Toipilas

Niin se aika juoksee, kun kohta jo viikko mennyt leikkauksesta. Viime postauksessa kirjoittelin, ettei Nele ole vielä käynyt isommalla asialla ja eiköhän Nele päättänyt tämänkin hoitaa heti seuraavana päivänä. Ja joka lenkillä... Aamulla toimitus päättyi kunnon kiljumiseen, mitä oli todella kurja kuunnella. Seuraavilla kerroilla kiljuminen ei enää kestänyt niin kauan ja eilen selvittiin jo ihan hiljaa. Itse tietysti pelästyin, että tapahtuiko haavalle jotain, kun ei Java aikanaan kiljunut yhtään. Mutta ei, haava on ihan ok, joten kai se sitten vaan sattui sen verran. Todella ikävää, mutta minkäs teet. :(

Eilen Nele hieman leikki ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Sisällä pääasiassa nukkuu, mutta ulkona innostui ensin leikkimään oksalla ja myöhemmin kantoi taas hihnaansa, mikä on Nelen oma juttu. Haavaliiman kuivumisesta johtuvia sätkyjä Nele ei ole saanut ollenkaan niin paljon eikä niin pahasti kuin Java. Johtuu ehkä tuosta, että on pääasiassa vain nukkunut... Toisaalta olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että Javalla on matalampi kipukynnys kuin Nelellä. Neleä ei myöskään haava kiinnosta ollenkaan niin paljon kuin Javaa. Javalla oli pakko pitää koko ajan kauluria, koska muuten olisi jatkuvasti nuollut haavaa. Nele taasen nukkuu nytkin vieressäni ilman kauluria eikä ole yhtään yrittänyt nuolla haavaansa. Tottakai koko ajan pitää vahtia ja jos en pysty vahtimaan, niin laitan kaulurin.

Tänään olen antanut Nelelle vain puolikkaan särkylääkkeen ja huomenna saa viimeisen puolikkaan. Luulen kyllä, että Nele pärjäilee sen jälkeenkin ihan hyvin.