Synnynnäinen sydänvika

Maanantaina päästiin vihdoin selvittämään tarkemmin mistä nesteen kertyminen Linan rintaonteloon johtui. Olin ensimmäistä kertaa koskaan mukana ultraäänitutkimuksessa ja suurimman osan ajasta kuva ruudulla näytti lähes pelkältä lumisateelta. Eläinlääkärinä toimi Hakametsän sydänspesialisti Anne Siljamäki.

Ennen ultraääntä eläinlääkäri kuunteli Linan sydämen, mutta ei kuullut sivuääntä. Syke sen sijaan oli normaalin rajan yläpuolella, vaikka huomioitiin myös Linan jännitys. Seuraavaksi huoneeseen haettiin trimmeri ja Linan karvat leikattiin molempien etutassujen takaa. Tästä alkoi varsinainen UÄ-tutkimus, joka keskittyi pitkälti sydämeen. Myös muita elimiä vilkaistiin mahdollisen kasvaimen takia.

Kasvainta ei löytynyt, mutta sydänvika kylläkin. Sydänultrassa todettiin selkeä oikean puolen laajentuma ja tricuspidaaliläpän eli kolmipurjeläpän (oikean kammion ja eteisen välissä) vuoto. Sydämen vasen puoli oli normaali. Nestettä näkyi hieman rintaontelossa ja jos sitä vielä kertyisi uudelleen runsaasti, voisi nesteestä ottaa näytteen.

Tutkimuksen jälkeen oli kaksi vaihtoehtoa: joko synnynnäinen sydänvika on aiheuttanut nesteen kertymisen tai nesteen kertyminen syystä X on johtanut muutoksiin sydämessä. Näistä vaihtoehdoista sekä eläinlääkäri että minä päädyimme synnynnäiseen sydänvikaan, joka kokonaistilanteen huomioon ottaen tuntui todennäköisimmältä. Olin kuitenkin jo syyskuussa 2012 epäillyt jotain olevan vialla Linan sydämessä, kun pyysin silloin kuuntelemaan sydämen rokotuksen yhteydessä. Mutta koska sivuääntä tai muutakaan normaalista poikkeavaa ei kuulunut, jäi asia silloin siihen.

Kun alun perin tarjolla oli vain huonoja vaihtoehtoja, ei lopputuloskaan voinut olla hyvä ja enää pohdinnan alla oli miten tästä eteenpäin. Linalle päätettiin aloittaa ACE-inhibiittori Prilium (lääke sydämen vajaatoimintaan) ja jatkaa nesteenpoistolääkettä puolet pienemmällä annostuksella. Eläinlääkäriä kuunnellessa mielessä pyöri vain kysymys siitä millainen elinodote Linalla on, kun tiedossa oli, että sydänviat voivat viedä koiran nopeastikin. Eläinlääkärin arvio oli 3-4 vuotta, jos lääkitys tehoaa. Asia, joka on niin vaikea käsittää, kun koira on vasta hieman päälle kaksivuotias. Jos lääkitys ei tehoa, olen sen kaikista vaikeimman päätöksen edessä. Lähiajat kertovat miten tässä kaikessa käy ja kontrolliin varattiin aika kolmen viikon päähän eli syyskuun alkuun.

Tästä eteenpäin Lina on, eläinlääkärin sanoin, nuori eläkeläinen. Näyttelyt ovat nyt luonnollisesti Linalta lopullisesti ohi, samoin tavoitteellinen agility. Jotain hyvin kevyttä voidaan agilityn saralla tehdä, mutta ei mitään raskasta. Samoin pitkät, vaativat lenkit ja muiden koirien kanssa riehuminen ovat kiellettyjä. Kaikki tapahtuu Linan ehdoilla. Toki voidaan yhä lenkkeillä, mutta rauhalliseen tahtiin ja vieraiden koirien kanssa Lina ei ole koskaan erityisesti leikkinytkään. Javan ja Nelen kanssa Lina välillä innostuu leikkimään, mutta nämä ovat yleensä melko lyhytaikaisia riehumisia. En ole laittanut Javaa silmä- ja polvivaivojensa kanssa pumpuliin enkä ajatellut laittaa Linaakaan - eletään tilanteen mukaisesti, mutta kuitenkin täysillä loppuun asti, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että loppu tulee aiemmin kuin siinä tilanteessa, jossa yritän epätoivoisesti estää väistämätöntä pitämällä koirani pääasiassa sisätiloissa paikoillaan.

Lina oli sijoituskoira, mutta sydänviasta kuultuaan kasvattaja siirsi Linan omistusoikeuden välittömästi minulle. Missään nimessä Linaa ei voi pennuttaa ja eläinlääkärissä jo kysyin steriloinnin mahdollisuudesta, jos vain niin pitkälle päästään. Steriloinnissa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Lina aloitti neljännen juoksunsa viime torstaina ja se myös jää viimeiseksi...tavalla tai toisella.

Synnynnäinen sydänvika selittää miksi niin iloisesta ja reippaasta pennusta tuli vähitellen väsynyt ja apea aikuinen. Monille olen Linan tilanteesta puhunut ja ihmetellyt miksi koira on muuttunut, joten omalla tavallaan tämä diagnoosi on helpotus, kun kaikelle on vihdoin syy. Kuitenkaan se ei poista surua ja murretta Linan voinnista ja on todella, todella väärin, jos joudun luopumaan nuoresta, rakkaasta koirasta näin aikaisin.

Toivon niin paljon, että lääkitys auttaisi ja saisin pitää Linan luonani vielä monta vuotta.