Vuosi 2018

Näköjään vuosien myötä tämä blogi vain entisestään hiljenee. Tänä vuonna työt söivät liian paljon aikaa kaikelta muulta, mutta tämä onneksi korjaantuu ensi vuonna. Toisaalta aavistuksen verran säännöllisemmät työvuorot mahdollistivat pitkästä aikaa harrastamisen.

Vuosi 2018 ei ollut koirille paras mahdollinen. Java lähti luotamme helmikuun lumisateessa, Nelen sydänvian todettiin hieman edenneen ja Tilda yritettiin tappaa marraskuussa. Onneksi lääkitys on toiminut Nelellä ja Tilda hitaasti paranee hyökkäyksestä. Viime keskiviikkona Tilda kävi eläinlääkärissä tarkoituksena poistaa serklaasi, mutta eläinlääkäri totesi alaleuan olevan vielä liian pehmeä, vaikka röntgenkuvassa se näytti parantuneen hyvin. Sen sijaan poistettiin kaksi hyökkäyksessä katkennutta hammasta ja vuoden aikana kertynyt hammaskivi. Serklaasia pidetään vielä kaksi viikkoa, sillä riski leuan uudelle murtumiselle on yhä liian suuri.

Maaliskuussa palasin Tildan kanssa agilityn pariin ja treenit kulkivat todella hyvin Huittisen Annen valmennuksessa. Tilda oppi pujottelun ja keinukin saatiin hyvään vaiheeseen. Aloin jo miettiä epiksiin osallistumista, mutta amstaffin hyökkäyksen takia agility loppui kuin seinään ja jouduin myymään loppuvuoden vuoroni pois. Mitään tietoa ei ole siitä koska palaamme agilityn pariin, tuskin ihan hetkeen kuitenkaan.

Tänä vuonna tuntui entistä enemmän siltä, että koirat piti jättää monesta kivasta jutusta pois. Neleä ei saisi stressata ylimääräisellä eikä Tildastakaan ole ihan kaikkeen. Toisaalta yhden yön vaellus Tildan kanssa meni paremmin kuin hyvin ja antoi toivoa siitä, että Tildan voisi vastaisuudessakin ottaa olosuhteiden salliessa mukaan. Ja lyhyille reissuille tietysti Nelekin niin kauan kuin eläkeläinen jaksaa.