Tänään oli Javan vuoro päästä pidemmälle lenkille. Lähdettiin kaksin tutkimaan uusia reittejä Hervannassa. Käveltiin metsäpolkuja Hervannan ja Kaukajärven välissä: puolitoista tuntia ja neljä kätköä. Java joutui lenkillään tyytymään fleksiin, mutta iltapäivän hiljaisuudesta päätellen Javakin väsähti tehokkaasti metsässä kulkemisesta.
Lina sen sijaan on joutunut tyytymään lyhyempiin lenkkeihin lähellä kotia. Niihaman ja Hervannan lenkit olisivat olleet liian raskaita Linalle, joka on taas köhinytkin jonkin verran. Välillä en oikein tiedä väsyykö Lina lenkillä vai johtuuko perässä käveleminen vain siitä, ettei Lina juurikaan pidä märkyydestä. Vapaana ollessaan Lina liikkuu paremmin kuin hihnassa, joten olen yrittänyt viedä Linaa läheiseen metsään, jossa pikkuneiti saa liikkua vapaana omaa vauhtiaan. Eläinlääkäri ehdotti tarkistamaan ikenien värin silloin, kun Lina alkaa lenkillä hidastella perässäni - saattaa olla, että Linaa esimerkiksi heikottaa alhaisen verenpaineen takia.
Vaikka nämä pitkät lenkit olivat kivoja pienestä sateesta ja yleisestä märkyydestä huolimatta, olisi silti mukava palata kolmen viikon takaiseen aikaan, jolloin heti aamusta paistoi aurinko ja ulkona oli sopivasti pakkasta. Olin silloin koirien kanssa Kankaanpäässä ja aamulenkki reippailtiin eräällä suolla armeijan ampuma-alueen reunamilla etsimässä vanhaa latoa ja kätköä. Hieno paikka ja vielä hienompi ilma:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti