Maanantaina Lina pääsi (tai mielestään joutui) taas eläinlääkäriin, vaikka alun perin meidän piti palata kontrolliin vasta syyskuun alussa. Jostain syystä Lina on kuitenkin kotona aina välillä tärissyt (esimerkiksi aamuisin sohvalla maatessaan) ja soittelin asiasta Hakametsään jo viime viikolla. Siljamäki oli sitä
mieltä, että Linan sairaus huomioon ottaen meidän olisi syytä tulla
käymään tarkistuksessa.
Eläinlääkärissä Linalta kuunneltiin ensimmäisenä sydäntä ja sen jälkeen mitattiin verenpaine. Taas ihan uusi toimenpide enkä tiennytkään, että koiralla verenpaine voidaan mitata hännästä! Tosin hoitajan lomakkeessa näytti toisena vaihtoehtona olevan tassukin. Linan piti maata paikallaan sylissäni ja verenpaine mitattiin kolmesti, jotta tuloksista voitiin laskea keskiarvot (Linalla arvot menivät joka mittauksella hyvin lähelle toisiaan).
Lopuksi siirryttiin vielä keuhkoröntgeniin ja nyt pääsin itsekin mukaan. Ensin Lina piti laittaa pöydälle kyljelleen ja sen jälkeen selälleen muovisen tuen päälle. Kaiken kaikkiaan röntgenkuvaus oli hyvin nopea tapahtuma, oikeastaan oli vaikea edes huomata laitteen tekevän mitään. Keuhkokuvassa näkyi hieman nestettä, mutta tärkeintä oli, ettei nestettä ollut tullut takaisin. Myös hengitysäänet olivat olleet hyvät ja normaalit. Verenpaine oli normaali, mutta silti stressaavaan tilanteeseen nähden ehkä hieman alhainen ja Siljamäki epäilikin, että tärinä kotona (rauhallinen ja stressitön paikka) saattaisi johtua liian alhaisesta verenpaineesta. Linalta päätettiin jättää pois sydänlääke Prilium ja jatkaa vain nesteenpoistoa, jotta nähdään muuttaako se tilannetta. Seuraava kontrolli on ensi viikon torstaina ja jos tärinä on kadonnut, pitää lääkitystä hienosäätää.
Ainakaan vielä tänään tärinöistä ei ole täysin päästy, mutta mielestäni Lina tärisee vähemmän kuin aiemmin. En huomannut tärinää myöskään silloin, kun sydänongelmasta ei vielä ollut tietoa ja Linalle vasta aloitettiin nesteenpoistolääkitys.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voi Linaa, sen sairastamista olen blogisi kautta seurannut, kun itselläkin on harjakoira, jolla on epäselvää sairastamista ollut. Parempaa oloa Linalle <3
Kiitokset Linan puolesta. :) Linan diagnoosi oli toisaalta helpotus, kun epämääräiset vaivat saivat selityksen, mutta toisaalta harmittaa, että nuoren koiran kanssa kaikki jää kesken.
Itse lueskelen teidän blogia säännöllisesti, on mukavaa seurata muiden harjakoirien elämänmenoa. :)
Lähetä kommentti