Javaa moikkaamassa

Viime viikonloppuna oli kolmen päivän vapaat, joten lähdin Nelen ja Tildan kanssa katsomaan Javaa Kankaanpäähän. Nelen ja Tildan olin juuri trimmannut taas lyhyempään turkkiin, joten Java näytti melkoiselta karvapallolta muihin koiriin verrattuna. Painonsa Java oli saanut nousemaan yli neljään kiloon ja sen kyllä huomasi silittäessä. Silmävuotoa oli jonkin verran, mutta silmät eivät näyttäneet mitenkään erilaisilta, joten ehkä vain siitepöly häiritsee Javaakin.

 Omenapuun kukintaa

Myös Java luopui ylimääräisestä turkistaan reissuni aikana ja selvästi viileämpi olo toi lisää virtaa. Sama tapahtui Nelelle ja Tildalle, tosin näillä lämmöillä Nelen kanssa täytyy ottaa rauhallisesti. Nele alkaa läähättää herkemmin ja enemmän kuin Tilda ja pientä levottomuuttakin on ollut. Eikä ruoka oikein maistu. Perjantaina Nele ja Tilda pääsivät hierottavaksi, kun koirahierojaksi valmistunut kaverini tuli hoitamaan koiria. Tilda oli selästään ja vasemmasta takajalastaan kovin jumissa, luultavammin agilitytreeneissä tapahtuneen kompastumisen vuoksi. Tai mistä tuon tietää, kun Tildan menossa ei aina ole ajatukset mukana... Nelellä taas oli vatsakalvot rakeiset vatsakramppien takia. Heti hieronnan jälkeen Nelen tuli huono olo ja oksensi vauhdikkaasti vähäiset ruokansa. Kankaanpään reissulla Nele kuitenkin voi hyvin, mutta paluu Tampereelle pahensi taas närästysoireet niin, ettei Nele syönyt juuri mitään maanantain aikana. Nyt on tuostakin selvitty, mutta ruokahalu Nelellä ei tosiaan ole se paras mahdollinen. Ehkä ilmojen viileneminen auttaa asiaan.

Java jäi toistaiseksi jatkamaan kesän viettoa maalle, mutta jossain vaiheessa palautuu takaisin Tampereelle hammaslääkärireissua varten.