Hannibal-Nele

Aika on mennyt ahkerasti remontoidessa ja koiraparat ovat joutuneet taas statistin rooliin. Eipä silti, että tämä Suomen vaihteleva alkutalvi yhtään innostaisi ketään, kun melkein koko ajan on synkkää ja märkää. Satunnaiset pakkaspäivät ja lumisateet ovat saaneet koirat innostumaan ja jopa Tilda on silloin nauttinut lenkkeilystä. Java jättää yhtään pidemmät lenkit pääsääntöisesti välistä, sillä huono ilma saa Javan kääntymään nopeasti kotiin eikä lähes 12-vuoden iässä enää tarvisekaan ulkoilla, jos ei huvita.

Viime aikoina Javalla on ollut pientä epäonnea matkassa vatsavaivojen muodossa. Pari kertaa olen joutunut työpäivän jälkeen siivoushommiin ja öisin on pitänyt poiketa ulkona. Onni on oma takapiha! Kävin Javan kanssa Hakametsän eläinklinikalla hakemassa apua tilanteeseen, sillä pelkäsin, että haimatulehdus taas uusii ja koira kuihtuu lopullisesti käsiin. Java sai marraskuun puolivälissä kymmenen päivän antibioottikuurin, joka nopeasti auttoi. Tosin vatsavaivat ovat lyhyesti uusineet tämänkin jälkeen, mutta tällä hetkellä kaikki vaikuttaisi taas olevan ok. Haima- ja maksa-arvot olivat Javalla kunnossa.

"CPL haima-arvo 66 eli selkeästi alle 200 ja näin ollen normaali.
Alt maksa-arvo viitearvoissa, Afos maksa-arvo lievästi koholla (saattaa johtua ripulista ja palautuva tai kortisonikin saattaa nostaa pitkäaikaiskäytössä, toki nousun syynä voi olla muitakin syitä). Suositeltavaa käynnin yhteydessä kontrolloida tämä kevään /kesän aikana."

Nelekin pääsi viimein eläinlääkäriin hoidattamaan hampaansa. Lokakuun alkupuolella Neleltä poistettiin Hakametsässä tapaturmaisesti lohjennut oikea yläP4 väliposkihammas, jossa oli hammasjuuripaise. Lisäksi lähti vasemmalta alhaalta M2 poskihammas, jossa oli kiinnityskudosvauriota. Nämä toimenpiteet tarkoittivat, että Nelen hihnassa roikkuminen oli tiukasti kiellettyä ennen kontrollia. Mustista ja Mirristä löytyi onneksi halpa kuonokoppa, joka toimi kuten pitikin eikä Nele pystynyt nappaamaan talutushihnaa suuhun. Ienkontrollissa eläinlääkäri totesi kaiken parantuneen hyvin ja Nele sai luvan olla ilman koppaa. Jonkin aikaa Nele kuitenkin otti selvästi vähemmän hihnastaan kiinni, taisi kuitenkin sen verran tuntua ikenissä kipeältä.

Ennen eläinlääkärireissua olin huomannut Nelen kyljessä kaksi outoa pattia, jotka eivät vaikuttaneet rasvapateilta. Pyysin eläinlääkäriä samalla ottamaan näistä ohutneulanäytteen ja selvisi, että kyseessä oli sidekudoskasvain. Nyt kasvainten tilannetta tulee seurata ja jos ne alkavat kasvaa, täytyy mahdollisesti miettiä poistoa. Tällä hetkellä vasemman kyljen kasvaimet ovat ehkä jopa hieman pienentyneet, mutta yksi on ilmestynyt lisää oikealle. Vanhuus ei tule yksin Nelellekään.