Vuosi 2013

Joulu tiivistyi tänä vuonna kahteen päivään, sillä joulupäivänä palasin itse jo arkeen eli töihin. Joulumatkailu alkoi aatonaattona, jolloin ajoimme ensin kahteen paikkaan Pohjanmaalla ja illalla vielä vanhempieni luokse Kankaanpäähän. Kaikki koirat olivat mukana matkalla, joten niillekin tuli paljon autossa istumista, uusia paikkoja ja uusia ihmisiä. Jouluaatto vietettiin Kankaanpäässä, josta ajoin Nelen ja Linan kanssa vielä illalla takaisin Tampereelle. Java jäi äitini herkkupöydän ääreen lomailemaan ja tulee kotiin näillä näkymin vasta ensi vuoden puolella.

Koirille tällainen matkailu vieraisiin paikkoihin on kovin stressaavaa. Vanhemmillani ne ovat käyneet lukuisia kertoja, mutta mistään rauhoittumisesta ei ole siellä tietoakaan, kun koko ajan pitää tarkkailla kuka kulkee missäkin ja aivan erityisesti vahtia, ettei kukaan pääse salaa keittiöön. Linalle tämä joulumatkailu taisi olla hieman liikaa, sillä pikkuneiti yski tiistaina huomattavasti enemmän kuin aikoihin. Samaten kesällä ennen kuin Linan sairaus edes diagnosoitiin oireet tuntuivat pahentuvan ollessamme Kankaanpäässä. Mutta onko se ihmekään, kun pieni koira on siellä koko ajan ylikierroksilla eikä lepää ollenkaan samalla tavalla kuin kotona. Myös Java ja Nele ovat selvästi väsyneitä maaseutumatkailujen jälkeen ja tarvitsevat kotona riittävästi aikaa palautumiseen. Kuitenkaan ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, jossa ei koskaan lähdettäisi kotoa mihinkään, joten Linan kohdalla pitää vain yrittää minimoida ylimääräiset reissut, kun pakollisetkin ovat pienelle näin raskaita.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2013 on tuntunut vaikealta. Omalla kohdalla olin alkuvuoden työttömänä ja huhtikuun puolivälistä eteenpäin töissä, joka oli mukavaa toukokuun loppuun asti. Sen jälkeen vaihtui työpiste pois puutarhaosastolta ja käytännössä olen tehnyt töitä vain palkan takia, joka on toki helpottanut elämää paljon (erityisesti nyt loppuvuonna, kun eläinlääkärikulut nousivat merkittävästi), mutta kovasti odottelen jo muutoksia työkuvioihin.

Koirien osalta tämän vuoden suurin ja valitettavasti surullisin uutinen oli Linan sydämen vajaatoiminta-diagnoosi. Elokuusta alkaen loppuvuosi on mennyt säännöllisesti eläinlääkärissä ja Hakametsässä hoitajat sekä eläinlääkärit moikkailevat meitä jo tuttavallisesti. Toisaalta Linan diagnoosi oli valtava helpotus: sain Linan omiin nimiini ja kaikki Linan omituiset oireet saivat selityksen. Enää ei tarvitse kiusata Linaa koiranäyttelyillä eikä jatkuvalla turkinhoidolla. Parhaillaan Linan terveystilanne on kohtuullinen ja pikkuneiti reippaampi kuin pitkiin aikoihin.

Vielä alkuvuodesta Lina kävi Nelen ohella säännöllisesti viikottaisissa agilitytreeneissä, jotka loppuivat koirieni osalta huhtikuun lopussa. Tuon jälkeen ollaan käyty vain omatoimitreeneissä, Anne Huittisen valmennuksissa ja osallistuttu silloin tällöin agilitykisoihin. Nele kisasi tänä vuonna 19 starttia ja tulos saatiin vain viidestä, joista yksikään ei ollut puhdas nolla. Javan kanssa katkaisin kolmen vuoden kisatauon Kauhajoella, jossa juostiin nolla kolmosista. Java ja Nele osallistuivat myös heinäkuussa Teivossa Agirotuun, joka kisailtiin taas kunnon helteessä. Agilitya, aurinkoa ja paljon kavereita eikä tarvinut edes matkustaa kovin pitkälle kotoa.

Agilityn lisäksi koirat kävivät kokeilemassa viehejuoksua ja Java osallistui Tappien MEJÄ-tutustumiseen, johon olen halunnut päästä jo parin vuoden ajan. Kaikki Javan tuntevat varmaan yllättyivät yhtä paljon kuin minä siitä, että Java pystyi keskittymään jäljestämiseen ja vielä todella intensiivisesti! Harmillisesti kävimme tutustumisen jälkeen vain kerran omatoimitreenailemassa, jolloin tein jäljet kaikille koirille. Myös Nele osoitti olevansa pätevä jälkikoira, kun taas Linan mielestä koko toiminta oli vähintäänkin epäilyttävää.

Tämän vuoden mukavimpia asioita on ollut oman pihan laittaminen, josta olen kirjoittanut myös tänne blogiin, vaikkei asia suoranaisesti koiriin liitykään. Koirat ovat toki tehneet parhaansa pikkuapulaisina ja ovat muun muassa ilmastoineet ja leikanneet nurmikkoa (ts. kaivoivat siihen kuoppia ja söivät ruohoa) sekä avustaneet kasvien hoidossa (ts. kävelivät kukkapenkissä ja söivät erityisesti orvokkeja). Pihasta ei tullut ihan niin hieno kuin toivoin, mutta siellä tuli joka tapauksessa vietettyä paljon aikaa ja koirat, erityisesti Java, nauttivat, kun saivat kesäpäivinä hengata ulkona. Ei tullut yhtään ikävä kerrostaloasumista.

Vuoden huippukohtiin kuuluu myös syyskuussa aloittamani geokätköily, josta olen ollut todella innostunut. Koirat ovat päässeet mukaan etsimään kätköjä ja niiden takia ollaan käyty tutustumassa uusiin maisemiin, kuten marraskuussa Haralanharjuun. Jouluaattonakaan ei koomailtu koko päivää sohvalla, vaan käytiin etsimässä kahdeksan kätköä. Tällä hetkellä löytämieni kätköjen lukumäärä on hieman yli 130 ja katsotaan, josko vielä pari ehtisi vuoden 2013 puolella etsiä... Parasta on, että lähipiiristä löytyy kaksi geoharrastajaa eikä kukaan muukaan ole vielä tähän mennessä kieltäytynyt lähtemästä seuraksi kätkökierrokselle, sillä muiden seurassa tämä(kin) laji on hauskempaa.

Ja lopuksi tämän vuoden tavoitteisiin (kursiivilla vuodelle 2013 suunnitellut tavoitteet ja normaalilla tekstillä pohdintaa niihin liittyen):

Java

- Viimeinen ALOn ykköstulos tokosta. Ei todellakaan jätetä tätä nyt kesken, kun TK1 on niin lähellä. Kokeeseen Tallille heti, kun lämpötilan puolesta mahdollista. (Suotavaa olisi myös treenata ennen tätä.)

Tuota noin...ei tehty tokoa kuin äärimmäisen satunnaisesti agilitytreenien yhteydessä. En katsellut koekalenteria ollenkaan ja TamSKin Tallillekin asennettiin keinonurmi, joten hyvä tokoilupaikka pilattiin sillä. Loppuvuonna mietin paljon Tappien tokotreeneihin lähtemistä, mutta valitettavasti työ haittasi harrastamista.

- Kesällä Agirotuun avoimeen SM-kisaan ja ehkä jopa joukkueeseen, jos löytyy pieniä sekarotuisia kaveriksi. Ennen tätä pari yhteistä kisastarttia, tosin ei talvella (ts. kylmällä). Ehkä voisi harkita paria starttia myös syksylle. Ja tietysti tämäkin tavoite edellyttää treenaamista.

Avoin SM-kisa jätettiin välistä, mutta joukkueeseen päästiin! Kisoihin osallistuttiin vasta Agirodun jälkeen ja Javan vuoden saldoksi jäi vain yksi virallinen startti. Tämä oli ihan hyvä juttu, koska en juurikaan treenannut Javan kanssa.

Nele

- Agilityssa tavoitteena nousu kolmosluokkaan. Toivottavasti pystytään tänä vuonna kisaamaan enemmän. Myös Nelen kanssa otetaan suunnaksi Agirotu, avoin SM ja joukkuekisa.

Kisattiin enemmän kuin viime vuonna ja osallistuttiin Agirodun avoimeen SM-kisaan sekä joukkuekisaan. Kolmosiin nouseminen jäi hyvin kaukaiseksi haaveeksi, sillä keinun suorittaminen kisatilanteessa tuntui olevan Nelelle mahdoton tehtävä.

- Osallistutaan kiinanharjakoirien Club Shown Pet-luokkaan.

Clubbari oli tänä vuonna niinkin lähellä kuin Kaupissa, mutta jätettiin tapahtuma välistä. Linan turkki oli kamalassa kunnossa enkä jaksanut lähteä paikalle Nelenkään kanssa, vaan käytettiin aika omatoimiseen MEJÄilyyn.

Lina

- Jatketaan agilityn harjoittelua. Linan osaamisesta riippuen käydään ehkä epiksissä tämän vuoden aikana ja otetaan mahdollisesti osaa Agirodun joukkuekisaan.

Jatkettiin agilitya säännöllisesti huhtikuun loppuun asti, mutta ONNEKSI en sen jälkeen ilmoittanut Linaa treeniryhmään! Muutenkin on ollut onni, että olen aloittanut Linan kanssa agilityn näin hitaasti. Epiksiin tai Agirodun joukkuekisaan ei osallistuttu, koska Linan osaaminen oli todella hataralla pohjalla. Elokuussa agilityn harrastaminen loppui Linalta kokonaan.

- Tänä vuonna unohdetaan isot KV-näyttelyt (paitsi Tampere ja ehkä Pori) ja keskitytään pienempiin ryhmänäyttelyihin. Muutamia näyttelyitä keräsinkin jo listaan, mutta katsotaan kuinka moneen lopulta jaksaa mennä. Koska näyttelyissä pärjääminen tuntuu olevan kiinni tähtien asennosta tai jostain muusta yhtä oudosta, ei sen erityisemmin lähdetä tavoittelemaan tiettyjä laatuarvosteluja saati sertejä.

Kävin Linan kanssa kahdessa näyttelyssä, Kankaanpään ryhmässä ja Tampereen kansainvälisessä. Tampereen näyttelyssä sovin kasvattajan kanssa, että Lina jää hetkeksi näyttelytauolle. Tauon aikana oli tarkoitus saada Linan turkki parempaan kuntoon ja kasvattaa pikkuneidin itsevarmuutta, jotta näyttelyt eivät ahdistaisi niin paljon. Elokuussa Linan näyttelyura päättyi lopullisesti ja samalla leikkasin pitkän turkin kokonaan pois.

- Osallistutaan kiinanharjakoirien Club Showhun.

Linan turkki oli sen näköinen, etten kehdannut viedä pikkuneitiä kehään eikä muutenkaan huvittanut kiusata Linaa kehäesiintymisellä, kun tiesin, ettei Lina pidä siitä ollenkaan. En tiedä arvostiko Lina myöskään MEJÄilyä, mutta ainakin siellä oli vain tuttuja koirakoita paikalla.

- Jatketaan hajuerottelua ja voisin opettaa Linan etsimään jotain "todellista" hajua.

Hajuerottelu jäi kokonaan pois tältä vuodelta.

Kaikki koirat

- Fyssarille tai edes koirahierojalle.

Java ja Nele kävivät fysioterapiassa helmikuussa. Lisäksi koirille piti varata hieroja loppuvuonna, mutta tämä jäi vain ajatuksen tasolle.

- Ruokinnan parantaminen. Enemmän puuroja ja lihaa, vähemmän nappuloita.

Tätä on kovasti yritetty, mutta lopputulos on ollut vaihteleva. Koirat olivat hetken jopa pelkästään raakaruokinnalla, mutta tästä palattiin takaisin nappuloihin ja nyt kokeilussa on sekaruokinta (lihaa ja nappuloita). Luultavasti kirjoitan tästä aiheesta oman postauksensa ensi vuoden puolella.

- Naksutellaan!

Naksutin on pölyttynyt kaapissa jo pitkään. Tämäkin vain jäi tältä vuodelta kokonaan pois. :(

- Luoksetulon vahvistaminen ja tietty ne kuuluisat ohitukset. Tavoitteena myös hiljaisuus omassa pihassa eli ohikulkijoille, yms. ei haukuta.

Ohitukset sujuvat kuten ennenkin eli välillä hyvin ja välillä huonosti. En ole jaksanut stressata niiden suhteen. Yleensä yritetään pitää välimatka ohitettaviin pitkänä, jolloin koirien on helpompi mennä ohi rauhallisesti. Luoksetuloa en ole vahvistanut ollenkaan niin paljon kuin mitä tässä lienee ollut ajatuksena. Sen sijaan omassa pihassa haukkuminen on ollut kiellettyä ja jos pihalla päättää metelöidä, joutuu hyvin pian sisälle. Muutaman kerran olen myös joutunut esittelemään koirille suihkepulloa, joka hiljentää tehokkaasti koko lauman.

- Suunnitelmallisuus. Keskittyminen niihin asioihin, jotka vaativat harjoittelua sen sijaan, että tehdään mitä sattuu.

Sain vuoden aikana tehtyä Nelelle kahden kuukauden harjoitusohjelman, jota laatiessa yritin kovasti pyrkiä realistisuuteen ja siltikin loppua kohden tehtiin vähän mitä sattui. Tai paremminkin jätettiin kokonaan tekemättä... Kokonaisuudessaan voisi todeta, että vuonna 2013 harjoittelu oli kovin satunnaista eikä minkään lajin suhteen ollut selkeää visiota miten edetä.