Koiranomistajan elämä ei käy tylsäksi. Vatsatauti palasi jälleen ja tällä kertaa sairastui Java. Alkoi tänä maanantaina ja keskiviikosta asti olin etätöissä rajoittaakseni mattopyykin määrää. Java ei oksennellut ja oli ihan pirteä, mutta ripulilla niin, että pyysi öisinkin pihalle. Eilen tilanne paheni selkeästi, kun ulos tuli lähes pelkkää vettä ja usein.
Heti tiistaina aloitin Canikurin ja Java siirtyi kana-riisi-ruokavaliolle. Ei kuitenkaan tuntunut auttavan juuri yhtään. Torstaina kävin ostamassa Nutrisal-jauhetta ja Attapectinia, jonka aloitin. Samalla pakkojuotin Javaa Nutrisal-vedellä. Hetken jo näytti, että vatsatauti menisi ohi, mutta yöllä sain juosta kolme kertaa ulkona. Perjantaiaamuna soitin heti, kun mahdollista, Hakametsään, mutta oli jo täyttä. Seuraavaksi kokeilin Reviiriä Pispalassa, josta saimme peruutusajan iltapäiväksi.
Samoin kuin Nelen kohdalla, eläinlääkäri ei osannut sanoa mitään erityistä syytä Javan vatsataudille. Otettiin verinäyte, jossa oli viitteitä lievästä kuivumisesta, mutta tulehdusarvot eivät olleet koholla. Myös kuume mitattiin, mutta sitäkään ei ollut. Javalle laitettiin nestettä nahan alle ja antibiootti pistoksena. Java ei tykännyt näistä toimenpiteistä yhtään, vaikka suhteellisen hyvin paikallaan pysyikin. Kotihoidoksi saatiin 10 päivän antibioottikuuri, Inupekt Fortea 3 viikon kuuri ja Royal Caninin tukiruokaa 4 purkkia. Viime yön sain viimeinkin nukkua ilman ulkoilua. Ja hyvä niin, koska yöulkoilujen seurauksena sain itselleni flunssan eikä kipeänä ole herkkua juosta ylös-alas kolmannesta kerroksesta.
Viime viikonloppuna ehdin jo ilmoittaa Javan Nokian agilitykisoihin, jotka ovat viikon päästä. Antibioottikuurin seurauksena joudun kuitenkin perumaan Javan osallistumisen ja sain mukaani myös eläinlääkäritodistuksen perumista varten. 10 päivän lisäksi antibiootista tulee myös viikon varoaika Kennelliiton antidopingsääntöjen mukaisesti ja vasta 21.9. jälkeen saadaan taas osallistua virallisiin kilpailuihin. Tämä tarkoittaa, että myös Takujen agilitykisat jäävät meiltä välistä ja jos Java paranee kunnolla, niin voisimme osallistua vasta Noormarkun kisoihin syyskuun lopussa. Mutta kisoja tulee aina uusia, tärkeintä on nyt saada Java terveeksi.
Ihmetyttää suuresti mistä nämä vatsataudit oikein tulevat ja miksi niitä on niin vaikea saada loppumaan. Aluksi epäilin Javan vatsataudin syyksi raakaa broilerin lihaa, jota sai sunnuntaina, mutta määrä oli niin käsittämättömän pieni, että on vaikea uskoa siihen. Lisäksi tuollaiset vatsataudit ovat aina menneet yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin. Aika paljon eläinlääkärit ovatkin puhuneet allergiasta yhtenä syynä. Nele on antibioottikuurinsa jälkeen voinut hyvin, mutta turhan löysää tuotos on yhä. Koska kaapista löytyy valmiina RC:n Beautya, ajattelin hiljalleen vaihtaa Nelen ruokaa siihen ja katsoa tapahtuuko mitään. Ehkä Nutra Nuggets on sittenkin huono ruokamerkki meille. Enemmän haluaisin päästä myös raakaruokinnan suuntaan, mutta sellaiset kokeilut on taas parempi haudata siksi aikaa, että molempien vatsat ovat kunnossa.
Eilisen eläinlääkärivierailun aikana selvisi myös, että Javan paino on tällä hetkellä 4,2kg (eli olisi laihtunut 300g, tosin oma mittailuni ei välttämättä ole niin tarkka) ja että Nelen sterilisaatio olisi mahdollista marraskuussa.
lauantaina, syyskuuta 05, 2009
lauantaina, elokuuta 22, 2009
KAKKOSIIN!
Javalla oli neljä starttia viime viikonlopun Hervannan kisoissa ja lauantain toisessa startissa Java sai kolmannen, viimeisen nousunollan ja menolipun kakkosluokkaan!
Lauantai
Lauantain molemmat radat tehtiin siis ykkösissä ja kumpikin meni todella hyvin. Kisat alkoivat jo klo 8 aamulla ja kävin ennen Hervantaan menoa 45 minuutin lenkin koirien kanssa. Nele jäi kotiin nukkumaan ja Javan kanssa otin kisapaikalla uudestaan lämmittelylenkin ja harjoitusesteitä. En tiedä oliko tällä kaikella vaikutusta siihen, että ensimmäinen ratakin meni ilman Javan ylikierroksia. Tai sitten Java oli yksinkertaisesti sitä mieltä, ettei niin aikaisin jaksa vielä riehua. :)
Lauantain ensimmäinen rata oli tämän näköinen ja perään vielä videokin:
Lähdettiin radalle neljäntenä ja kepeille (8) asti meni oikein hyvin. Tultiin huonossa kulmassa liian lujaa ja sähläten, joten Java meni kepeistä ohi ja tästä vitonen. Olin kuitenkin rataan oikein tyytyväinen, sillä Javan ohjaaminen oli helppoa ja mukavaa. Tuloksena 5 virhepistettä ja kolmas sija. Palkinnoksi sain ruusukkeen, Muumi-mukin ja lahjakortin Takujen agilitykilpailuun (puoleen hintaan).
Lauantain toinen rata olikin tosiaan yhtä riemujuhlaa! Pientä sekoilua radalla, kuten aina, mutta puhtaasti mentiin läpi. Radalla oli pöytä (7), joka oli aika yllätys, mutta ei onneksi ongelma. Lopussa muistin käyttää eteen-käskyä, mutta en tiedä ymmärsikö Java mitä sillä tarkoitin. Tuloksena siis viimeinen nousunolla ja voitto. Palkinnoksi tuli pari kappaletta ruusukkeita, 10€ lahjakortti Mustiin ja Mirriin ja lahjakortti Takujen agilitykilpailuun (ilmaiseksi). Ja saatiin tietysti agiserti. Tässä ratapiirros ja hieno nollavideo:
Sunnuntai
Ei enää aikaista aamuherätystä, vaan mini kakkosten vuoro oli vasta 12:45. Luokkanousijoina olin Javan kanssa radan ensimmäisenä, mutta onneksi järjestys oli tällä kertaa maksit-midit-minit, joten ratoja ehti katsomaan useampaan otteeseen.
Päivän ensimmäinen rata näytti vaikealta. Aamun sateen takia aamulenkki oli jäänyt lyhyemmäksi ja kisapaikalla oli taas kiire, kun kisailijoita kakkosissa oli niin vähän, että oma vuoro lähestyi vauhdilla. Harjoitusesteilläkään ei oikein saatu kunnon menoa, kun harjoituspaikka oli suoraan sanottuna niin huono. Ensimmäisellä radalla Java olikin taas ylikierroksilla ja meno sen mukaista: komentamista, päinhyppimistä, korvattomuutta. Heti toisen esteen Java juoksi ohi ja kun lopulta saatiin se oikein, Java säntäsi putkeen (17) ja siitä hylätty, kun ei ollut vielä putken vuoro. Kamalaa sähläystä muutenkin: Java hyppäsi renkaan sivusta, kepeillä oli ongelmia ja lopussa jätin Javan vielä taakseni. Hohhoijaa, vähän hävetti aloittaa kakkoset tuollaisella sekoilulla. Laitan ratapiirroksen, mutta video jääköön piiloon omiin arkistoihin:
Toinen rata oli paljon helpompi ja Javakin osasi taas käyttäytyä. Nolla oli jälleen lähellä, mutta kepeille (13) tultiin niin vauhdikkaasti, että Java meni toisen välin ohi. Tässä kohdassa esiintyi taas jo kunnon komentamistakin ja videosta näkyy miten Java hyppää minua päin. Hmph, pitäisi päästä komentamaan sitä kunnolla tuollaisesta, jos vaikka lopettaisi. Mini kakkosia oli sen verran vähän, että jaossa oli vain kaksi nousunollaa nopeimmille. Vaikka olisin saanut nollan, niin en tiedä olisiko meidän aika riittänyt kärkeen. Tässä vaiheessa voi olla tyytyväinen, että omistaa nopean, joskin vähän vaikeasti ohjattavan koiran, sillä nousunollien saaminen ei ole enää ihan helppoa. Tässä lainaus säännöistä:
Agilityn 2‐luokassa annetaan agilitysertifikaatti koiralle, joka on kolme kertaa saavuttanut luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen (0,00) oheisen taulukon mukaisesti. Yksi tuloksista voi olla hyppyradalta.
Koska kisaviikonlopun tulokset eivät vieläkään ole tulleet, en tiedä miten Java sijoittui tässä viimeisessä startissa ja olisiko meillä ollut mahdollisuuksia nousunollaan, jos kepeiltä ei olisi tullut vitosta. Kerron, kun saan tietää. Loppuun vielä ratapiirros ja video:
Lauantai
Lauantain molemmat radat tehtiin siis ykkösissä ja kumpikin meni todella hyvin. Kisat alkoivat jo klo 8 aamulla ja kävin ennen Hervantaan menoa 45 minuutin lenkin koirien kanssa. Nele jäi kotiin nukkumaan ja Javan kanssa otin kisapaikalla uudestaan lämmittelylenkin ja harjoitusesteitä. En tiedä oliko tällä kaikella vaikutusta siihen, että ensimmäinen ratakin meni ilman Javan ylikierroksia. Tai sitten Java oli yksinkertaisesti sitä mieltä, ettei niin aikaisin jaksa vielä riehua. :)
Lauantain ensimmäinen rata oli tämän näköinen ja perään vielä videokin:
Lähdettiin radalle neljäntenä ja kepeille (8) asti meni oikein hyvin. Tultiin huonossa kulmassa liian lujaa ja sähläten, joten Java meni kepeistä ohi ja tästä vitonen. Olin kuitenkin rataan oikein tyytyväinen, sillä Javan ohjaaminen oli helppoa ja mukavaa. Tuloksena 5 virhepistettä ja kolmas sija. Palkinnoksi sain ruusukkeen, Muumi-mukin ja lahjakortin Takujen agilitykilpailuun (puoleen hintaan).
Lauantain toinen rata olikin tosiaan yhtä riemujuhlaa! Pientä sekoilua radalla, kuten aina, mutta puhtaasti mentiin läpi. Radalla oli pöytä (7), joka oli aika yllätys, mutta ei onneksi ongelma. Lopussa muistin käyttää eteen-käskyä, mutta en tiedä ymmärsikö Java mitä sillä tarkoitin. Tuloksena siis viimeinen nousunolla ja voitto. Palkinnoksi tuli pari kappaletta ruusukkeita, 10€ lahjakortti Mustiin ja Mirriin ja lahjakortti Takujen agilitykilpailuun (ilmaiseksi). Ja saatiin tietysti agiserti. Tässä ratapiirros ja hieno nollavideo:
Sunnuntai
Ei enää aikaista aamuherätystä, vaan mini kakkosten vuoro oli vasta 12:45. Luokkanousijoina olin Javan kanssa radan ensimmäisenä, mutta onneksi järjestys oli tällä kertaa maksit-midit-minit, joten ratoja ehti katsomaan useampaan otteeseen.
Päivän ensimmäinen rata näytti vaikealta. Aamun sateen takia aamulenkki oli jäänyt lyhyemmäksi ja kisapaikalla oli taas kiire, kun kisailijoita kakkosissa oli niin vähän, että oma vuoro lähestyi vauhdilla. Harjoitusesteilläkään ei oikein saatu kunnon menoa, kun harjoituspaikka oli suoraan sanottuna niin huono. Ensimmäisellä radalla Java olikin taas ylikierroksilla ja meno sen mukaista: komentamista, päinhyppimistä, korvattomuutta. Heti toisen esteen Java juoksi ohi ja kun lopulta saatiin se oikein, Java säntäsi putkeen (17) ja siitä hylätty, kun ei ollut vielä putken vuoro. Kamalaa sähläystä muutenkin: Java hyppäsi renkaan sivusta, kepeillä oli ongelmia ja lopussa jätin Javan vielä taakseni. Hohhoijaa, vähän hävetti aloittaa kakkoset tuollaisella sekoilulla. Laitan ratapiirroksen, mutta video jääköön piiloon omiin arkistoihin:
Toinen rata oli paljon helpompi ja Javakin osasi taas käyttäytyä. Nolla oli jälleen lähellä, mutta kepeille (13) tultiin niin vauhdikkaasti, että Java meni toisen välin ohi. Tässä kohdassa esiintyi taas jo kunnon komentamistakin ja videosta näkyy miten Java hyppää minua päin. Hmph, pitäisi päästä komentamaan sitä kunnolla tuollaisesta, jos vaikka lopettaisi. Mini kakkosia oli sen verran vähän, että jaossa oli vain kaksi nousunollaa nopeimmille. Vaikka olisin saanut nollan, niin en tiedä olisiko meidän aika riittänyt kärkeen. Tässä vaiheessa voi olla tyytyväinen, että omistaa nopean, joskin vähän vaikeasti ohjattavan koiran, sillä nousunollien saaminen ei ole enää ihan helppoa. Tässä lainaus säännöistä:Agilityn 2‐luokassa annetaan agilitysertifikaatti koiralle, joka on kolme kertaa saavuttanut luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen (0,00) oheisen taulukon mukaisesti. Yksi tuloksista voi olla hyppyradalta.
| OSALLISTUJIEN MÄÄRÄ | LUOKANVAIHTOON OIKEUTTAVA NOLLATULOS (0,00) |
| 1–5 | Luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada vain voittaja. |
| 6–10 | Luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada enintään kaksi (2) parasta koiraa. |
| 11–15 | Luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada enintään kolme (3) parasta koiraa. |
| 16–20 | Luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada enintään neljä (4) parasta koiraa. |
| 21 tai enemmän | Luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada enintään viisi (5) parasta koiraa. |
Koska kisaviikonlopun tulokset eivät vieläkään ole tulleet, en tiedä miten Java sijoittui tässä viimeisessä startissa ja olisiko meillä ollut mahdollisuuksia nousunollaan, jos kepeiltä ei olisi tullut vitosta. Kerron, kun saan tietää. Loppuun vielä ratapiirros ja video:
torstaina, elokuuta 20, 2009
Vaa'alla
Käytin koirat pitkästä aikaa vaa'alla. Edellinen kerta oli näköjään huhtikuussa, jolloin vaaka näytti:
Java 4,1kg
Nele 4,6kg
Nyt tuloksena oli:
Java 4,5kg
Nele 4,8kg
Java on näköjään nostanut painoaan ja ainakin itsestäni tämä uusi lukema on parempi kuin edellinen. Tästä se ei tosin saa enää nousta, koska nyt Java vaikuttaa juuri sopivalta. Nele sen sijaan... Paino on noussut huhtikuusta, mutta silti Nele on mielestäni ihan liian laiha.
Tänään Nele sai viimeisen antibioottinsa ja nyt todella toivon, ettei vatsatauti enää palaa. Ainakaan mitään ruokakokeiluita en aloita hetkeen, vaan mennään vanhoilla tutuilla. Barffinetistä ostamani tuotteet lojuvat vieläkin koskemattomina pakastimessa, kun piti syöttää niitä lomani aikana, mutta Nelen tauti esti sen. Ehkä vielä jossain vaiheessa pääsen kokkailemaan koirillekin uusia herkkuja.
Java 4,1kg
Nele 4,6kg
Nyt tuloksena oli:
Java 4,5kg
Nele 4,8kg
Java on näköjään nostanut painoaan ja ainakin itsestäni tämä uusi lukema on parempi kuin edellinen. Tästä se ei tosin saa enää nousta, koska nyt Java vaikuttaa juuri sopivalta. Nele sen sijaan... Paino on noussut huhtikuusta, mutta silti Nele on mielestäni ihan liian laiha.
Tänään Nele sai viimeisen antibioottinsa ja nyt todella toivon, ettei vatsatauti enää palaa. Ainakaan mitään ruokakokeiluita en aloita hetkeen, vaan mennään vanhoilla tutuilla. Barffinetistä ostamani tuotteet lojuvat vieläkin koskemattomina pakastimessa, kun piti syöttää niitä lomani aikana, mutta Nelen tauti esti sen. Ehkä vielä jossain vaiheessa pääsen kokkailemaan koirillekin uusia herkkuja.
lauantaina, elokuuta 15, 2009
Nelen agiliitoja
Viime viikon perjantaina Nelen alkeiskurssi päättyi ja sen kunniaksi oli pienet kisat. Nele tuli kisoihin suoraan juoksulomaltaan, paitsi mitä nyt olimme pari kertaa käyneet navetalla virkistämässä Nelen muistia esteiden suhteen. "Kisarata" ei ollut vaikea, mutta se oli pitkä. Lisäksi namittamisesta sai 15 virhepistettä ja itse tein sen virheen, että jätin sitten namit kokonaan pois. Pöh, mikään möllirata ei ole koiran motivaation pilaamisen arvoinen! Nele lähti alussa hienosti mukaani ja oli innoissaan, mutta kun palkkaa ei kuulunut niin Neleäkin alkoi enemmän kiinnostaa haistelu. Rata oli jokseenkin tällainen:
A:lle (4) ja putkeen (5) Nele ei mennyt ekalla yrityksellä, kielsi myös hypyllä 8 ja kepeillä innostui haistelemaan oikein kunnolla. Muutenkin nenä meinasi viipyä maanpinnassa liian usein. Tähän olisi saattanut auttaa, jos olisin palkannut Neleä radan aikana, jolloin se olisi ehkä ollut enemmän kiinnostunut minusta ja agiliidosta. Oppia ikä kaikki. Tultiin kuitenkin kolmanneksi 15 virhepisteellä, vaikka aikaahan radalla meni paljon. Video Nelen liitelystä (jostain kumman syystä kuulostaa, että ennen A:ta sanon Nelelle "tule, tule", vaikka meidän käsky on "ylös"...joko olen taas huudellut mitä sattuu tai videolla se vain todella kuulostaa väärältä sanalta):
Nyt Nelellä alkoi samassa ryhmässä ja paikassa alkeisjatkokurssi, jonka ensimmäinen tunti oli torstaina. Tehtiin pieniä kikkailuja hypyillä + putkella, otettiin kerran pussi ja muuri + putki-yhdistelmä. Pussi meni hyvin ja lopun muuri + putki (suora), mutta alussa ollut hypyt + putki (mutkalla) tuotti ongelmia. Hypyt eivät niinkään, mutta putki oli Nelen mielestä yhtäkkiä outo eikä suostunut menemään sinne, kunnes putki suoristettiin. Lisäksi Nele tykkäsi taas kovasti haistella, mikä alkaa olla jo hieman ärsyttävää.
Tänään kävin korvaamassa yhden Nelen juoksupoissaoloista ja kentällä oli kuin toinen koira. Innokas eikä juurikaan haistellut maata. Tehtiin eteenlähetystä hyppy + putki ja 3 x hyppy sekä keppejä. Eteenlähetys onnistui hyvin, kun Nele vain ensin hoksasi mistä oli kyse (kun ekan kerran kokeiltiin kahdella hypyllä, Nele hyppäsi ensimmäisen oikein, mutta meni toisen ali[!!], kunnes tajusi, että kaikki kuuluu hypätä). Vaikuttaa siltä, että tilanteella on todella suuri vaikutus Nelen toimintaan: pieni/tuttu ryhmä -> into korkealla, ei haistele vs. iso/vieras ryhmä -> rauhoittelee, haistelee paljon. Tästä voidaan vetää johtopäätös ohjaajan eli allekirjoittaneen toimintaan: pienessä/tutussa ryhmässä ohjaaminen rennompaa, kun taas vieraassa tulee väistämättä suorituspaineita, jotka taas heijastuvat koiraan. Nele erityisesti on todella herkkä paineistumaan, kun on sen verran pehmeä luonteeltaan.
A:lle (4) ja putkeen (5) Nele ei mennyt ekalla yrityksellä, kielsi myös hypyllä 8 ja kepeillä innostui haistelemaan oikein kunnolla. Muutenkin nenä meinasi viipyä maanpinnassa liian usein. Tähän olisi saattanut auttaa, jos olisin palkannut Neleä radan aikana, jolloin se olisi ehkä ollut enemmän kiinnostunut minusta ja agiliidosta. Oppia ikä kaikki. Tultiin kuitenkin kolmanneksi 15 virhepisteellä, vaikka aikaahan radalla meni paljon. Video Nelen liitelystä (jostain kumman syystä kuulostaa, että ennen A:ta sanon Nelelle "tule, tule", vaikka meidän käsky on "ylös"...joko olen taas huudellut mitä sattuu tai videolla se vain todella kuulostaa väärältä sanalta):Nyt Nelellä alkoi samassa ryhmässä ja paikassa alkeisjatkokurssi, jonka ensimmäinen tunti oli torstaina. Tehtiin pieniä kikkailuja hypyillä + putkella, otettiin kerran pussi ja muuri + putki-yhdistelmä. Pussi meni hyvin ja lopun muuri + putki (suora), mutta alussa ollut hypyt + putki (mutkalla) tuotti ongelmia. Hypyt eivät niinkään, mutta putki oli Nelen mielestä yhtäkkiä outo eikä suostunut menemään sinne, kunnes putki suoristettiin. Lisäksi Nele tykkäsi taas kovasti haistella, mikä alkaa olla jo hieman ärsyttävää.
Tänään kävin korvaamassa yhden Nelen juoksupoissaoloista ja kentällä oli kuin toinen koira. Innokas eikä juurikaan haistellut maata. Tehtiin eteenlähetystä hyppy + putki ja 3 x hyppy sekä keppejä. Eteenlähetys onnistui hyvin, kun Nele vain ensin hoksasi mistä oli kyse (kun ekan kerran kokeiltiin kahdella hypyllä, Nele hyppäsi ensimmäisen oikein, mutta meni toisen ali[!!], kunnes tajusi, että kaikki kuuluu hypätä). Vaikuttaa siltä, että tilanteella on todella suuri vaikutus Nelen toimintaan: pieni/tuttu ryhmä -> into korkealla, ei haistele vs. iso/vieras ryhmä -> rauhoittelee, haistelee paljon. Tästä voidaan vetää johtopäätös ohjaajan eli allekirjoittaneen toimintaan: pienessä/tutussa ryhmässä ohjaaminen rennompaa, kun taas vieraassa tulee väistämättä suorituspaineita, jotka taas heijastuvat koiraan. Nele erityisesti on todella herkkä paineistumaan, kun on sen verran pehmeä luonteeltaan.
tiistaina, elokuuta 04, 2009
Uudet kotisivut
Sain viimeinkin valmiiksi ja julkaisukelpoiseksi koirieni uudet kotisivut, jotka löytyvät osoitteesta: http://www.tanjamalmberg.com/koirat/
Kotisivuille tulee koirien tarkat tulokset (esimerkiksi Javan agilitykisoista) ja täältä blogista voi vastaisuudessa yhä lukea erinäisiä selityksiä asioihin ja tapahtumiin.
Kotisivuille tulee koirien tarkat tulokset (esimerkiksi Javan agilitykisoista) ja täältä blogista voi vastaisuudessa yhä lukea erinäisiä selityksiä asioihin ja tapahtumiin.
Tuli hännän alla
Eilen olin Javan kanssa pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissämme. Aloitettiin tämän näköisellä radalla:
Heti alussa Javan kanssa oli ongelmia. Vieressä oli toisen ryhmän rata ja lähdössä Java miltei koko ajan vain tuijotti toisella radalla olevaa koiraa pitäen samalla epämääräistä murinaa ja haukkumista. Hetken olin jo ihan varma, että kun saan kaulapannan pois niin Java säntää toisen koiran kimppuun. Kaulapantaa irroitettaessa Java komensi myös minua ja vaikutti todella äkäiseltä. Tuli jopa mieleen Java saattaisi kiihtymyksessään purra minua, mutta jos sen tekee, niin treenit loppuvat välittömästi siihen. Sain Javan kuitenkin pysymään paikallaan ja päästiin radalle.
Alku meni hyvin, mutta hypyltä 4 Java juoksi suoraan A:lle (7). Otettiin uudestaan niin, että otin Javan hallintaan hypyn jälkeen ja päästiinkin eteenpäin hypylle 8 asti, josta piti mielenkiintoisesti mennä putkeen (9). Tämä kohta oli tarkoitus suorittaa niin, että ohjaaja menee putken takana ja kädellään "kuljettaa" koiraa putken ensimmäisen suun ohi ja sitten "vetää" läpi toisesta. Koira siis juoksisi putken edessä. Meillä tämä johti siihen, että Java seisoi putken päällä. :) Tehtiin lopulta perinteisesti eli menimme Javan kanssa samalta puolelta. Kepit otin hankalammalta puolelta ja Java haki ekan välin todella nätisti. Jotain hyötyä siis viime keppitreeneistä. Keppien jälkeen minun piti antaa Javan juosta ohitse vasemmalle puolelle, jotta pääsisimme luontevammin etenemään putkelle (11). Tehtiin vielä toinen hieman samantyyppinen, mutta nopeampi rata ja se meni jo paljon paremmin.
Taas sama kuvio eli ensimmäisellä radalla Java on aivan ylikierroksilla ja toisella radalla vasta rauhoittuu ja jaksaa jo kuunnellakin. Ja mitä ihmettä tuo toisen koiran tuijottelu oikein oli?! En todellakaan halua enkä voi ottaa riskiä, että Java käy jonkun päälle ja ylipäänsä sen komentelu alkaa olla raivostuttavaa. Nyt loppuu perseily! Yleensä koirat nostavat kierroksia jo kentälle tultaessa, kun samaan aikaan on sekä kiire että käsissä kaksi koiraa ja kevythäkki, jolloin en pahemmin ehdi kiinnittää koirien käytökseen huomiota. Täytyy tuoda häkki ensin ja sen jälkeen hakea koirat ja katsoa, että ne kävelevät nätisti ilman hullua repimistä ja jokaiselle haukkumista. Radalle Java ja Nelekin saa tästä edes siirtyä nätisti ilman mitään tuijottelua tai muuta turhaa. Pannan voin hyvin vaihtaa helpommin irroitettavaan, turha siitä on liian isoa numeroa tehdä. Ilmoitin Javan parin viikon päästä olevaan agilitykisaan ja siellä testaan kunnolla, mikä vaikutus on kunnon lämmittelylenkillä ja harjoitusesteillä ennen rataa. Kun eihän siitä mitään tule, että eka rata menee aina penkin alle, kun Java räjähtää liikkeelle kuin tuli hännän alla.
Tänään tehtiin omatoimitreenit heti aamusta navetalla ja Nelekin pääsi viimein mukaan. Javan kanssa otin pienen radan namialustoineen, keppejä molemmilta puolilta ja keinun. Nele teki A:n, puomin ja uutena pussin. Otin myös keinun, jota Nele hieman pelästyi, joten nyt tarvitsee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että keinu EI ole pelottava. Oli aivan ihanaa nähdä Nelen innostus kentälle, kun se aluksi vain säntäili edestakaisin ja juoksi putkestakin tuosta noin. Keinua lukuun ottamatta mikään ei pelottanut. Aivan loistavaa!
Heti alussa Javan kanssa oli ongelmia. Vieressä oli toisen ryhmän rata ja lähdössä Java miltei koko ajan vain tuijotti toisella radalla olevaa koiraa pitäen samalla epämääräistä murinaa ja haukkumista. Hetken olin jo ihan varma, että kun saan kaulapannan pois niin Java säntää toisen koiran kimppuun. Kaulapantaa irroitettaessa Java komensi myös minua ja vaikutti todella äkäiseltä. Tuli jopa mieleen Java saattaisi kiihtymyksessään purra minua, mutta jos sen tekee, niin treenit loppuvat välittömästi siihen. Sain Javan kuitenkin pysymään paikallaan ja päästiin radalle.Alku meni hyvin, mutta hypyltä 4 Java juoksi suoraan A:lle (7). Otettiin uudestaan niin, että otin Javan hallintaan hypyn jälkeen ja päästiinkin eteenpäin hypylle 8 asti, josta piti mielenkiintoisesti mennä putkeen (9). Tämä kohta oli tarkoitus suorittaa niin, että ohjaaja menee putken takana ja kädellään "kuljettaa" koiraa putken ensimmäisen suun ohi ja sitten "vetää" läpi toisesta. Koira siis juoksisi putken edessä. Meillä tämä johti siihen, että Java seisoi putken päällä. :) Tehtiin lopulta perinteisesti eli menimme Javan kanssa samalta puolelta. Kepit otin hankalammalta puolelta ja Java haki ekan välin todella nätisti. Jotain hyötyä siis viime keppitreeneistä. Keppien jälkeen minun piti antaa Javan juosta ohitse vasemmalle puolelle, jotta pääsisimme luontevammin etenemään putkelle (11). Tehtiin vielä toinen hieman samantyyppinen, mutta nopeampi rata ja se meni jo paljon paremmin.
Taas sama kuvio eli ensimmäisellä radalla Java on aivan ylikierroksilla ja toisella radalla vasta rauhoittuu ja jaksaa jo kuunnellakin. Ja mitä ihmettä tuo toisen koiran tuijottelu oikein oli?! En todellakaan halua enkä voi ottaa riskiä, että Java käy jonkun päälle ja ylipäänsä sen komentelu alkaa olla raivostuttavaa. Nyt loppuu perseily! Yleensä koirat nostavat kierroksia jo kentälle tultaessa, kun samaan aikaan on sekä kiire että käsissä kaksi koiraa ja kevythäkki, jolloin en pahemmin ehdi kiinnittää koirien käytökseen huomiota. Täytyy tuoda häkki ensin ja sen jälkeen hakea koirat ja katsoa, että ne kävelevät nätisti ilman hullua repimistä ja jokaiselle haukkumista. Radalle Java ja Nelekin saa tästä edes siirtyä nätisti ilman mitään tuijottelua tai muuta turhaa. Pannan voin hyvin vaihtaa helpommin irroitettavaan, turha siitä on liian isoa numeroa tehdä. Ilmoitin Javan parin viikon päästä olevaan agilitykisaan ja siellä testaan kunnolla, mikä vaikutus on kunnon lämmittelylenkillä ja harjoitusesteillä ennen rataa. Kun eihän siitä mitään tule, että eka rata menee aina penkin alle, kun Java räjähtää liikkeelle kuin tuli hännän alla.
Tänään tehtiin omatoimitreenit heti aamusta navetalla ja Nelekin pääsi viimein mukaan. Javan kanssa otin pienen radan namialustoineen, keppejä molemmilta puolilta ja keinun. Nele teki A:n, puomin ja uutena pussin. Otin myös keinun, jota Nele hieman pelästyi, joten nyt tarvitsee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että keinu EI ole pelottava. Oli aivan ihanaa nähdä Nelen innostus kentälle, kun se aluksi vain säntäili edestakaisin ja juoksi putkestakin tuosta noin. Keinua lukuun ottamatta mikään ei pelottanut. Aivan loistavaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
