Viime postauksessa kirjoittelin epäonnestamme agilityn episten suhteen, mutta nyt ollaan ehditty käydä jo kaksissa! Tilda oli sairaslomalla elokuun loppuun asti ja syyskuussa palattiin hetkeksi keskiviikon treeniryhmäämme. Omien opiskelukuvioiden takia jouduin kuitenkin etsimään loppuvuodeksi uutta treenipäivää ja onneksi saimme vaihtopaikan sunnuntai-iltapäivään. Ensi vuoden puolella on tarkoitus palata takaisin omaan keskiviikkoryhmään.
Syyskuun 16.päivä YLÖKK järjesti epikset omalla treenihallillaan Ylöjärvellä. Päivä oli sateinen ja ajattelin, ettei epiksiin tulisi niin paljon osallistujia. Lähdettiin hallille koko perheen voimin (tai no, Nele joutui jäämään kotiin) eikä todellakaan oltu ainoat paikalla. Ilmoitin Tildan putkiluokkaan ja hyppykorkeudeksi 20 cm. Ja sitten odoteltiin... ja odoteltiin. Aluksi Tilda oli ihan reipas, mutta mitä pidemmälle odottelu meni, sitä enemmän pikkukoiraa alkoi jännittää. Kuulutukset ja kaikki hälinä laskivat hännän alas ja Tilda vaikutti lähinnä ahdistuneelta. Putkiluokkaan tehty rata oli kuitenkin varsin kiva ja sellainen, jonka tiesin, että Tilda kyllä osaa. Omalla vuorolla alku lähtikin hyvin, mutta sitten Tilda huomasi radan sivussa istuvat ratatyöntekijät. Todella epäilyttäviä ja sitten vastaan tulikin tuomari sekä seisova ratahenkilö. Tildaa pelotti ja pikkukoira lähinnä tuijotti näitä outoja tyyppejä kaukaa kiertäen. Ei onnistunut enää putkeen meno enkä alkanut vaatia Tildalta sen erityisemmin mitään, vaan lähdettiin loppusuoralle ja jäähdyttelylenkin jälkeen kotiin.
Näiden episten jälkeen tuli heti myös treeniryhmän vaihto ja Tilda on joutunut tässä välissä tottumaan sekä uuteen kouluttajaan että uusiin ryhmäläisiin. Tällä viikolla treenivuoromme oli syysloman takia peruttu, mutta tilalle tuli mahdollisuus osallistua torstaina oman treenipaikan TähtiCup-epiksiin. Nämä epikset olivat vain Tähtitekniikan ryhmäläisille, joten päätin kokeilla miten Tilda toimisi omassa hallissa. Valitsin jälleen putkiluokan ja 20 cm hypyt. Nyt koko episten tilanne oli ihan erilainen kuin viimeksi: ei juurikaan odottelua ja koronan takia hallissa sai suorittavan koirakon lisäksi odotella vain kolme seuraavaksi radalle menevää. Ei ollenkaan sellaista hälinää kuin YLÖKKillä, jossa kaikki olivat sateen takia tulleet sisätiloihin. Putkiluokka oli superhelppo ja lyhyt, mutta ei noilla seikoilla ole väliä, jos koira pelkää ja kiertelee pitkin hallin seiniä... Nyt Tilda ei kuitenkaan vaikuttanut pelokkaalta ja pystyi suorittamaan radan ilman virheitä. Ei niin nopeasti kuin treeneissä ja nenä taisi kerran käydä maassakin, mutta tämä ei sinänsä ole ihme, koska varmasti itse olin erilainen kuin treenitilanteessa.
Olen todella tyytyväinen, että nämä toiset epikset menivät hyvin. En tiedä tulenko koskaan kilpailemaan Tildan kanssa virallisissa, mutta jos pikkukoiraa saisi edes vähän itsevarmemmaksi outojen koirakoiden läsnäollessa, se olisi jo hieno juttu. Seuraavat TähtiCup-epikset ovat marraskuussa, jos vain maailmantilanne sen sallii ja jos osallistumme niihin, voisin seuraavaksi kokeilla möllirataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti