perjantaina, marraskuuta 09, 2012

Bon appétit

Yksi tämän vuoden tavoitteista oli uudistaa koirien ruokavaliota. Alkuvuonna projekti lähti ihan hyvin käyntiin: keittelin koirille puuroja ja vaihdoin nappulankin viljattomaan. Viljaton nappula kuitenkin osoittautui ihan liian kalliiksi olemattomille rahoilleni, joten palattiin parin-kolmen pussin jälkeen takaisin tuttuun Golden Eagleen. Kevään ja kesän kiireissä puuron keittelyt jäivät unohduksiin ja koirat ovat pitkään olleet täysin nappularuokinnalla. Öljyjen antamisen säännöllisyydestä ei ole ollut tietoakaan alkuvuoden jälkeen - ei niin hyvä asia turkkikoiran kanssa.

Tällä viikolla päätin tsempata ja tein koirille annoksen puuroa. Puuroon tuli hirssiä vajaa 1 dl, kaurahiutaleita 1,5 dl, riisiä 3 dl ja pussi vihannessekoitusta. Lihana koirat ovat nyt saaneet Maukas-sarjan kalkkunan jauhelihaa. Puuroa ja lihaa olen antanut suhteessa 50-50. Oikeiden määrien laskemiseksi koirat pääsivät käymään vaa'alla: Java 3,8 kg, Nele 4,9 kg ja Lina 4,6 kg. Ensi viikolla käyn koirien kanssa eläinlääkärissä, joten tarvitsee punnita koko porukka silloin uudelleen.


Koska Linan turkki on melko kuivan oloinen ja näköinen, olen viimein tsempannut myös öljyn antamisen kanssa. Öljynä on tällä hetkellä Fullolifen turskanmaksaöljy. Nappulamerkkinä meillä on nyt Kodin Terrassa ostettu Nero Tehovoima, jonka 15 kilon säkin sai puolet halvemmalla kuin Golden Eaglen. Tähän mennessä ko. nappulamerkki on vaikuttanut ihan hyvältä.

Koirien ruokintaan liittyy myös yksi ikävämpi juttu. Olin jo pidempään ihmetellyt miksi Lina on kovin vaisu eikä yhtään niin puuhakas kuin vuoden ikäisen koiran voisi olettaa olevan. Lenkeilläkin Lina seurasi tiiviisti perässäni eikä yhtään innostunut juoksemaan. Ensimmäisenä syyn Linan passiivisuuteen kertoi Tampereen ryhmänäyttelyn tuomari, sen jälkeen Hakametsän eläinlääkäri ja lopulta kaveritkin kuittailivat aiheesta. Lina-parka oli ihan liian laiha! Ei mikään ihme, ettei toinen jaksanut liikkua, kun ei ole energiaa. Näin ollen selityksen sai myös Linan ruokavarkaudet... Koirien lihomisen pelossa olin päättänyt näännyttää omani nälkään ja voin kertoa, että asia on harmittanut paljon. Koskaan ei saisi tuijottaa tiukasti tiettyä ruokamäärää, vaan kokeilla koiran kyljistä onko koira saanut ruokaa sopivasti, liian paljon vai liian vähän ja säätää ruokintaa sen mukaan.

Kun viimein tajusin tämän asian, nostin heti Linan nappulamäärää. Muutoksen on nyt huomannut Linassa selvästi ja takaisin on tullut se ihana pikku-riiviö! Sisällä Lina leikkii sekä Javan että Nelen kanssa, suorittaa puuhakkaana eri kohteiden kaivamista (välillä ei-niin-sallittuihin kohteisiin kuten sohvaan, mutta tämäkin Linan oma hassu tapa oli pitkään poissa) ja ulkona kulkee häntä pystyssä. Toki vieläkin Lina välillä ulkona kulkee takanani (kuten Javakin), mutta pääasiassa juoksee metsäpoluilla edessäni ja hihnalenkeilläkin liikkuu reippaammin.

Ylipäänsä Hallilaan muuton myötä koirat liikkuvat paljon enemmän ja tarkkana saakin olla, etten taas onnistu laihduttamaan koiriani liikaa. En vähentele nameja ollenkaan päivän ruoka-annoksista ja nappuloissakin pitäisi nyt olla Golden Eaglea enemmän energiaa. Sinänsä on harmi, että tämä laihtumisongelma tuntuu koskevan vain koiria eikä niinkään omistajaa. :) 

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Omistaja pidetään liian hyvällä ruoalla. :)

Tanja kirjoitti...

Minkäs teet, kun on kotona niin hyvä kokki. ;)