Kuluvan talven lumet

Helmikuun alussa kävin Javan kanssa vuosittaisessa silmäkontrollissa Hakametsässä. Silmissä ei ollut tulehdusmuutoksia tai mitään hiljattaisiin verenpurkaumiin viittaavaa. Oikean silmän etukammiossa näkyy ilman laitteitakin hieman edellisestä verenpurkaumasta jäänyttä solujätettä, mutta siitä ei varsinaisesti ole mitään haittaa Javalle. Silmänpaineet olivat jälleen hyvät. Kaikkia lääkityksiä eli pientä annosta kortisonia ja silmänpainetippoja jatketaan edelleen.

Viime maanantaina sain viimein aikaiseksi viedä koirat hierontaan Koirakuntosalille Nekalaan. Tai Nele pääsi mukaan vain hengaamaan, sillä hieronta oli varattu Javalle ja Tildalle. Tildalle tämä oli ensimmäinen kerta hieronnassa, mutta hienosti pikkukoira osasi vuorollaan käyttäytyä. Melkein jopa nukahti käsittelyyn. Molemmat koirat olivat selästään jumissa, mutta ei mitään huolestuttavaa kuitenkaan. Nele yllätti käyttäytymällä hierontapaikassa aivan villisti, mutta ihana nähdä, että Nele on kaiken sairastamisensa jälkeen niin pirteä.

Noin muuten helmikuukin on mennyt lähinnä talvesta selviytymiseen. Vesisateiden jälkeen tuli lunta, mutta ei tarpeeksi pakkasta ja nollakelissä kaikki uusi lumi tarttuu koirien tassuihin. Välillä tuntuu, että talvella lenkkeily on käsittämättömän hankalaa: on joko liian kylmä, liikaa takertuvaa lunta, liian liukasta tai loskaista. Ja tämä kaikki koskee nimenomaan koiria! Tai kuulema niitä säänkestäviä koiriakin on, mutta omani eivät kuulu siihen joukkoon.

Tildan tassut erään aamulenkin jälkeen