ALO-ryhmä loppui

Tänään oli meidän osalta viimeinen ohjattu tokotreeni, kun seuraava sunnuntai menee agilitykisoissa. Tehtiin luoksepäästävyys, paikkamakuu, luoksetulo, seuraamista, estehyppy ja liikkeestä maahanmeno. Kolme ensimmäistä menivät oikein hyvin ja jälleen kerran pääsi huomaamaan miten harjoittelu kannattaa, kun Javan perusasennot olivat lähes kaikki hyviä eivätkä enää niin vinoja. Ollaan siis harjoiteltu sivulletuloa seinän vieressä, jolloin Java ei pääse istumaan mihin sattuu. Seuraavaksi pitäisikin harjoitella myös seuraamista seinän vieressä, koska siinä Java istahti sitten ihan väärään paikkaan...

Myös itse seuraaminen oli vähän sitä ja tätä ja navetan lattiamaton hajut olivat varsin puoleensavetäviä. Esteellä käytettiin taas namialustaa ja saatiin pari oikein onnistunutta hyppyä. Hieman Javalle tuottaa vielä hankaluuksia ymmärtää, että saa hypätä, kun käsky annetaan, vaikka itse vain seison paikallani. Liikkeestä maahanmeno olikin sitten ihan pohjanoteeraus. Java nimittäin päätti unohtaa mitä käsky "maahan" tarkoittaa. Tässä vaiheessa treenit olivat jo melkein ohi ja itsellä sormet niin jäässä, että päätin jättää harjoittelun siihen. Kaiken kaikkiaan tämä ALO-ryhmä oli oikein kiva ja kouluttaja todella mukava, mutta vuodenaika aivan väärä. Talvitreenaus ei vain ole meidän juttu, ainakaan näissä kylmissä halleissa. Lämmitetyssä hallissa tilanne olisi aivan erilainen, kun nyt osa innostusta menee siihen, että koira ja ohjaaja ovat ihan jäässä.

Seuraavaksi tavoitteena on työstää erilaisia asioita kotona naksutinta hyödyntäen. Jonkin verran ollaan jo harjoiteltu mm. noutoa kummankin koiran kanssa. Varsinaista noutokapulaa en vielä käytä, vaan hieman tuunailtua narulelua, koska en halua ottaa riskiä, että kumpikaan pelästyy kapulaa, jos se pudotessaan kolahtaa maahan. Varsinkin Nelen voisin tällaisessa tilanteessa kuvitella saavan pitkäaikaisen kapulakammon...

Tästä päästäänkin sopivasti viime agilitytreeneihin. Tehtiin melko pitkä rata, jonka Javan kanssa menin vauhdilla läpi ja Nelen kanssa pienissä osissa runsaasti palkaten. Javalle uusi juttu radalla oli takaaleikkaus kepeillä. Muuten onnistui, mutta keppien itsenäistä hakemista tarvisi vielä harjoitella paljon. Lisäksi Java oli treeneissä melko ärhäkällä päällä ja selkeästi turhautui myöhässä tulevaan ohjaajaan. Mitenkähän sitä oppisi sanomaan käskyt ajoissa ja ohjaamaan selkeämmin sekä luottaisi siihen, että Java menee eikä tarvitse saattelua loppuun asti?

Nele meni tällä kertaa rataa sujuvammin kuin viimeksi eikä haistellut yhtään. Toivoa ehkä siis vielä on... Toisaalta puomiongelma oli taas mukana kuvioissa ja keinun kanssa ollaan niin alkeissa, ettei tosikaan. Mutta kepit Nele meni hienosti! Itse sen sijaan saisin lopettaa turhan kumartelun, että päästäisiin pikkuhiljaa lähemmäs oikeaa keppien suoritusta.

Huomenna toivon mukaan onkin taas agiliitelyä. :)