Liesjärven kansallispuistossa

Viime viikonloppuna lopettelin toisen ja tämän vuoden viimeisen kesälomajaksoni tekemällä yhden yön vaelluksen Liesjärven kansallispuistoon. Koirista mukaan lähtivät Nele ja Tilda, Javan suunnatessa Hervantaan. Alun perin olisin halunnut mahduttaa tähän vuoteen vähintään kaksi yhden yön reissua, mutta täytyy olla tyytyväinen, että edes tämä yksi toteutui. Jostain syystä kaikki eivät ole niin innokkaita lähtemään metsään rinkan kanssa kuin minä. :)

Valmistautumista, tosin kuvasta puuttuu vaatteet ja ruoat

Liesjärvi sijaitsee Tammelassa ja viime vuoden tavoin päivä aloitettiin lounastamalla, jotta ruoan määrä rinkassa olisi pienempi. Toisin kuin Repovedellä Liesjärvellä vuokramökin avain piti hakea Hämeen Luontokeskuksesta ja tässä vaiheessa selvisi, että avaimen palautus olisi sunnuntaina samaan paikkaan jo klo 14 mennessä. Tämä aiheutti aikatauluongelman sunnuntaille ja vaikka avain lopulta tuli palautettua ennen määräaikaa (varttia vaille kaksi Luontokeskuksen pihassa...), täytyy ensi kerralla muistaa huomioida tällaiset jutut reissua suunnitellessa.

Lauantaille olin kartasta laskenut kävelymatkaa reilun 11 km, mutta gepsin mukaan totuus oli 14,3 km. Vaellus aloitettiin Korteniemen parkkipaikalta, josta kuljettiin Peukaloisen vuokramökille. Geokätköjen takia käveltiin bonuksena Hyypiön lenkki, tosin kilometrit olin jo ottanut huomioon karttalaskelmissani.

Vuokramökillä olimme sopivasti ennen pimeää. Viime kerrasta viisastuneena mökin kamiinaan laitettiin heti tuli ja koirat joutuivat viettämään illan sisätiloissa. Pääsivät toki Orbilocien kanssa iltapissalle, mutta muuten ajatuksena oli saada koirat keräämään voimia seuraavan päivän vaellusta varten. Muutenkin olin nyt varustautunut viime vuotta paremmin hankkimalla uuden ja huomattavasti lämpimämmän makuupussin (Haglöfs Lupus -3). Nyt yöllä ei ollut kylmä, mutta nukkuminen ei vieläkään toiminut niin hyvin kuin omassa sängyssä: makuualusta kahisi yhä ärsyttävästi ja jossain vaiheessa Nele hyppäsi lattialle, jossa oli huomattavan viileää. Jonkin aikaa Nele vaelteli lattialla, mutta nousin nostamaan Nelen takaisin ylös makuulaverille Tildan viereen, jossa koirat pysyivät aamuun asti (paitsi Tilda tuli jossain välissä kainaloiseksi).

Peukaloisen vuokramökki

Sunnuntaina suunnitelmana oli alun perin kävellä pohjoisen kierroksen kautta takaisin Kortelahteen. Kartalta laskettuna matkaa olisi tullut reipas 12 km. Avaimen palautuksen takia tämä suunnitelma piti kuitenkin hylätä ja kävellä suorinta reittiä takaisin autolle. Suorinkin reitti oli gepsin mukaan 10,7 km ja kun mökiltä tuli lähdettyä turhan hitaasti, sai matkan kävellä suhteellisen vauhdikkaasti. Alkumatkasta rinkka ei vielä painanut ja askel oli "kevyt", mutta loppumatkasta sai käyttää jo tahdonvoimaa, että pääsi ajoissa autolle. Koirissakin alkoi näkyä väsymys, kun taukoja ei ehditty mökiltä lähtemisen jälkeen pitää yhtään. Sunnuntaille varattu retkilounas jäi syömättä ja avaimen palautuksen jälkeen tulikin ajettua suosiolla ravintolaan syömään.

Läheinen suolampi sunnuntaiaamuna

Yhteensä viikonlopun aikana kertyi 25 km, joka on lähes saman verran kuin viime vuonna Repovedellä. Tällä kertaa reitillä ei ollut niin paljon nousuja, mutta maasto oli paikoitellen melko hankalakulkuista. Nytkään mukaan ei tullut juuri mitään ylimääräistä, vaan päinvastoin esimerkiksi kahvipannu unohtui kotiin. Ruokapuoli ei taaskaan ollut sellainen kuin haluaisin, pitäisi ehkä tässä vaellusten välissä miettiä valmiit ratkaisut, sillä muuten tulee niin helposti tartuttua kaupassa valmispastaan. Koirien nukkumisratkaisut eivät nekään olleet yhtään viime vuotta paremmat, tosin vuokramökillä oli valmiina makuualustoja ja vilttejä (valmiiksi koirankarvoissa), joilla pärjättiin hyvin tämä kerta. Ongelma on vain kaiken sovittaminen rinkkaan, joka täyttyi jo omista tavaroista. Viime vuonna kuljetin makuupussia rinkan ulkopuolella, tänä vuonna laitoin sen netin ohjeiden mukaisesti rinkkaan ja kieltämättä tämä ratkaisu toimi kantamisen kannalta paremmin. Tilaa sen sijaan söi melkoisesti...