Syysretki Ammejärvelle

Lauantaina lähdin Nelen ja Tildan kanssa Tappien syysretkelle. Alun perin tarkoitus oli kävellä Kaitajärven kodalle, jonne parkkipaikalta olisi ollut noin neljän kilometrin matka. Lähtö retkelle kuitenkin viivästyi ja aikataulujen sekä sääennusteen takia päätimme lyhentää reissua ja jäädä Ammejärven laavulle. Kyseisellä laavulla olen käynyt kerran ennenkin ja myös silloin tappilaisten kanssa, kun minä ja Nele osallistuimme laskiaisretkelle vuonna 2013.

Matkaa Ammejärvelle oli vajaan kilometrin verran, mutta syksyn sateiden takia polku oli hyvin mutainen ja kävelyvauhti sen vuoksi hidas. Laavulla meitä odotti surullinen näky, sillä kaikki puut oli kaadettu laavun ympäristöstä. Nuotio sen sijaan oli ilahduttavasti valmiina. Paikalla oli perhe, jonka lapset olivat valloittaneet laavun, mutta hyvin mahduttiin koirien kanssa sekaan. Nele ja Tilda saivat olla laavulla lähes koko ajan vapaana ja kävivät aina tilaisuuden tullen kerjäämässä lapsilta ruokaa.

Matkalla ohitettiin Kortejärvi

Koirat olin varustanut villapaidoilla ja sadetakeilla, sillä iltapäivään oli luvattu sadetta. Muutenkin ilma oli kylmä ja kolea. Vettä ei onneksi juurikaan saatu päällemme, vaan sateet tuntuivat alkavan kunnolla vasta kotiutumisen jälkeen.

Tällä kertaa retkelle osallistui kahdeksan pikkukoiraa, joista viisi oli harjakoiria. Yhdessä vaiheessa omat koirani tuntuivat olevan erikoisuus Tappien toiminnassa, joten on yhä erittäin kivaa, että mukaan on saatu muitakin harjakoiria. Varsinkin Nele oli superinnoissaan, kun huomasi harjispoikien tulevan retkelle.