Lyhytkarvaiset kiinanharjakoirat

Sydänvika-diagnoosin jälkeen oli aivan selvää, että leikkaan Linan turkin lyhyeksi. Turkki on jo pitkään ollut kuivaa, kiharaa höttöä, johon kaikki mahdollinen tarttuu kiinni. Erityisesti metsälenkit ovat olleet hankalia, kun Linalla on jatkuvasti risuja, lehtiä, tms. turkissaan. Joten tuumasta trimmeriin ja turkki pois (vaaleat kohdat etutassujen takana johtuvat UÄ-tutkimuksesta - en sentään vahingossa leikannut liikaa):

Vasen kuva Tampereen KV-näyttelystä tältä keväältä

Linan olemus keveni huimasti ja ulkonäköön tuli paljon pentumaisuutta. Aikoinaan Nelen turkin leikkaaminen aiheutti haikeutta, mutta nyt suorastaan odotin, että näen Linan ilman höttöään. Hetken kestää kyllä taas tottua ja muut koiratkin katsoivat kummissaan Linan uutta olemusta.

Myös Java ja Nele luopuivat turkeistaan. Trimmasin kaikki koirat 9 mm leikkuukammalla ja seuraavaksi saavat kasvatella turkkejaan takaisin talven ajan. Aktiivinen turkinhoito on nyt omalta kohdalta toistaiseksi ohi. Toki koirat pääsevät (tai mielestään joutuvat) aina välillä kammattavaksi ja pesulle, mutta enää ei tarvita megakalliita erikoisaineita saati pesuja viikon välein. Yksi shampoo, yksi hoitoaine, harja ja pari kampaa, kuivain ja trimmerit. Ei enää edes ponnareita - paitsi omaan tukkaan. Heti ehtiessäni aionkin käydä läpi kylpyhuoneen koirakaapin ja laittaa myyntiin ylimääräiset tavarat.

Turkit lähti, koirat jäi

Viime talvena koin kovin raskaaksi sen, ettei Linalle oikein voinut pukea mitään vaatteita, kun turkki oli heti huopatakkua. Jos pikkuneiti vain jaksaa talveen, saa Linakin viimein omat vaatteet. Lähinnä oman sadetakin ja lämpimän manttelin. Koirien vaatevarastokin pitäisi ehtiä käydä läpi: myydä pois käyttämättömät ja ostaa tarvittaessa uutta.