pientä rataa ja keppejä. Keinun kanssa otettiin askel taaksepäin ja tehtiin pienempää keinahdusta, kun viimeksi omatoimitreeneissä Lina vaikutti hieman pelokkaalta keinulla. Nyt Lina meni tosi reippaasti keinua. Ratana meillä oli hyppyjä ja pari putkea. Viimeinkin tuli videoitua (kiitokset treenikaverille) Linan menoa (molemmissa videoissa YouTuben omaa musiikkia, kun unohtui poistaa äänet):



Pujottelussa meillä oli 12 keppiä, tosin eivät suorana vaan enemmän kujan muodossa. Pari-kolme virhevalintaa taisi tulla, mutta esimerkiksi viimeisellä kerralla Lina pujotteli kaikki kepit oikein ja reippaasti:



Kesäkauden suhteen tilanne on nyt se, ettei yksikään koiristani ole enää agilityn viikkoryhmässä. Nelellä on toukokuun loppupuolella vielä yksi Anne Huittisen valmennus, mutta muuten joudutaan tyytymään omatoimitreeneihin. Olen oikeastaan tosi helpottunut tästä tauosta! Javan kanssa aloitettiin agility vuonna 2008 ja siitä saakka ollaan enemmän tai vähemmän juostu joka viikko agilitytreeneissä milloin missäkin. Nelen kohdalla tauko oli selvää heti, kun kuulin keskiviikkoryhmän päättymisestä. Linalle kyselin ryhmäpaikkaa TamSKilta, mutta totuus on, että Lina tarvitsee enemmän innostamista agilityyn kuin pitkiä rataharjoituksia. Jostain syystä Linan into agilityyn on laskenut koko ajan matkan varrella.

Itselle tauko merkitsee sitä, että voin keskittyä vaihteeksi työntekoon eikä tarvitse olla pyytelemässä sitä, tätä ja tuota iltaa vapaaksi, jotta voi kiireellä ja huonolla fiiliksellä sännätä hallille. Ja tietenkin tämä kaikki säästää kuukaudessa lähes 100 euron verran rahaa, jolle todella on muutakin käyttöä.

Kesäkauden tavoitteisiin otan treenaamisen ja kilpailemisen Javan ja Nelen kanssa sekä iloisen treenaamisen Linan kanssa. Mitään stressiä ei oteta mistään, tehdään sen verran kuin ehditään ja jaksetaan. Totuushan kuitenkin on, etten itsekään enää löydä agilityn harrastamiseen samanlaista intoa kuin vielä pari vuotta sitten. Taitaa siis tauko tulla tarpeeseen ihan jokaiselle.