Suunnittelemattomuus

Vuodenvaihteesta selvittiin ilman suurempia ongelmia. Nele ja Tilda pääsivät päivällä pitkälle lenkille kiertämään Halimasjärven luontopolkua, jonka päätteeksi kotiin tuli kaksi aivan kuraista koiraa. Javan kanssa otettiin rauhallisemmin ja käveltiin vain lähipuistossa. Java ja Nele eivät juurikaan välittäneet raketeista, mutta Tilda oli paljon valppaampi. Onneksi viime vuonna asennutin ikkunoihin kaihtimet eikä Tilda nähnyt välkytystä ulkona, vaikka kovin katseli kohti ikkunoita. Viimeinen iltaulkoilu tehtiin hieman ennen kymmentä ja sen jälkeen koirat menivät nukkumaan kuka minnekin (postauksen kuvat ovat uudenvuodenaatolta, tosin alkuillasta).

Aiempina vuosina olen listannut tavoitteita ja suunnitelmia tulevalle vuodelle, mutta tämän perinteen jätän nyt välistä. Java ja Nele ovat eläkkeellä eikä enää ole tarvetta tehdä muuta kuin nauttia elämästä. Pitäisi vain muistaa olla kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan koirieni kanssa viettää. Vanhuus nimittäin näkyy jo selvästi Javassa ja Nelen kohdalla sydänvika saattaa olla arvaamaton. Toivottavasti molemmat kuitenkin jaksavat olla luonani vielä mahdollisimman pitkään.

Tildalle voisin tehdä suunnitelmia, mutta parin viime vuoden aikana vuorotyö on vienyt niin paljon aikaa koiraharrastuksilta, että on turvallisempaa olla lupailematta mitään ihmeitä. Kaverini kanssa kuitenkin sovimme, että tämä on se vuosi, kun nuoret koiramme depytoivat molemmat agilityn epiksissä. Se olkoon Tildan kohdalla ainoa suunnitelma vuodelle 2017. :)