Kevätkiireitä

Pientä hiljaiseloa blogissa johtuen lähinnä työkiireistä. Jo kolme viikkoa sitten aloittelin kyllä postauksen kirjoittamista tänne, mutta se jäi kesken eikä oikeastaan sisältänyt kuin tylsää terveysasiaa. Tiivistetysti voisi sanoa, että Java ja Tilda ovat voineet hyvin, mutta Neleä vaivaa aina välillä närästys varsinkin aamuisin. Jos närästys on riittävän voimakasta, Nele helposti oksentaa ja sen jälkeen kieltäytyy ruoasta, vaikka se auttaisi tilanteeseen. Kahdesti olen joutunut antamaan Nelelle jälleen Litalginia, kun huonovointisuus ja syömättömyys on johtanut lieviin vatsakramppeihin.

Allekirjoittaneen työnteon ohessa olemme keskittyneet lähinnä ulkoiluun. Työpäivinä koirien lenkit jäävät usein masentavan lyhyeksi, mutta vapaapäivinä olen pyrkinyt korjaamaan tilannetta. Toki väliin on mahtunut hieman agilityakin, mutta se on nykyään lähinnä Tildan juttu.

 Käytiin Haralanharjun näkötornissa

 Tilda pääsi ihmettelemään Näsijärven rantaa Suomensaareen

“In the spring, at the end of the day, you should smell like dirt.”

 Tämän viikon vapaapäivät käytettiin Kankaanpäässä

Karvianjoen ylittävällä riippusillalla

Kankaanpäästä mukanani Tampereelle palasivat Nele ja Tilda. Java jäi vaihteeksi vanhempieni hoitoon ja lihotukseen. Alkupainoksi vaaka näytti Javalle 3,8 kg ja huippua olisi, jos tuohon saisi 700 g lisää. Niin vähän, mutta silti niin paljon... Koiristani ainoastaan Tilda on säilyttänyt saman painon jo pidempään, sillä myös Nele on laihtunut sairastelunsa myötä. Ei kuitenkaan niin rajusti kuin Java.