Java on viettänyt kohta jo kaksi kuukautta Kankaanpäässä. Ruokavaliomuutoksesta huolimatta silmien punoitus ja rähmiminen ei tuntunut loppuvan, joten soittelin asiasta Hakametsään. Sain myöhemmin puhelun Javaa hoitavalta silmälääkäriltä, joka määräsi silmiin kahden viikon kuurin kortisonitippoja. Reseptin sai näppärästi suoraan paikalliseen apteekkiin, mutta itsekin poikkesin nopeasti vilkaisemassa Javan vointia. Nyt kortisonitipat on lopetettu ja täytyy seurailla palaavatko ongelmat.
Tildan kanssa poikkesin pitkästä aikaa Nokian koirauimalassa, kun TaPit järjestivät uintivuoron, joka lopulta oli jäsenille ilmainen. Tildan uintikaverina oli Rolle-villakoira ja molemmat mahtuivat hyvin samaan altaaseen. Alussa uittaja auttoi Tildaa pari kertaa, mutta sen jälkeen pikkuneiti yllätti ja tuli itse rampilta veteen! Ja useammin kuin kerran. Ehdottomasti mennään uudestaan uimaan, kun sopiva aika järjestyy.
Normilenkkien lisäksi tehtiin parisen viikkoa sitten pieni retki Heramaanjärvelle Kangasalla. Kyseisessä paikassa olen käynyt aiemminkin, mutta silloin emme kiertäneet koko järveä. Nyt aloitettiin reissu järven pohjoisosasta ja kierroksen jälkeen gps näytti matkaksi noin viittä kilometriä. Varsin kiva ulkoilureitti siis. Suurin piirtein järven puolivälissä pysähdyimme pienelle kahvitauolle, mutta pakko oli todeta talven olevan turhan kylmä retkeilyyn ilman kunnon nuotiota, jonka ääressä lämmitellä.
Tildan vauhdikas lähestyminen
Heramaanjärvi ja marraskuinen harvinaisuus: aurinko
Ensilumi satoi yllättävän aikaisin ja talven myötä varsinkin Tildasta löytyi yhtäkkiä kunnolla energiaa. Lenkillä oli ihan eri Tilda kuin aiemmin. Nyt lunta ei ole enää juuri missään eikä harmaa tihkusade ole innostanut lenkillä sen enempää koiria kuin omistajaakaan.
Niihaman metsissä
Hepovuori
Jäätynyt Pyhäjärvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti