Java ja Tilda eläinlääkärissä

Perjantaina Java ja Tilda poikkesivat Hakametsän Eläinklinikalla.

Javan silmät ovat jälleen vuotaneet runsaasti ja ovat selvästi ärtyneet. Heinäkuisen Nekalan visiitin mukaan silmissä ei pitäisi olla mitään vikaa, mutta halusin silti tässä vaiheessa vielä meidän oman silmälääkärin mielipiteen tilanteesta. Lopputulos oli, ettei silmissä ole mitään suurta ongelmaa (linssiluksaatiota tms.), vaan kyseessä on jonkinlainen yliherkkyysreaktio / allerginen sidekalvontulehdus. Kaikki Javan limakalvot ovat ärtyneet ja se mistä tämä johtuu on taas oma arvoituksensa. Oireita voisi yrittää hoitaa kortisonilääkityksellä, mutta tässä ongelmana on, ettei hoideta varsinaista syytä. Enkä ole superinnostunut kortisonista sen sivuvaikutusten takia. Sovimme, että eläinlääkäri selvittelee löytyisikö markkinoilta säilöntäaineetonta painetippaa (vuosien käytön jälkeen Java on saattanut herkistyä nykyiselle tipalle) ja kotona toteutetaan ruokavaliomuutos. Sain jälleen huomautuksen myös Javan hampaiden pesusta, joka pitäisi tehdä pelkkää vettä käyttäen.

Tildan vein yleistutkimukseen lenkeillä näkyvän vaisuuden takia. En tiedä oliko tässä mitään muuta järkeä kuin ostaa omistajalle mielenrauhaa koiran voinnin suhteen. Toisaalta asiaa on tullut ihmeteltyä jo sen verran pitkään, että parempi kuitenkin tarkistaa, varsinkin jos tässä yrittäisi edes vähän harrastella agilitya syksyn aikana. Ainoa ongelma, joka tarkistuksessa huomattiin, oli niskan aristus sitä taivuteltaessa. Itse en ole tästä ihan varma, sillä tilanne näytti enemmän siltä, että Tildaa pelotti ja sen takia yritti päästä epämukavasta tilanteesta pois... Eläinlääkäri määräsi Tildalle kymmenen päivän tulehduskipulääkekuurin ja lopuksi otettiin vielä kilpirauhaskoe. Sen tulokset sain maanantaina ja ne olivat täysin viiterajoissa. Tuloksia soittaessaan eläinlääkäri ehdotti käyntiä fysioterapiassa, jota olin jo itsekin miettinyt.

Tällä hetkellä on hieman sellainen olo, ettei tiedä mihin tässä oikein ryhtyisi. Tai Tildan tilanne on suht selkeä: varaan ensin ajan fysioterapiaan ja jos siellä ei löydy mitään ihmeellistä, täytyy vain hyväksyä se, ettei pikkuneitiä aina kiinnosta lenkkeily. Javan kohdalla tilanne on haastavampi, sillä pitäisi taas lähteä muuttelemaan ruokavaliota. Ehkä sitten jonkinlainen kotiruokavaihtoehto?