keskiviikkona, marraskuuta 17, 2010

Koiran korjausta?

Koirakirjojen lukuprojekti on jatkunut Lilli Loiri-Sepän kirjoittamalla Koirankorjauskirja - Pertti Vilanderin ohjeet ongelmakoiran koulutukseen-kirjalla.

Vilanderin ajatuksista on kuullut paljon etukäteen ja aiemmin luin agilitykirjan samaiselta henkilöltä. Tätä kirjaa en ostanut omaksi, vaan se sattui tulemaan kirjastossa vastaan ja päätin lukea, jotta tietäisin tarkemmin mistä Vilanderin menetelmissä on kyse. Monella tuntuu olevan niistä jonkinlainen mielipide ja jotta itse pystyy kommentoimaan asiaa puoleen tai toiseen, täytyy ensin tutustua tarkemmin.

Vilanderin koirankorjaus pohjautuu huomioimattomuuteen ("jääkauteen") ja kolinapurkin käyttöön. Kirjassa esiteltiin erilaisia ongelmatilanteita ja sitä miten niiden korjaus näillä menetelmillä onnistuu. Mukana oli myös kertomuksia Vilanderin asiakkaiksi tulleista ongelmakoirista ja niiden korjauksesta. Ja tietenkin asiaa myös johtajuudesta ja koirien laumakäsityksestä.

Kirjassa hyvää oli se, että siinä muistutettiin koirien olevan eläimiä, ei lapsen korvikkeita. Liiallinen inhimillistäminen ei tee hyvää koirille. Mutta muuten en oikein voi allekirjoittaa Vilanderin ajatuksia. Toki olisi aika cool olla meidän lauman alfanaaras, mutta en todellakaan usko, että koirani pitävät minua sellaisena enkä ylipäänsä usko sitä, että ihminen ja koira olisivat samaa laumaa samalla tavalla kuin koirat keskenään. Huomioimattomuus sinänsä ei ole huono asia, mutta ihan niin rankalle linjalle en omien koirien kanssa lähtisi kuin mitä Vilander esittää.

"Purkki on kehitetty poistamaan koirilta ongelmia."

Kolinapurkin käyttäminen menee jo yli, erityisesti tilanteessa, jossa käsketään heittää pelkokasta/arkaa/herkkää koiraa sillä. Voin vain kuvitella, että mitä tapahtuisi, jos menisin heittämään Neleä sellaisella. Rehellisyyden nimissä on kyllä pakko myöntää, että Javaa taisin joskus ajat sitten erehtyä heittämään, kun oli menossa sängylle, joka on meillä hyvin kiellettyä. Mutta silloinkaan en heittänyt Javaa päin, vaan jonnekin sivuun. Tästä on paljon aikaa (lue: tietämätön ensimmäisen koiran omistaja) enkä enää tekisi tuollaista. En kuitenkaan ole siinä asemassa, että voisin arvostella niitä, jotka tätä käyttävät tai ovat siitä mahdollisesti apua saaneet, mutta jotenkin tämänkaltainen hallinta tai  "korjaus" on aika kyseenalaista ja vanhanaikaista.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Ei sillä purkilla koiraa heitetä vaan sen jalkoihin tai viereen. Toiseksi jokaiselle koiralle pitää soveltaa oma purkki. Herkemmille koirille riittää muovirasia herneillä, eikä sitä välttämättä tarvitse heittää kunhan ravistaa.
Idea on että joka koira testataan ja katsotaan millaisen kuurin se tarvitsee. Siki pevit suosittelee, että jokainen koira korjataan ammattilaisen kanssa, joka testaa koiran hermorakenteen ja sen kovuuden.
On omistajan omaa tyhmyyttä soveltaa tekniikka jota ei ymmärrä.

Tanja kirjoitti...

Itse kirjasta lukijalle jäi kyllä sellainen mielikuva, että koiraa päin heitettäisiin purkilla.

Näiden tekniikoiden huono puoli on, että ihmiset valitettavasti ovat tyhmiä. Luetaan kirja tai katsotaan televisio-ohjelma (viittaan näihin koirakuiskaajajuttuihin) ja keksitään, että hei nyt koulutan koiraani noin, vaikka ei tiedetä asiasta kunnolla mitään. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että jos jotain tämäntyyppistä jostain syystä haluaa koiraansa käyttää, olisi se silloin syytä tehdä asiantuntevan henkilön valvonnassa. Mieluiten sellaisen, joka osaa Vilanderin tekniikat oikein, koska näiden(kin) käytössä on kuulema mopo lähtenyt joiltakin käsistä.