The End

Neljä koiraa ja viisitoista vuotta blogia. Alkuun mahtui runsaasti postauksia, kun tehtiin ja harrastettiin yhdessä paljon. Sitten tahti hiipui, kun koirat vanhenivat ja jäivät kukin vuorollaan eläkkeelle. Omakin elämä muuttui koko tämän matkan varrella paljon. Tällä hetkellä suunnitelmissa ei ole uuden koiran hankintaa, joten on tullut aika lopettaa tämä blogi. Kiitos lukijoille!

Täältä ikuisuuteen

Tilda (Viuvaun Lääke Ikävään) 17.11.2013-9.12.2024

Päätös oli vaikea tehdä ja vielä vaikeampi oli pysyä siinä.

Ei enää selkäkipua.

Kiitos Tilda, kun olit luonamme.

Olet poissa viereltäni

Muttet sydämestäin milloinkaan

Spondyloosi

Tildan selkävaivoja on hoidettu säännöllisesti vuodesta 2021. Tuolloin ei selvinnyt syytä miksi selkä kipuilee, vaikka Tilda kuvattiinkin eläinlääkärissä. Aloitimme heti säännölliset hieronnat noin puolentoista kuukauden välein ja tuttu koirahieroja kävi kotonamme, jotta Tildan ei tarvinnut jännittää vastaanottotiloissa. Välillä oli huonompia jaksoja, kun Tilda oli selvästi enemmän jumissa, mutta näihin usein yhdistyi esimerkiksi talven liukkaat. Pääsääntöisesti Tildan vointi oli ok, kun harrastukset jätettiin pois ja lenkkejä kevennettiin. Leppoisia eläkepäiviä siis.

Muutos huonompaan on näkynyt tänä vuonna. Alkuvuodesta totesin yhdessä koirahierojamme kanssa, että Tilda voisi hyötyä kipulääkityksestä. Kävimme Eläinystäväsi Lääkärissä, jossa eläinlääkäri totesi Tildan olevan selvästi kipeä:

"Ontumatutkimuksessa Tilda liikkuu pitäen lanneselkää köyryssä, varaa kyllä painoa kaikille jaloille. Ei halua ojentaa takajalkoja taakse. Lihaksisto on symmetristä, jännittynyttä kaulan, lapojen ja hauisten sekä lanneselän, vatsalihasten ja etureisien alueelta. Niska taipuu normaalisti. Selän lihaksisto on melko jännittynyttä, lanneselässä melko voimakkaita nikama-aristuksia. Asentotunnot ovat normaalit. Jalkojen nivelissä ja luustossa ei todeta merkittäviä aristuksia."

Tilda sai kipulääkekuurin ja kehotuksen käydä uudestaan röntgenkuvissa. Huhtikuun alussa suuntasimmekin uudestaan lääkäriin ja tällä kertaa röntgen kertoi mistä kyse:

"Selässä todetaan selän rappeumasairaus, spondyloosi. Muutoksia on lannerangan viimeisen nikaman ja ristiluun välissä sekä rintarangan alkuosassa Th3-5 väleissä. Spondyloosissa on kyse nikamien väliin kehittyvistä luusilloista, jotka erityisesti lanne-ristiluuvälissä voivat aiheuttaa hermokipuja. Spondyloosin hoitoon aloitetaan nyt hermokipulääke gabapentiini. Tulehduskipulääkettä voi antaa tarpeen mukaan. Lonkat siistit."

Myös Nelellä todettiin viimeisessä röntgenkuvauksessa spondyloosi, mutta siinä kohtaa tiesin jo lopun olevan muutenkin käsillä. Ylipäänsä spondyloosista on minulla vain huonoja kokemuksia, sillä tuttavien koirien saadessa diagnoosin ei tilanne ollut kovin hyvä tai ainakin se paheni nopeasti. Hermokipulääkkeen aloittamisen jälkeen tilanne näytti hetken jo paremmalta. Kuitenkin heinäkuun hieronnassa Tilda ensimmäistä kertaa koskaan murisi koirahierojalle ja hän totesi Tildan olevan yhä selvästi kipeä. Kysyin eläinlääkäriltä mahdollisuutta nostaa hermokipulääkkeen annostusta ja saimme luvan yhteen tablettiin aamuin illoin. Tässä kohtaa mieleen hiipi entistä vahvemmin ajatus siitä miten pitkään Tilda enää seurassamme on. Seuraavalla hierontakerralla murina jälleen toistui ja syksyn ruskareissun aikana olin jo lähes varma, että kotiin palattuani varaan Tildalle ajan siihen viimeiseen matkaan.

Kotona vastassa ollut Tilda vaikutti kuitenkin pirteämmältä kuin ennen lähtöäni, joten konsultoin vielä eläinlääkäriä siitä millaisia vaihtoehtoja on olemassa. Päädyimme ottamaan Tildalle hermokipulääkkeen oheen päivittäin myös tulehduskipulääkkeen ja koska en halua Tildalle iän takia enää mitään suuria tutkimuksia saati leikkauksia, totesimme Tildan olevan nyt eräänlaisessa saattohoidossa. Välillä Tilda on reipas niin sisällä kuin lenkillä, mutta valitettavasti kipu selässä on koko ajan läsnä ja lääkkeet tekevät Tildasta väsyneen. Jälleen kerran olen sen asian edessä, että mikään ei Tildaa paranna eikä lääkemäärien nostaminen ole järkevää. Viimeisen päätöksen tekeminen on joka kerta yhtä vaikeaa ja aivan erityisesti nyt, kun Tildan lähdön jälkeen kotona ei ole enää yhtäkään koiraa.

Tilda 11v

Viime aikoina elämä ei ehkä ole näyttänyt Tildalle niitä parhaita puoliaan, mutta niin vain 11 vuotta tuli täyteen. Kuva otettu tämän kevään vappuhulinoissa.

Tilda 10v

Pikkukoiralle tuli kymmenen vuotta täyteen! Tilda juhlii kotioloissa - herkkujen ja takan lämmön parissa.

Yö Kirkas-Soljasella

Olen jo pitkään halunnut päästä takaisin retkeilyn pariin, mutta jostain syystä aina on ollut esteitä ja toisaalta aika mennyt niin nopeasti, että kesä on ollut ohi ennen kuin on edes ehtinyt vilkaista retkikamojen suuntaan. Edellinen telttaretki oli vuonna 2018 (!), kun vietettiin Tildan kanssa yksi yö Isojärven kansallispuistossa. Nyt vihdoin korjattiin tilanne ja suunnattiin koko perhe heinäkuun alussa telttailemaan Seitsemiseen Kirkas-Soljasen leirintäpaikalle. 

Suuria vaelluskokemuksia tämä reissu ei tarjonnut eikä ollut tarkoituskaan. Paikkana Kirkas-Soljanen on hyvin helppo: auton saa lähelle, paikalla on riittävät varustelut ja alue on helppokulkuinen. Kesälomakausi teki sen, että arki-iltana paikalla oli useampi telttaseurue, mutta koiria ei onneksi ollut kuin Tilda ja kaveriperheen Tuuma. Tilda ja Tuuma eivät nekään varsinaisesti olleet tekemisissä keskenään: kumpikin sietää toista, mutta pitää oman tilansa.

Isojärvellä meillä oli käytössä kahden hengen tunneliteltta, mutta tällä kertaa majoituksena oli isompi kolmen hengen kupoliteltta. Hyvin mahduttiin kaikki! Tilda sai yöksi päälle villapaidan ja meni nukkumaan jalkopäähän makuupussin päälle. Yöllä lämpötila kuitenkin laski jonnekin 10 asteen tuntumaan ja jossain vaiheessa Tilda ilmestyi väliimme hieman täristen. Tässä kohtaa otin Tildan makuupussini sisälle ja siellä Tilda nukkui niin tyytyväisenä, ettei liikkunut enää mihinkään ennen aamua.

Aamupalan jälkeen tehtiin reissun ainoa pidempi kävelylenkki, kun kiersimme Saari-Soljasen parin kilometrin ympyräreitin. Tässä vaiheessa muut telttaseurueet olivat yhtä lukuun ottamatta jo lähteneet, joten lounaan saimme nauttia Kirkas-Soljasen nuotiopaikalla ihan rauhassa ennen kotiinpaluuta. Retken jälkeen Tilda rapsutteli itseään kovasti enkä tiedä oliko kyse hyttysten pistoista, sillä niitä näkyi reissun aikana vain vähän. Sinänsä ei olisi huono idea hankkia Tildalle jonkinlaista kevyttä haalaria tällaista pikkuretkeilyä varten. Muistaakseni joskus kävimmekin Mustissa ja Mirrissä katsomassa valikoimaa, mutta valmiit mallit eivät yhtään istuneet Tildalle.