Ohi on

Kesätyöt nimittäin ja samalla valitettavasti koko kesäkin. En ole varmaan yhtenäkään kesänä ollut näin kiireinen kuin tänä vuonna ja sen kyllä huomasi myös tämän blogin päivitystahdista. Toisaalta ei oikeastaan ole edes ollut mitään erityistä kirjoitettavaa, kun koirien päivät ovat pitkälti koostuneet nukkumisesta ja lyhyistä lenkeistä. Yksinolo on tullut koirille varsin tutuksi kesän aikana, vaikka pidempien työpäivien ajaksi koirat pääsivätkin hoitoon. Agilitytreeneissä taidettiin kevään ja kesän aikana käydä alle kymmenen kertaa ja vain kerran omatoimitreenaamassa. Agilitykisojen suhteen ollaan pidetty hiljaiseloa ihan kunnolla, mutta näyttelyrintamalla sentään tapahtui, tosin tuloksilla ei päästy juhlimaan.

Pientä jännitystä elokuuhun toi Javan ja Linan lähempi tutustuminen ampiaiseen sekä Nelen vatsavaivat. Lina erehtyi laittamaan kuononsa liian lähelle sisälle lentänyttä ampiaista ja sai luultavasti jonkinlaisen osuman. Onneksi tästä ei seurannut muuta kuin hieman turvonnut kuono ja pelästynyt Lina. Java taasen onnistui heti alkulenkistä astumaan ampiaisen päälle ja koska viimeksi pistos aiheutti allergisen reaktion, nappasin Javan syliini, poistin piikin tassusta ja palattiin takaisin kotiin. Kyytabletit olivat autossa, mutta ajattelin ensin tarkkailla miten tilanne etenee, kun viimeksikään tablettia ei suositeltu heti annettavaksi. Tällä kertaa päästiin helpolla: Java makaili ja nuoli tassuaan, mutta turvotus ja punoitus pysyivät poissa.

Nelen vatsavaivojen aiheuttaja jäi mysteeriksi, mutta sainpahan hyvän syyn pestä matot... Kaikki alkoi siitä, että eräänä iltana Nele alkoi yhtäkkiä kiljua, kun vaihtoi asentoa. Koskaan aikaisemmin ei ole tapahtunut tällaista ja jälleen piti miettiä onko syytä soittaa päivystykseen. Päällisin puolin tarkasteltuna Nelestä ei löytynyt mitään erikoista ja vaikuttikin siltä, että toisella on vatsa kipeä. Iltalenkille lähtiessä Nele oksensi kaiken ruokansa suoraan hissin oven eteen ja yöllä pieniä määriä matolle. Oksentamisen jälkeen Nele kuitenkin piristyi eikä enää kiljunut yön aikana. Tämän jälkeen Nele oli enemmän tai vähemmän ripulilla ja erään työpäivän jälkeen kotona odotti "mukava" yllätys matoilla ja lattioilla. Nele pääsi riisi ja seiti-kuurille, joita yritin antaa pieninä annoksina pitkin päivää. Hieman huolestutti, että mitä jos vatsatauti ei menekään ohi, vaan käy kuten vuonna 2009... Nele oli onneksi koko ajan pirteä, söi hyvällä ruokahalulla ja näyttäisi, että vatsataudista ollaan nyt päästy.

Alkavan syksyn ja vapaa-ajan myötä olisi taas tarkoitus aktivoitua koirajutuissa. Nelen kanssa jatkan samassa agilityn treeniryhmässä ja eiköhän sinne kisoihin vielä tämän vuoden aikana mennä. Linan ilmoitin juuri Tappien hajuerottelukurssille ja Javan kanssa pitäisi muistella tokoa yhden ykköstuloksen verran (helpommin taas sanottu kuin tehty). Ja jotta tässä ei aivan tylsistyisi, pitäisi kuukauden sisään vielä kirjoittaa lopputyö ja valmistua sekä muuttaa uuteen kotiin.

Pori KV

Porin KV-näyttelystä on jo kuukauden päivät, mutta palataan hetkeksi takaisin kesään ja helteiselle Porin raviradalle. Tarkalleen ottaen olin Linan kanssa tässä näyttelyssä 28.7.

Kuuma tuli jo turkin harjauksessa

Viime hetken tsemppaus

Juniorinarttuja oli ilmoitettu kuusi, joista kaksi oli poissa. Tuomarina oli Nemanja Jovanovic, joka oli melkoisen tehokas arvosteluissa eikä koiraa oikeastaan tarvinut enää kehän kiertämisen jälkeen seisottaa tuomarin edessä, koska arvostelu oli saneltu loppuun jo juoksutuksen aikana. Helteestä huolimatta Lina oli yllättävän pirteä (verrattuna siihen millainen Lina on yleensä näyttelyissä) liikkeissä, mutta pöydällä pikkuneiti olisi halunnut pakitella kauemmas tuomarista. Lina sai laatuarvostelun EH ja sijoituimme toiseksi. Tuomari oli tiukka eikä yksikään juniorinarttu saanut EH:ta parempaa.

Linan väistöliike

Linan arvostelu näytti tältä:

Very good type and proportions. Nice head. Medium long neck. A bit close in elbows. Needs deeper chest. Correct topline. Correct rear angulation. Good coat quality. Enough good in movement.

Pikkuneiti niin tomerana

Näyttelykuvista kiitos kepolle (luonnollisesti myös tavaroiden kantamisesta kehän laidalle). :) Porin jälkeen suuntana oli Kankaanpää, jossa näin pitkästä aikaa Javan, joka loppujen lopuksi kesälomaili vähän reilun kuukauden vanhemmilleni. Koirat pääsivät nauttimaan kesästä takapihan nurmikolle ja Linastakin löytyi taas se iloinen harjakoira (kauempana kuvassa viilettää Nele):

Kysymyksiä ja vastauksia

Kesäflunssan sairastamisen ohessa on juuri sopivasti aikaa vastata Tainalta napattuun haasteeseen.

1. Millainen on unelmakoirasi?

En ole oikeastaan koskaan miettinyt mitään erityisiä unelmakoiran kriteerejä. Luonteeltaan koira saisi olla sekoitus nykyisistäni: Javan into tekemiseen, Nelen helppo käsiteltävyys ja Linan iloisuus. Kooltaan pieni (agilityssa mini tai medi) ja mahdollisimman terve.

2. Harrastatko koirien lisäksi jotain muuta? Mitä?

En säännöllisesti. Valokuvausta tulee tehtyä silloin tällöin (nykyään liian vähän!) ja vähän harkitsen, josko sitä syksyllä palaisi aerobicin pariin.

3. Mikä on mielestäsi tärkein ominaisuus hyvässä harrastuskoirassa?
 
Saalisvietti ja/tai ahneus, jotta koira on helppo motivoida ohjaajan kanssa työskentelyyn.

4. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?

Aiemmin olin sitä mieltä, että näyttelyt ovat aivan turha juttu enkä tule koskaan osallistumaan koirani kanssa niihin. Mutta mieli muuttui kaikissa niissä mätsäreissä, joissa kävin Javan kanssa ja sen jälkeen olen vain odottanut, että saisin mahdollisuuden osallistua koiranäyttelyyn. Linan kanssa olen viimeinkin päässyt ja pääsen näyttelyihin, mutta yritän olla ottamatta tätä harrastusta liian vakavasti. Valitettavasti näissä muutamassa tämän vuoden näyttelyssä olen jo päässyt näkemään ja kokemaan ne ikävät puolet (tuomarit palkitsevat ontuvia koiria, kehän laidalla jauhetaan paskaa muista, pienestä arvostelulapusta saa maksaa kahden viikon ruokarahat, jne.).

5. Mikä on toistaiseksi ollut hienoin hetki/ hetket jonka olet kokenut koirasi kanssa?
 
Hienoimpia hetkiä ovat olleet erilaiset reissut ja matkat koirien kanssa. Monesta löytyy juttukin täältä blogista.

6. Miten päädyit rotuun/rotuihin joita sinulla on?
 
Halusin aiemmin perhoskoiran (pidän niiden ulkonäöstä ja koosta), joten kun vastaan tuli ilmoitus perhoskoira/kiinanharjakoira-yhdistelmästä, päätin ottaa sellaisen, vaikken tiennyt harjakoirista mitään. Oikeasti mietin silloin miltä pentu mahtaa näyttää, kun perhoskoiralla on niin paljon karvaa ja harjakoirilla ei yhtään. :) Javan myötä tutustuin ja tykästyin yhä enemmän harjakoiriin, kunnes lopulta otin sellaisen ihan omaksi.

7. Haluaisitko ryhtyä kasvattamaan koiria? Miksi? Miksi et?

En. Pennut ovat ihania, mutta kasvattamisessa tulee mukana liian suuri vastuu ja toisaalta huoli siitä millaisiin koteihin pennut päätyvät. Lisäksi esimerkiksi harjakoirissa "kasvattajia" tulee kuin sieniä sateella ja pelkkä määrän lisääminen on aivan turhaa.

8. Minkälaiset asiat koiran omistamisessa ärsyttävät sinua?
 
Välillä ärsyttää se, että koirat sitovat niin paljon ja kaiken menemisen joutuu aina miettimään tarkkaan. Hihnalenkkeily kaupungissa ja välillä suuri huoli koirien hyvinvoinnista stressaavat nekin.

9. Mikä on suurinta mitä olet koirasi kanssa saavuttanut? (voi olla harrastusjuttu tai ihan mitä tahansa)

Javan kanssa kaksi ykköstulosta tokon alokasluokasta ja nousu kolmosiin agilityssa. Nelen kanssa nousu kakkosiin agilityssa.

10. Mitä haluaisit saavuttaa koirasi kanssa?

Javalle haluaisin saada TK1-koulutustunnuksen, Nelen kanssa nousta agilityssa kolmosiin ja Linan kanssa aloittaa sekä edetä agilityssa. Linalle haluaisin joskus myös saada Suomen muotovalion arvon.

11. Jatka seuraavaa lausetta: Jos minulla ei olisi koiraa niin...

...elämäni olisi paljon tylsempää.

Pientä treeniä

Rasti seinään - kävimme viikko sitten omatoimitreenaamassa Tallilla. En edes muista koska oli edellinen kerta! Nelen kanssa otin keppejä ja keinua. Molemmat menivät ihan ok, tosin keinulla pieni epävarmuus yhä jatkuu. Ensi kerralla voisi ottaa pitkästä aikaa helpotettua keinua. Linan kanssa harjoittelin paikalla pysymistä eli "rata" oli huimat kaksi estettä ja ensimmäistä kertaa oli rimatkin (vain 10 cm). Lina osaa tulla jalkojeni väliin ja jäädä paikoillaan, kun lähden itse liikkeelle ja tätä nyt vahvistettiin uudessa paikassa. Kerran tehtiin "ratakin": Lina jäi paikoilleen ja sen sijaan, että olisin palkannut Linan siitä, annoin eteen-käskyn. Lina suoritti hypyt melkoisilla loikilla, joten Tappien syyskuun hyppytekniikka-kurssi voisi olla ihan hyväksi pikkuneidille.

Molempien koirien kanssa otin myös takaakiertoa, jota talvella harjoiteltiin kotona maljakon kanssa. Nyt ei olla pitkään aikaan tehty tätä ja sen huomasi... Nele osasi kierron Linaa paremmin, mutta kumpikaan ei ollut tässä mitenkään erityisen hyvä.

Tämä kesä on ollut harrastamisen ja blogin päivittämisen suhteen aivan mahdoton, mutta onneksi muillakin on huomattavissa samaa ilmiötä. Kuukauden päivät pitäisi vielä jaksaa töitä ja koulua, sitten helpottaa. Ainakin hetkeksi.

Vuosi sitten

Siitä on nyt vuosi, kun tämä pikkuneiti asteli lauman jatkeeksi:

 Kuva: Tytti Käyhkö

Elämä kolmen koiran kanssa on välillä ollut melkoisen raskasta. Varsinkin hihnalenkitys on kiristänyt hermoja puolin ja toisin, kun nahkahihnat menevät helposti solmuun ja jäävät omiin tai koirien jalkoihin. Mutta kaikesta huolimatta en todellakaan luopuisi pikku-Linasta tai vanhemmistakaan koirista (vaikka Java onkin kesälomaillut jo kuukauden päivät Kankaanpäässä!).

Blogin sivupalkin kuvat on muuten otettu aikalailla näihin aikoihin, joten olisi ehkä syytä vaihtaa ne jo. :)

Vaihteeksi agilitya

Eilen pääsimme pitkästä aikaa agilitytreeneihin, kun keskiviikoksi osui sopivasti vapaapäivä. Edellisestä kerrasta oli kaksi viikkoa ja sen kyllä huomasi, sillä Nele oli aivan innoissaan päästessään radalle.

Treeniryhmässämme on kiertävä kouluttajavuoro ja eilen oli oma vuoroni. Valitsin meille uusimmasta agi.fi-lehdestä aurinkoharjoituksen, jossa oli keskellä kaksi putkea ja ympärillä yhteensä kahdeksan hyppyä. Teimme ensin helpon ykkösharjoituksen ja sen jälkeen kolmosen (lehden valmiita ratasuunnitelmia), jossa olikin jo muutama haastavampi kohta. Tytillä oli videokamera mukana, joten tältä se näytti (ja kyllä, juoksin ilman kenkiä!):



Alun pimeän putkikulman Nele hakee hienosti ja takaakiertokin menee hyvin, mutta toisen putken jälkeisen hyppypyörityksen epätoivoinen jaakotus-yritys saa allekirjoittaneenkin huvittumaan. Huomaa, että ohjaustekniikat ovat pikkuisen ehkä unohtuneet... Tytin blogista voitte vilkaista miltä jaakotuksen olisi pitänyt näyttää. :) Itse vaihdoin suosiolla tekniikkaa. Lopun pakkovalssi saatiin sentään onnistumaan ja siihen olikin hyvä päättää rataharjoitukset.

Yksittäisenä esteenä otettiin vielä keinua (kahden hypyn kautta) ja videon ensimmäisellä toistolla Nele jää keinulle ihmettelemään, vaikka olikin suorittanut keinua jo ennen videointia. Jotenkin Nele muuttuu heti epävarmaksi keinulla, kun sinne käskytetään ja oma liikkeeni jatkuukin keinun ohi. Toisella toistolla jättäydyin alussa hieman enemmän Nelen taakse ja sillä kertaa keinu sujui.

Hallilla treenimotivaatio on aina huipussaan ja muistaa miten kivaa agility onkaan, mutta kotona sama motivaatio on niin pahasti hukassa. Javan kanssa tuntuu turhalta tehdä mitään, kun agilityura on väistämättä ohi. Nelen kanssa voisi ja pitäisi harjoitella nyt, että noustaan kolmosiin, mutta sekin tuntuu turhalta, kun ei kuitenkaan pärjätä huippukoirakoille. Ja Linan kanssa on esteenä aloittamisen vaikeus ja pelko siitä, että epäonnistun taas esteiden opettamisessa. Kunpa sitä löytäisi uudestaan ilon agilityyn eikä laji olisi jatkuvaa riittämättömyyden kokemista...