Java, Nele ja Lina

Korvaongelmista ruokamuutokseen

2012-01-30T22:06:00.000+02:00

Viime torstaina tapahtui kaksikin erilaista juttua. Ensinnäkin työharjoitteluni päättyi ja nyt edessä on kaksi kuukautta lomaa. Huhtikuussa alkaa seuraava työharjoittelu ja siihen perään kesätyöt, jotka voivat hyvinkin kestää elokuun puoliväliin asti. Koirat selvisivät tästä harjoittelujaksosta ihan kohtuullisesti, nauhoituksissa kuului yksittäisiä haukahduksia, mutta muuten tytöt taisivat pitkälti päivisin nukkua. Nyt tammikuussa kalenterissani oli ihan liian paljon menoja arki-illoissa, jotka aiheuttivat rasittavaa säntäilyä paikasta toiseen. Välillä ei ehtinyt edes kunnon lenkille koirien kanssa, kun piti olla täällä, tuolla ja siellä.

Toiseksi kiinnitin torstaina iltalenkillä huomiota Javan pään ravisteluun. Perjantaina muistin vilkaista korvia ja vasen korva oli selvästi punainen ja siellä oli jonkin verran likaa. Laitoin korvaan kaapista löytynyttä Epi-Oticia ja toistin käsittelyn sunnuntaina. Korva kuitenkin näytti koko ajan punaiselta ja sunnuntai-iltana Java käveli pää kenossa sekä yritti kovasti ravistella. Tänään soitin suosiolla Hakametsään ja kävi kerrankin niin hyvä tuuri, että sain Javalle ajan täksi iltapäiväksi. Eläinlääkäri otti näytteet molemmista korvista ja vasemmasta korvasta myös korvalehdestä. Näytteistä paljastui hiivan aiheuttama ulkokorvan tulehdus vasemmassa korvassa. Korvakäytävä oli onneksi siisti. Hoito-ohjeeksi saatiin ulkokorvan pyyhintä Epi-Oticilla (tai vastaavalla) ennen Canofite-korvatippojen laittoa. Korvatippoja laitetaan kaksi kertaa päivässä kontrollikäyntiin asti, joka on helmikuun puolivälissä.

Heti kun huomasin, että Javan korvassa on jotain vialla, päättelin syyn olevan ruoassa. TamSKin kisoista olimme saaneet palkinnoksiPurina ONE Adult Lammas & Riisi-ruokaa, jota oli kertynyt nurkkiin kolme säkkiä. Alun perin minun piti viedä säkit ruokakeräykseen, koska ko. ruoka ei vaikuta kovin laadukkaalta ja toisaalta olin joskus syöttänyt sitä Javalle, jolla silmät alkoivat silloin vuotaa entistä enemmän. Ruokakeräyksiä ei kuitenkaan osunut kohdalle ja kun Golden Eagle-ruoka alkoi olla lopussa, päätin, että voisin syötellä palkintosäkit pois ennen koirien ruokavalion uudistamista (yksi tämän vuoden tavoitteista). Ennen Javan korvatulehdusta ehdin syöttää koirille lähes kaksi säkkiä Purinaa. Linalle ruoka ei ole aiheuttanut mitään suurempaa, mutta Nelellä silmävuoto on selvästi lisääntynyt ja tassut ovat myös värjäytyneet. Nele ei kuitenkaan nuole tassujaan, joten niissä ei toivottavasti ole hiivaongelmaa.

Java söi viimeisen kerran Purinaa perjantaiaamuna, sillä päätin vaihtaa Javan ruoan lennosta. Halusin koirille viljattoman nappulan ja ajattelin, että testataan Taste of the Wild-ruokaa. Lauantaina suuntasin heti aamusta Linnainmaan M&M:ään, josta ko. nappula oli kuitenkin päässyt loppumaan. Otin tilalle Applaws-ruokaa, joka on myös viljaton nappula. Lisäksi ostin lohiöljyä (aiemmin olen jo hankkinut pellavansiemen- ja auringonkukkaöljyä) ja kolme lihapakastetta. En ole hetkeen tehnyt koirille puuroa, mutta eilen tuli muutos tähänkin asiaan. Puuroon tuli yhteensä noin 300g riisiä ja hirssiä eli noin 4,3 dl (suurin osa riisiä, hirssiä ehkä maksimissaan puoli desiä). Laitoin mukaan myös pussin vihannessekoitusta, jonka soseuttaminen tosin onnistui vain osittain.

Ajatuksena olisi, että koirien päivän toinen ateria olisi puuroa lihalla ja toinen nappuloita. Näin ainakin alkuun, tietysti aina olisi parempi mitä vähemmän teollisia nappuloita koirat joutuisivat syömään. Purinaa on jäljellä vielä ehkä 500g ja luultavasti syötän sen Linalle ja/tai Nelelle Applaws-nappuloiden seassa. Tästä nyt opin, että enää en Purinaa koirilleni syötä, vaan joko jätän mahdollisille palkinnoille päästessä ruokapussin ottamatta tai suosiolla säilytän (tilaa vievää) pussia, kunnes voin heivata sen ruokakeräykseen. Hakametsän eläinlääkäri ei ottanut kantaa siihen, mikä hiivan on Javan korviin aiheuttanut ja tokihan koirilleni sopimaton ruoka voi olla täydellistä jollekin toiselle, mutta muita vaihtoehtoja ongelman aiheuttajaksi on aika hankala keksiä. Täytyy nyt vain toivoa, että hiivan saisi lähtemään eikä se jäisi pidemmäksi vaivaksi.

Paluu Turkuun

2012-01-30T11:10:00.000+02:00

Löysin harjakoirafoorumin kautta muutaman videon Turun näyttelystä. Kaikki videot on kuvannut Mari Sammal.

Lina yksilöarvostelussa:

Narttupennut:

ROP-pennun valinta:

Oon iso tyttö jo

2012-01-24T21:15:00.000+02:00

Tasan viikko sitten Linalle tuli ikää 8 kk ja lauantaina huomasin, että Lina aloitti ensimmäisen juoksunsa. Ulkona Lina on merkkaillut enemmän tai vähemmän innokkaasti tapaninpäivästä lähtien, kun palasimme maalta takaisin Tampereelle. Java ja Nele juoksivat molemmat ensimmäisen (ja Java samalla viimeisen) kerran noin 8 kk iässä, joten jostain syystä ennakoin, että Lina seuraisi samaa kaavaa.

Juoksuun päättyy Linan pentuaika, vaikka tuntuukin, ettei siitä ole pitkä aika, kun Lina muutti luoksemme. Junnuiän Lina saavuttaa 17.2., kun 9 kuukautta tulee täyteen ja meille avautuu näyttelyjen viralliset kehät.

Java on steriloitu ensimmäisen ja Nele toisen juoksun jälkeen, joten Linan kanssa saa taas totutella siihen, ettei juoksuisen nartun kanssa noin vain lähdetä kaikkialle tai kaikkia koirakavereita tapaamaan. Pentuagilityyn osallistuminen onneksi onnistuu, kunhan koiralla on pöksyt jalassa. Tiedän jo millaiseksi housujen käyttö tekee turkin, mutta pakko kai sellaiset on käydä ostamassa, kun pentuagiakin on vielä neljä kertaa jäljellä.

Juoksut tarkoittavat myös sitä, ettei Linan säkäkorkeus juurikaan enää muutu. Ruoka on maistunut Linalle (vielä) entiseen tapaan ja eilen käytinkin koirat vaa'alla. Javan ja Linan kohdalla lukemat olivat muuttuneet sitten viimekertaisen. Nyt Lina painoi 4,1 kg (+ 300 g), Java 3,9 kg (+100 g) ja Nele 4,9 kg (ei muutosta).

Turku KV

2012-01-22T22:20:00.000+02:00

Tänään oli vuorossa Linan viimeinen esiintyminen pentuluokassa. Tarkoitus oli lähteä kohti Turku KV:ta klo 6.30 aamulla ja olin laittanut kännykän herättämään hyvissä ajoin, mutta niinhän siinä kävi, että nukuin lahjakkaasti pommiin ja herätessä kello näytti 6.20. En olekaan hetkeen joutunut lähtemään niin vauhdikkaasti kuin tänä aamuna. Java ja Nele pääsivät hoitoon Hervantaan ja matkaseuraksi Turkuun lähti harjakoira Sony omistajansa kanssa. Menomatka ei sujunut aivan kivuttomasti, kun matkalla räpsähti liikennekamera, joita Turun tien varressa oli enemmän kuin tarpeeksi...

Harjakoirien pentu- ja junnukehä alkoi klo 10 ja olin kehän laidalla noin 9.55 eli ehdittiin kuitenkin "ajoissa". Paikalla oli onneksi yksi urospentu, joten ehdin hetken laittaa panikoivaa Linaa ja sitten mentiinkin jo kehään. Linan lisäksi paikalla oli kaksi muuta narttupentua.

Tuomarina Robert Dunlop, Iso-Britannia

Linaa jännitti niin paljon, ettei suostunut syömään juustoa, joka on Linan kohdalla aivan poikkeuksellista. Liikkeessä häntä nousi todella vähän, mutta pöydällä Lina oli ihan kiltisti ja antoi tuomarin tutkia. Kaikesta kiiresäntäilystä johtuen en itsekään ollut parhaalla mahdollisella tuulella enkä tsempannut Linaa niin paljon kuin olisin voinut. Jostain syystä tuomari kuitenkin tykkäsi Linasta ja sijoitti meidät ensimmäiseksi kunniapalkinnolla, joka tarkoitti sitä, että pääsimme kilpailemaan pentujen ROP-tittelistä. Urospentu esiintyi reippaammin kuin Lina, joten se valittiin rotunsa parhaaksi ja Lina sai VSP:n (vastakkaisen sukupuolen paras).

Arvostelu oli mukavaa luettavaa:

Nice shape, pleasing head, good muzzle length, clean cheeks, good mouth, lovely eye, large erect ears, enough neck, well-angulated front & rear, good bone, well set tail, low hocks, nice picture in standing, moved well.

Katselin jonkin aikaa harjakoirien kehää, kun myös Sony käväisi esiintymässä. Ensi kerralla Linakin on jo junnuissa. :) Näyttelyreissun lopuksi piti tietenkin käydä nopeasti shoppailemassa. Ostin Linalle Isle of Dogs-sarjan N50 Light Management-hoitoaineen ja Isle Straighten-viimeistelysuihkeen. Kehän laidalla olin katsellut millaisia trimmauspöytiä ihmisillä oli koirilleen ja bongannut varsin kätevän näköisen pienen kokoontaittuvan pöydän. Tokihan sellainen piti sitten hommata itsellekin, kun en tykkää harjata Linaa lattialla ja vanha trimmauspöytäni on turhan painava kuljettaa.

Uuden kisakauden aloitus

2012-01-12T18:03:00.000+02:00

Viime sunnuntaina osallistuin Nelen kanssa kahdelle agilityradalle oman seuran kisoissa Lempäälässä. Tällä kertaa paikkana oli SDP, jossa viimeksi kisatessa asiat eivät menneet ihan putkeen... Miniykkösiä oli poikkeuksellisesti ilmoittautunut vähän yli 30 ja Nelen kanssa startattiin radalle ryhmän puolivälissä.

Ensimmäisellä (ja kepittömällä!) radalla Nele oli aika vallattomalla päällä. Alku lähti hyvin, mutta A:n jälkeen Nele kaarrotti muurin ohi. Pian tämän jälkeen tuli hylätty keinulta, kun Nele pysähtyi ylösmenokontaktille. Yritin painaa keinun alas, mutta Nele oli niin alkupäässä keinua, että hyppäsi samantien maahan. Ennen puomia Nele meni kurkkimaan aidan raosta yleisöön, se nyt olisi vielä puuttunut, että tyyppi olisi karannut radalta! :) Mutta vauhtia oli hyvin. Nelekin selvästi kaipaisi välillä vähän tiukempaa ohjausta, koska treeneissä on näkynyt samaa vallattomuutta ja pitkiä kaarroksia. Keinua olin tehnyt Nelen kanssa viimeksi loppiaisena (eli perjantaina) eikä silloin ollut mitään ongelmia, mutta kisatilanteeseen tarvitaan vielä paljon enemmän varmuutta.

Toiselta radalta löytyi meidän molemmat suosikit eli keinu ja kepit. Koska ennakoin hylättyä taas keinulta, päätin, ettei tehdä keppejä siltä "helpommalta" puolelta. Ennen keppejä olisi kuitenkin pitänyt hieman hidastaa, sillä Nele meni sen verran vauhdikkaasti, että jätti ensin toisen välin pujottelematta. Uusintayrityksellä saatiin kuitenkin kepit menemään kerrasta oikein! Ja oli muuten ensimmäinen kerta, kun Nele teki kisoissa kepit "vaikeammalta" puolelta. Seuraavaksi piti selvitä keinusta ja nyt Nele meni sen, mutta unohti jarrut jonnekin ja teki lentokeinun. Välillä on kyllä vaikea pysyä Nelen ajatusmaailmassa mukana... Loppurata meni virheittä. Tuloksena kymppi, mutta silti ihanneajan alle jopa -3,88 sekuntia! Sijoitus taisi olla 12 tai jotain sinnepäin.

Ihan hyvä aloitus uudelle kisavuodelle. Seuraavan kerran kilpaillaan luultavasti vasta maaliskuun alussa, koska tämä talviharrastaminen ei oikein innosta itseäni. SDP:lle täytyy tosin antaa paljon plussaa uudesta lämmittimestä, sillä hallissa oli kisapäivänä kivan lämmin, vaikka ulkona olikin pakkasta -15.

Javan haalari

2012-01-07T23:01:00.000+02:00

Kävin torstaina M&M:ssä ostamassa Javalle pakkasia varten Hurtta Pro-haalarin. Tämä haalari päällä Java suostui heti liikkumaan suht normaalisti verrattuna edelliseen Hurtan haalariin, jossa oli niin kireät resorit, että varmasti tuntui tassuissa epämukavalta. Linalle ostin agilityleluksi Skinneez-sarjan pesukarhun ja itselleni Hurtta Motivation-malliston mini-herkkupussin (Berran vastaava on ollut muuten hyvä, mutta siitä hajosi sisäosan kalvo ja rasva tulee kankaan läpi).

Nelelle iski unikohtaus ja nukahti lelu suussa

Lina (nyt 7,5 kk) pestynä ja harjattuna

Tavoitteet ja suunnitelmat 2012

2012-01-06T18:24:00.000+02:00

Taas on yhdestä vuodenvaihteesta selvitty! Javalle ja Nelelle tuttua mekkalaa, mutta Linan reagointi oli arvoitus. Aloitettiin uudenvuodenaatto puolentoista tunnin lenkillä Niihaman metsissä, jotta koirista saisi suuremmat energiat pois. Mukaan lähti muutama koirakaveri ja vietettiin varsin mielenkiintoisia hetkiä isoja ojia ylitellen sekä metsästä yhtäkkiä ilmestynyttä saksanpaimenta ja pyöräilijää väistellen. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Niihaman lenkiltä. Illalla annoin koirille vielä ydinluut ja niitä koko porukka söi tyytyväisenä raketeista huolimatta. Iltalenkki tehtiin kymmenen jälkeen ja sekin meni ihan ok, vaikka Linasta olikin pientä hämmennystä huomattavissa.

Tämä alkanut vuosi tuo taas tullessaan muutoksia. Ei välttämättä koirille, mutta itselleni kylläkin, kun valmistun näillä näkymin syksyllä. Vielä on jatkosuunnitelmat avoinna, mutta ne varmasti selviävät tämän vuoden aikana. :)

Seuraavaksi yhden suosikkiasiani pariin eli listailemaan:

Java

- Suurin toive on, että Java pysyisi terveenä!

- Olen miettinyt Javan siirtämistä ns. sunnuntaiharrastelijaksi agilityssa. Mieleen on jäänyt kummittelemaan eläinlääkärin kommentti siitä, että leikattu on aina leikattu eikä koskaan terveen veroinen. En halua tieten tahtoen rikkoa Javaa ja sekarotuisuuden takia ollaan oikeastaan agilityssa saavutettu se mitä voidaan. Koska Java kuitenkin suuresti rakastaa agia, emme aio sitä ihan täysin lopettaa. TamSKin talvikausi jatketaan loppuun agilitytreeneissä vuoroviikoin ja kesällä Javalla saa agiliitää omatoimitreeneissä. Huvin vuoksi voidaan myös silloin tällöin osallistua kisoihin (vain kesällä), kuten esimerkiksi Agirotuun.

- Tokossa yritetään saada viimeinen ALOn ykköstulos, jotta Java saisi TK1-koulutustunnuksen. Jos oma motivaatio riittää, voisimme harjoitella myös AVOn liikkeitä.

- Kokeillaan Javan kanssa jotain uutta lajia, kuten mejää tai rallytokoa.

- Käydään koirapuistossa! Itse en ole mikään koirapuistojen suuri ystävä, mutta koska Javan vapaana pitäminen on niin hankalaa, täytyy mennä paikkaan, jossa on aidat ympärillä. Tämä voisi melkein olla sellainen mun ja Javan oma juttu ja katsotaan löytyisikö puistoon mukaan jopa koirakaveri, jonka kanssa Java haluaisi leikkiä (tämä voi olla ehkä liian haastavaa).

Nele

- Agilityssa tavoitteena on mikäpä muukaan kuin kakkosiin nouseminen. Treeneissä pyritään parantamaan entisestään estevarmuutta erityisesti keinulla ja kepeillä sekä harjoitellaan enemmän kolmosten kiemuroita. Lisäksi kontaktitreeniä. Muutamat epikset voisi yrittää käydä, jotta pystyisin palkkaamaan Nelen "kisatilanteessa". Voisin myös yrittää opettaa Nelen leikkimään agilitykentällä ja palkkautumaan lelustakin.

- Osallistutaan taas harjakoirien Club Shown Pet-luokkaan, jos näyttelyn aika ja paikka sopii.

- Kokeillaan Nelenkin kanssa uutta lajia, kuten mejää.

- Alkuvuodesta kuvattavaksi Ventelälle (lonkat, kyynärät, selkä).

Lina

Kuva: Johanna Lipponen

-Aloitetaan agility ihan oikeasti. Harjoitellaan esteiden suorittamista ja ohjauskuvioita. Ja ennen kaikkea pidetään agilitykentällä ihan törkeän hauskaa!! Tammikuussa aloitetaan pentuagilitylla, keväällä katsotaan jokin alkeisryhmä ja syyskuussa toivon mukaan Lina saisi oman paikan treeniryhmästä.

- Koska on vielä vaikea ennakoida mitä näyttelytuomarit tykkäävät Linasta, en aseta näyttelyiden suhteen mitään tavoitetta. Yritetään kuitenkin osallistua vähintään lähinäyttelyihin ja käydä Virossa kerran tai kaksi.

- Etsin Linan turkille sopivat pesuaineet.

- Mahdollisesti terveystarkistus (silmät, polvet), tämä riippuen kuitenkin kasvattajasta.

- Opetellaan viimein peruskäskyt varmaksi.

Kaikki koirat

- Jatketaan ikuisuusprojektia nimeltä "Ohitukset kuntoon".

- Nelosrokotukset keväällä.

- Hyvä ruoka, parempi mieli. Vaihdan koirien nappulamerkin viljattomaan ja vähennän nappuloiden osuutta ruokinnasta niin, että vähintään koirien päivän toinen ateria on jotain ihan muuta. Lisäksi öljyjä täytyy antaa säännöllisesti. Ensin kuitenkin saavat syödä vanhat nappulat pois.

- Jatketaan noutoharjoituksia ja yritetään saada liike kuntoon jo alkuvuodesta. Nele saa noutaa vapaamuotoisesti, mutta Javalle ja ehkä Linallekin olisi hyvä opettaa tokon tapa noutaa.

- Jonkinlaista suunnitelmallisuutta treenaamiseen, erityisesti Linan kohdalla.

Java silmälääkärissä

2011-12-27T17:11:00.000+02:00

Päivällä lähdin Javan kanssa Hakametsän eläinlääkäripalveluun tapaamaan heidän silmälääkäriään, joka tarkisti Javan silmät viimeksi huhtikuussa. Aika paljon huolestutti, että millaisia uutisia nyt saataisiin.

Ensin lääkäri luki läpi päivystyksestä saamani kotiutusohjeen ja vilkaisi nopeasti Javan silmät. Tämän jälkeen mitattiin silmänpaineet, jotka olivat hyvät (Java oli aamulla saanut painetipat). Javalle laitettiin tarkempaa tutkimusta varten laajentavat silmätipat, joiden vaikuttamista sai odotella parikymmentä minuuttia.

Ja mitä silmistä löytyi? Tässä suora lainaus silmälääkärin diagnoosista: "Javan oikean silmän verkkokalvon suonesta on tullut verenpurkauma silmän lasiaistilaan. Tämä on todennäköisemmin tapahtunut ilman mitään ulkoista tekijää, ja johtuu Javalla aiemmin todetusta lasiaisen rappeumasta. Vesittynyt lasiaisgeeli liikkuu normaalia enemmän, ja siihen tulee juosteita, jotka saattavat johtaa verenpurkaumiin ja verkkokalvon irtaumiin. Sekä verkkokalvo että linssi olivat kuitenkin tänään paikoillaan."

Kysyin tosiaan olisiko trimmaus voinut aiheuttaa verenpurkauman, mutta purkaus oli niin syvällä silmässä, että eläinlääkärin mukaan ainoastaan jokin iso stressitekijä olisi voinut olla osasyyllinen purkaukseen. Hän käytti esimerkkinä trimmaussilmukkaa (koira ei pääse pakoon tilanteesta ja ahdistuu), mutta sellaista en itse käytä. Sen sijaan Java kyllä pelkää turbokuivainta (ennen trimmausta olin kuivannut Javan), joten varmuuden vuoksi kuivaan Javan tästä eteenpäin vain tavallisella hiustenkuivaajalla. Verenpurkauma paranee hitaasti ja tällä hetkellä Java näkee heikommin oikealla silmällään. Yhtään ei voi ennustaa millaista arpikudosta silmään muodostuu purkauman parantuessa ja koska arpikudoksella on tapana "kutistua", voi se aiheuttaa ongelmia verkkokalvon kanssa. Eläinlääkäri sanoi, ettei halua tässä tilanteessa lähteä kirurgisiin toimenpiteisiin, koska hyöty voi olla olematon ja tilanne saattaa jopa pahentua. Itse olen ehdottomasti samaa mieltä, koska en halua, että Javalle tehdään yhtään "turhia" leikkauksia.

Silmätutkimuksessa selvisi myös, että Javan "sarveiskalvoilla oli merkkiä silmien hienoisesta kuivumisesta." Tämä oli onneksi vielä pientä eikä ollut ehtinyt aiheuttaa enempää ongelmia. Javalla tulisi nyt käyttää painetippojen (joita annetaan kaksi kertaa päivässä molempiin silmiin - aamuin illoin) lisäksi keinokyyneliä etenkin ulos lähdettäessä, tuulisella säällä tai pakkasella. Silmänpainetipoista huolimatta Java on aina välillä hinkannut silmiään ja mietinkin voisiko tämä tutkimuksessa näkynyt kuivuminen olla syynä siihen. Heti eläinlääkärin jälkeen kävin hakemassa apteekista Viscotears-nimistä valmistetta, jota aletaan nyt käyttää päivittäin.

Seuraavan kerran Java pitäisi viedä silmätarkistukseen maaliskuun lopussa, jolloin katsotaan miten verenpurkauman parantuminen on edennyt. Kysyin eläinlääkäriltä pitäisikö Javan elämää jotenkin muuttaa eli lähinnä vähentää stressitekijöitä. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että parempi elää mahdollisimman normaalisti ja tehdä yhä niitä juttuja, joista Java tykkää kuin varoa ja pitää koiraa "pumpulissa". Ongelmia kun voi tulla, vaikka koira makaisi kaiket päivät kotisohvalla. Tämä oli hyvä kuulla, koska olen itsekin sitä mieltä, että mieluummin eletään täysillä, vaikka se tarkoittaisikin aikaisempaa lähtöä. Javakaan ei ole koskaan ollut mikään rauhallisuuden perikuva, joten olisi todella kurjaa pakottaa koira sellaiseksi.

Tästä mennään nyt eteenpäin taas päivä kerrallaan ja onneksi uutiset olivat parempia kuin mitä etukäteen pelkäsin. Positiivista oli sekin, että Tapiola suostui heti korvaamaan osuutensa eläinlääkärikäynnistä ja itselleni jäi maksettavaksi vain omavastuu.

Vuosi 2011

2011-12-26T15:26:00.000+02:00

Nyt olisi aika hieman summailla kuluvaa vuotta, jota on jäljellä enää muutama päivä. Tulevan vuoden 2012 suunnitelmiin palaan loppuviikosta, kunhan ensin kuulen mitä silmälääkäri sanoo Javan silmistä. Ennen sitä ei uskalla sanoa mitään, jos saakin huonoja uutisia. :(

Muistaakseni tämän vuoden teemana oli ottaa hieman rauhallisemmin eli ilman niin suuria muutoksia kuin viime vuonna. Heti tammikuussa muutin koirien kanssa uuteen asuntoon ja siinä ollaan nyt viihdytty, vaikka naapuri muistikin valituksella. Yksinolot ovat koirilla olleet minimissä, kun olen koko vuoden vain opiskellut näitä paria työharjoittelua lukuun ottamatta.

Suurin juttu tänä vuonna oli ehdottomasti Linan muutto luoksemme. En etsinyt mitenkään aktiivisesti kolmatta koiraa, mutta kun vastaan tuli sopivalta kuulostava yhdistelmä eikä kesäksi ollut tiedossa töitäkään, päätin, että on hyvä aika pennulle. Javalla ja Nelellä kesti hetki ennen kuin hyväksyivät lauman uuden jäsenen, mutta nyt kaikki kolme tulevat hyvin toimeen keskenään. Linan pentuaika alkaa olla takana, joka on toisaalta vähän haikeaa, mutta toisaalta helpottaa elämää, kun esimerkiksi ulkona ei tarvitse käydä enää niin usein.

Agilityharrastus on tänä vuonna ollut lähes kokonaan Nelen harteilla (jos koirasta voi näin sanoa). Javakin sai luvan aloittaa taas agiliitämisen ja syksyksi Java pääsi vuorottelemaan Nelen kanssa treeniryhmässä. Kisaamaan ei tänä vuonna kuitenkaan palattu. Nelen kanssa sen sijaan kisasin 14 kertaa ykkösissä ja saatiin kerättyä kaksi nollaa. Motivaatio agilityyn on mennyt melkoista vuoristorataa, kun välillä on tehnyt mieli vaihtaa lajia ja välillä taas on jaksanut treenata hyvinkin innokkaasti. Tänä vuonna matkustelukin oli agilitypainotteista, kun heinäkuussa suuntasimme tutulla porukalla Lappeenrantaan Agirotuun. Silloin kesän kuumuus välillä tuskastutti (lähinnä koirien puolesta), mutta nyt reissua muistelee jo lämmöllä! ;)

Tokossa palasimme Javan kanssa kilpailemaan kolmen vuoden tauon jälkeen ja Java yllätti kaikki voittamalla kaksi koetta huikeilla pistemäärillä. Myös näyttelykehissä pyörähdettiin pitkästä aikaa tänä vuonna: ensin Nele kiinanharjakoirien Club Show'ssa Tampereella ja sen jälkeen Lina kahdessa pentunäyttelyssä Lahdessa ja Helsingissä. Muuhun harrastamiseen liittyen on pakko tietenkin mainita Tampereen Pikkukoirat ry, jonka perustimme muutaman ystäväni kanssa tammikuun lopussa. Tappien kautta olen koirien kanssa käynyt mm. jälkikurssilla, viehejuoksemassa ja koirauimalassa. Itse koulutin yhdistyksellemme pentutokoa ja pari agilitykurssia. Jatkoin agilitykouluttamista läpi vuoden myös TamSKilla.

Mutta ei koirien elämään pelkästään hyvää tänä(kään) vuonna kuulunut. Nele ja Lina ovat molemmat kyllä voineet hyvin, mutta Java ei. Joskus tuntuu kuin Java olisi jo vanha koira, kun vaivoja tuntuu olevan niin paljon, mutta eihän Java ole vasta kuin 5,5-vuotias! Huhtikuussa silmälääkäri totesi Javalla olevan molemmissa silmissä lasiaisen rappeumaa ja oikeassa silmässä myös lasiaisvuotoa etukammioon. Myös silmänpaineet olivat oikeassa silmässä hieman koholla, joten käyttöön otettiin painetipat. Kesällä silmät hieman vaivasivat ja pahin tilanne tuli tämän kuun alussa, kun jouduin lähtemään Javan kanssa päivystykseen äkillisen silmävaivan takia. Lähtökohdat huomiselle silmälääkärille eivät siis ole kovin hyvät, mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta. :(

Lopuksi voisin käydä läpi tavoitteet, jotka listasin lähes vuosi sitten (kursiivilla vuodelle 2011 suunnitellut tavoitteet ja normaalilla tekstillä pohdintaa niihin liittyen):

Java

- Palataan hiljalleen takaisin agilitykentille, jos saadaan lupa (eläinlääkäri/fysioterapeutti) siihen. Tämä aikaisintaan huhti/toukokuussa. Loppuvuodesta olisi hienoa päästä taas treeniryhmään ja osallistua virallisiin kisoihin, mutta mikään kiire näillä ei ole.
- Saatiin lupa sekä fyssarilta että eläinlääkäriltä palata agilityyn ja lokakuun alusta asti Java on vuorotellut Nelen kanssa agilitytreeneissä. Tarkoituksena oli ilmoittaa Javakin mukaan vuoden viimeiseen agilitykisaan, mutta silmäongelmien takia jätettiin se välistä.

- Tokossa harjoitellaan alokasluokan liikkeet kuntoon ja otetaan tavoitteeksi yksi koekäynti. Mennään mahdollisesti maksulliselle tokokurssille tai yritetään löytää treeniseuraa kavereista.
- Maksullisella tokokurssilla ei oltu, mutta parisen kertaa treenattiin kavereiden kanssa. Palauttelin ALO-liikkeitä mieleen ennen kokeita, mutta aika vähän loppujen lopuksi tuli treenattua. Koekäynti-tavoite täyttyi ja käytiin yhteensä kolmessa kokeessa. Tulokset olivat hienot: kahdesta kokeesta ALO1 ja yhdestä ALO3.

- Ongelmakoirakouluttajalle lintuongelmasta. Tämä viimeistään maalis/huhtikuussa.
- Kävin Javan kanssa ongelmakoirakoulutuksessa. Olin aika pettynyt käyntiin eikä lintuongelmalle ole tullut tehtyä yhtään mitään, vaan Java-parka on joutunut lenkkeilemään hihnassa.

- Hyvinkään koirauimalaan luultavammin tammi/helmikuussa.
- Käytiin kahdestikin pikkukoiraporukan kanssa.

Kaikki Javalle asetetut tavoitteet täyttyivät!

Nele

- Agilityssa jatketaan virallisissa kisaamista, kun ollaan saatu keinun suoritus kisatasoiseksi ja voidaan ilmoittautua agilityradalle. Epiksissä käydään keräämässä hylkyjä ja nostamassa kisamotivaatiota namien avulla. Muuten säännöllistä treenailua ja estevarmuutta.
- Keinun kisatasoisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta agilityradoilla tuli silti käväistyä ja haettua yksi nolla (hyppäriltä toinen). Epiksissä olisi voinut käydä enemmänkin.

- Mahdollisuuksien mukaan taas Agirotuun, joka ensi vuonna on Lappeenrannassa.
- Käytiin Agirodussa ja Nele kisasi yhden hyppyradan verran, kun rotukavereita ei tänä vuonna saatu mukaan joukkuekisaan.

- En tiedä tuleeko Nelestä koskaan tokokoiraa, mutta mm. perusasento pitäisi saada kuntoon. Voisi kokeilla saisinko Nelelle opetettua vähintään pari alokasluokan liikettä. Mennään mahdollisesti maksulliselle tokokurssille tai yritetään löytää treeniseuraa kavereista.
- Ei menty Nelenkään kanssa maksulliselle tokokurssille eikä oikeastaan treenattu edes kavereiden kanssa. Perusasennon opetin Nelelle ja valitsin harjoiteltavista ALO-liikkeistä luoksetulon sekä liikkeestä maahanmenon. Luoksetulon Nele osaa lyhyestä matkasta, mutta liikkeestä maahanmeno on vasta osissa.

- Harjakoirien Club Shown Pet-luokkaan, jos näyttelyn aika ja paikka sopii.
- Paikka ja aika sopivat erittäin hyvin, kun Clubbari järjestettiin tänä vuonna Tampereella. Nele osallistui Pet-narttuihin.

Nelen tavoitteet lähes täyttyivät, ainoastaan alokasluokan liikkeen opettaminen jäi hieman vaiheeseen.

Molemmat

- Opetellaan vieläkin vaiheessa oleva nouto ja muita temppuja naksuttimen avulla.
- Javalle olen opettanut noudon alkeita, Nelelle en yhtään. Temppuja olisi voinut opettaa paljon enemmän, nyt tämän vuoden saldo taitaa olla nopeasti laskettuna vain kolme temppua.

- Otetaan kosketuskeppi käyttöön.
- No joo, toki enemmänkin tätä olisi voinut hyödyntää.

- Ohitukset hallintaan ja hihnassa kiskominen pois (erityisesti silloin, kun mukana lenkillä vain toinen koirista).
- Ikuisuusprojekti nimeltä ohittaminen, jonka kanssa välillä sujuu ihan hyvin, kunnes joku paikallinen idiootti tunkee piskinsä väkisin meidän luokse. Hihnassa kiskomiseen en ole erityisemmin kiinnittänyt huomiota, kun koirat eivät niin paljon vedä (paitsi Java metsässä).

- Lupa vieraiden koirien tapaamiseen ja omalla paikalla (tai edes jossain muualla kuin eteisessä) odottelu, kun tulee vieraita.
- Kotona omalla paikalla odottaminen muuttui haasteelliseksi siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt keksiä missä koirat odottavat. Näin ollen en ole tehnyt asialle mitään, vaan koko lauma ryntää eteiseen, kun ovikello soi. Lupa vieraiden koirien (kaikki omaan laumaan kuulumattomat) tapaamiseen olisi aika tärkeä juttu, mutta silti en ole vielä vaatinut sitä. Osasyynä on ehkä se, että monet vain päästävät tutut koirat suoraan meidän luokse ja siinä vaiheessa pitäisi itse ilmoittaa, että odottakaahan hetki ja yrittää saada koiransa jonkinlaiseen järjestykseen. Javalle ja Linalle tämä ei ehkä olisi ongelma, mutta Nelen mielestä muutamat pojat on niin ihania, että pitäisi päästä moikkaamaan heti.

- Silmätarkki ja rabiesrokotus keväällä. Rokotuksen yhteydessä Javan polvien tarkistaminen.
- Silmätarkki ja rabiesrokotus tuli hoidettua.

- Yritetään viimeinkin keväällä tehdä jälkeä. Toivottavasti tähän löytyisi pieni vakiporukka koirakavereista.
- Osallistuttiin Tappien peltojälkikurssille ja kesän aikana tuli muutamaan otteeseen harjoiteltua. Enemmänkin olisi voinut, kun koirat tykkäsivät.

Molempien koirien tavoitteet täyttyivät nekin ihan ok, mutta jotenkin jäi fiilis, että alkuvuonna tuli tehtyä ja treenattua enemmän ja mitä pidemmälle vuosi eteni, sitä vähemmän harjoiteltiin.

Pikkuneiti 7 kk

2011-12-25T22:17:00.000+02:00

Viikko sitten lauantaina Linalle tuli 7 kk täyteen. Sen kunniaksi otin loputkin lainamatot pois ja vaihdoin tilalle omat mattoni, jotka olin siirtänyt kaappiin heinäkuun alussa. Puolisen vuotta siis meni tässä sisäsiisteysprojektissa. Koirille loppujenkin mattojen vaihtuminen on vielä yllätys, sillä koko lauma on ollut jo viikon päivät vanhempieni luona. Itse tein tällä jouluviikolla kokopäiväisesti töitä, joten oli hyvä, ettei koirien tarvinnut odotella keskenään kotona. Koirattoman viikon aikana olikin tarkoitus ehtiä tehdä kotona vaikka mitä, kun illatkin olivat vapaa-aikaa, mutta totuus on, ettei sitä saanut oikeastaan mitään aikaiseksi.

Lina 7 kk

Ylläolevaan kuvaan Lina on pesty edellisenä päivänä, joten turkki on suht suora. Nyt kun pesusta on jo vähän päälle viikko, turkki on taas toivottoman kihara ja takussa. Välillä koen "pientä" epätoivoa turkin kihartumisen suhteen, mutta täytyy nyt aloittaa sopivien pesuaineiden etsiminen ja samalla aloittaa öljyjen lisääminen ruokaan. Tai onhan Linan ruokaan jo nytkin lisätty öljyä, mutta sitä voisi monipuolistaa ja miettiä tarkemmin määriä. Kuten kuvasta huomaa silmien vuotaminen on myös ongelmana ja vuoto värjää harmillisesti kuonoa. Onneksi harjakoirien kuono trimmataan näyttelyihin, joten sillä saa hieman poistettua värjäytynyttä karvaa. Luulen, että penturuoalla saattaa olla osansa värjäytymiseen, kun on kuitenkin "vahvempaa" ruokaa kuin aikuisruoka. Hyvin luultavasti vaihdan Linankin nyt syömään samaa ruokaa kuin muut koirat, mutta näistä suunnitelmista lisää myöhemmin.

Noin muuten Linalla tuntuu olevan menossa jonkinlainen mörköikä, kun kaikki vähänkin tavallisuudesta poikkeava on epäilyttävää. Lina on alkanut käyttää enemmän ääntään ja sisällä varsinkin televisiolle pitää välillä haukkua. Toivottavasti mörköilyt jossain vaiheessa häviävät, kun mieluummin ottaisin sen reippaan ja rohkean pikkuneidin takaisin.

Koko lauma yhteiskuvassa

Hyvää Joulua!

2011-12-23T22:19:00.000+02:00

Kisakauden päätös: nollavoitto!

2011-12-17T23:00:00.000+02:00

Tämän vuoden agilityn kisakausi päättyi kohdallamme tänään oman seuran kisoihin Lempäälässä. Ja aika huikea päätös olikin, kun Nele yllätti ja otti hienon nollavoiton!

Keinua ei radalla ollut, mutta sen sijaan pari ansapaikkaa ja olin varma, että hyllytetään jompaan kumpaan niistä. Lähdimme radalle jo kuudentena. Ensimmäinen ansa oli A alun kolmen hypyn takana, joilta piti kuitenkin kääntyä putkeen. Etukäteen pelkäsin, että Nele kiihdyttää suoraan A:lle, mutta hyvinhän tuo lopulta kääntyi putkeen. Seuraavaksi piti selvitä kepeistä. Pelasin varman päälle ja valitsin meille helpomman puolen, vaikka se tarkoittikin takaaleikkausta pituudella. Nele haki keppien aloituksen hyvin ja pujotteli loppuun asti! Toinen ansa oli sopivasti muurin takana odottava puomi, johon ei kuitenkaan saanut mennä, vaan seuraava este oli pussi. Tässä tein vahvemman haltuunoton muurin jälkeen ja sain Nelen valitsemaan pussin. Loppurata olikin helpompaa suoraan juoksemista.

Vihdoinkin virheetön rata! Heti radan jälkeen kuulutus kertoi, että ehdittiin ihanneaikaan, joten saimme toisen LUVA-nollan. Todellinen yllätys oli se, että Nele myös voitti! Miniykkösiä oli kuitenkin kisaamassa 20 ja silti Nele voitti toiseksi tulleen parilla sekunnilla. Palkinnoksi saatiin pussi koiranruokaa ja omistajalle suklaata, teetä, kynttilä ja noutajaa muistuttava piparimuotti. Sekä lahjakortti tähän kisaan käytetyn tilalle. :)

Tänä vuonna kisasin Nelen kanssa yhteensä 14 kertaa, joista viidessä saatiin tulos. Tuloksista kaksi oli nollia, muuten oli enemmän tai vähemmän virhepisteitä. Nyt kaikki koirat saavat pitää parin viikon tauon agilitysta ja ensi vuonna jatketaan sitten uusilla suunnitelmilla.

Itsenäisyyspäivän mätsäri ja epäonnistunut agility

2011-12-10T17:22:00.001+02:00

Tiistai eli itsenäisyyspäivä oli vapaata myös työharjoittelusta, joten suunnistin sen kunniaksi Linan kanssa Ylöjärvelle mätsäriin. Lina osallistui 5-8 kk pentuihin, joita paikalla oli hieman yli 40. Kehässä Linaa jännitti vieläkin, mutta nyt häntä oli välillä jo enemmän ylhäällä kuin viime pentunäyttelyssä. Pöydällä Lina antoi ihan hyvin tutkia, mutta huomasi, että hampaiden katsomista ei olla taas hetkeen tehty. Saimme punaisen nauhan ja punaisten kehässä oli sijoittuminen niin lähellä! Meidän jälkeen käteltiin vielä yksi koirakko pois ja loput kehään jääneet olivatkin ne, jotka pääsivät palkinnoille. Ei siis ollenkaan huonompi esiintyminen Linalta, nyt täytyy bongailla lisää mätsäreitä, että voidaan harjoitella ennen ensimmäistä virallista näyttelyä.

Keskiviikkona lähdin koirien kanssa Tappien yhteislenkille Hervannan Suolijärvelle. Tämä oli nyt toinen arki-illan yhteislenkkimme, kun viime viikolla suuntasimme porukalla Kauppiin. Yksin lenkkeileminen on näillä keleillä erityisen tympeää, joten on paljon kivempaa saada seuraa ja samalla jaksaa lenkkeilläkin pidemmän matkan. Nele ja Lina saivat sekä Kaupissa että Hervannassa juosta myös vapaana, kun vastaantulijoita oli vähän.

Tänään sen sijaan ei olisi pitänyt lähteä kotoa mihinkään. Ulkona on aivan mahdoton loskakeli, jota koirat eivät arvosta ollenkaan. Siitä huolimatta lähdettiin Tallille treenaamaan. Ilmoitin Nelen viikon päästä samaisessa paikassa olevaan agilitykisaan, joten ajattelin, ettei harjoittelu olisi huonosta... Tein pienen radan, jossa oli keinu ja kepit. Kepit meni molemmin puolin hyvin, varsinkin aloituksen Nele on viime aikoina hakenut hienosti. Pujottelun lopussa sen sijaan alkaa herkästi vilkuilemaan minua. Täytyy välillä treenailla niin, että laittaa loppuun verkot. Mutta jos kepit meni hyvin, oli keinu rikki. Ei konkreettisesti, vaan Nele ei enää mennyt keinua kunnolla. Tulee kyllä keinulle, mutta pysähtyy puoliväliin, jää tuijottamaan ja joko hyppää alas tai kääntyy ympäri ja tepsuttelee alas. Argh, miten voikin yksi typerä este olla näin hankala! Täytyy myöntää, että hermot alkoivat mennä itseltäkin ja senhän arvaa, että jos yhtään hermostun, niin Nele ei tee enää mitään. Asiaa ei yhtään auttanut se, että tein saman radan myös Javan kanssa ja Javahan teki lentokeinun. Toivottavasti ei loukannut itseään. :( Javaa en ilmoittanut kisaamaan ja Java saa nyt viettää agiliidottoman loppuvuoden. Treenien valopilkku oli Lina, joka on agilitykentällä niin innoissaan. Tehtiin vähän putkia ja kokeiltiin lähes maahan laskettua rengasta, jonka Lina meni hienosti. Luultavasti Linakaan ei enää loppuvuonna tee "agilitya", mutta ensi vuonna on sitten ihan toiset kuviot.

Linalla on viikon päästä ikää jo 7 kk ja onhan se niin, että Linan pikkupentuaika on ohi. Kohta saa odotella ensimmäisiä juoksujakin. Lina on hienosti jaksanut pidätellä työpäiväni ajan, joka torstainakin venähti yli kahdeksaan tuntiin. Melkein voisi sanoa, että Lina on nyt sisäsiisti ja ensi viikonloppuna laitan loputkin omat matot lattialle.

Tänään koirat käväisivät vaa'alla. Java ja Lina painavat nyt saman verran, mutta lukema on kummankin kohdalla yllättävä: 3,8 kg. Javan kohdalla lukema on varmasti oikea, sillä saman verran näytti myös eläinlääkärin vaaka, kun kävimme päivystyksessä. Tämä tarkoittaa, että Java on laihtunut 400 g ja Lina on saanut painoa viime punnituksesta vain 100 g! Kovin ovat hoikkia tyttöjä molemmat. Nelekin olisi oman vaa'an mukaan laihtunut 300 g ja painoa olisi nyt 4,9 kg. Onko enää mikään ihme, jos koirat ovat sitä mieltä, etteivät saa kotona tarpeeksi ruokaa?! Onneksi näin joulun aikaan ei tule olemaan pulaa ruoasta, kun koirat näillä näkymin pääsevät porukoitteni herkkupöydän ääreen pidemmäksi aikaa kuin allekirjoittanut.

Kuva: Tytti Käyhkö

Säkäkorkeudeltaan Lina on luultavasti samoissa lukemissa kuin viimeksi tai ainakin samoissa kuin Java. Tosin Lina kyllä usein näyttää Javaa pienemmältä, mutta se voi johtua myös siitä, ettei Linalla vielä ole massaa samalla tavalla kuin Javalla. Pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa taas mittailla tätäkin asiaa. Omasta mielestäni Lina on vähän liian pieni, mutta vilkaisu kiinanharjakoirien rotumääritelmään kertoo, että "Ihannesäkäkorkeus: urokset 28-33 cm, nartut 23-30 cm." Tuon mukaan Nele olisi 2 cm ihanteen yläpuolella, mutta jostain syystä Nelen koko miellyttää itseäni enemmän kuin Javan tai Linan. Useimmat näkemäni harjakoirat ovat ihannekorkeuden ylärajoilla tai yli, joten tuntuu hassulta, että rotumääritelmä hyväksyy noinkin pienet harjakoirat (tiedä sitten miten todellisuudessa näyttelytuomarit...). Agilityn kannalta Lina jäisi näillä näkymin selvästi miniksi.

Pesä

2011-12-04T22:57:00.001+02:00

Eilen harkitsin hetken, josko olisin lähtenyt Nelen kanssa agilityn epiksiin SDP:lle. Nelen kanssa pitäisi harjoitella keppejä ja keinua kisatilanteessa, joten sinänsä epikset olisivat tehneet hyvää, mutta yhtään ei innostanut se, että epiksissä menisi taas useampi tunti ja vain yksi koira saisi tekemistä. Joten episten sijaan suuntasin koirien kanssa ensin shoppailemaan (tämä tarkoitti koirille tylsää autossa odottelua) ja sen jälkeen metsälenkille.

Ostin koirille M&M:stä Bio-Groomin Silk Cream Rinse hoitoaineen, jota olen aiemminkin käyttänyt turkkeihin. Täytyy kokeilla sitä huomenna Linan turkkiin, vaikka totuus on, että kohta Linaa varten pitää ostaa ihan kunnon pesuaineet. Käväisin myös M&M:n lähellä olleessa Hong Kong-myymälässä ja mukaan tarttui peti, jollaista olen etsinyt Javalle:

Lämmin pesä Javalle

Javan lisäksi myös Lina on välillä nukkunut pesässä, Nele sen sijaan ei ole tainnut mennä sinne kertaakaan. Tällä hetkellä koirillani on viisi erilaista petiä, joten tässähän voisi hyvin lisätä laumaa vielä kahdella. :)

Laitetaan tähän samaan vielä kuva tossuista, jotka ostin jo aiemmin. Bongasin tossut harjakoirafoorumin kirppikseltä ja onneksi kukaan muu ei ollut vielä ehtinyt varata niitä. Kuvassa tossut ovat Javalla vain nopeassa testissä, joten vasta pakkasilla selviää onko niistä mihinkään vai tippuvatko heti tassuista.

Näyttää kuin Java liikkuisi...oikeasti Java jäi tähän asentoon, kun tossut laitettiin

Tänään treenailin kaikkien koirien kanssa hieman agilitya. Nelen kanssa otin keinua, joka ei ehkä mene ihan niin hyvin kuin pari viikkoa ennen kisoja voisi toivoa. Välillä Nele menee keinun oikein hienosti, välillä taas jää empimään. Tuntuu, että keinulla on nyt tullut ehkä vähän takapakkia. Java sai juosta muutaman esteen ihan huvin vuoksi, täytyy nyt katsoa ilmoitanko Javaa kuitenkaan kisaamaan tänä vuonna. Silmätippojen varoaika ehtii loppua ennen kisoja, mutta.... Linan kanssa tein putkea, johon yhdistettiin myös pari hyppyä (luonnollisesti ilman rimoja). Lisäksi otettiin eteenlähetystä. Linan innokkuus on aivan ihanaa katseltavaa, kunpa ei nyt hukattaisi sitä mihinkään!

Java päivystyksessä

2011-12-03T16:46:00.001+02:00

Torstaina Java sai minut pelästymään oikein kunnolla. Silloin oli koirien pesupäivä, joka päättyi yllättäen siihen, että lähdin Javan kanssa vauhdilla päivystykseen.

Ilta alkoi ihan normaalisti ja ensin pesulle pääsi takkuinen pentu, joka myös Lina-nimellä tunnetaan. Pesuväli oli kaikkien kiireiden takia venynyt puoleentoista viikkoon ja sen kyllä huomasi takkujen laadusta ja määrästä. En tiedä onko Lina jo aloittanut pentuturkin vaihtamisen, mutta ainakin turkki on paljon pidempi kuin Nelellä samassa iässä. Ja tietysti nämä sadekelit vain pahentavat takkujen muodostumista. Linan jälkeen pesin heti perään Javan, jolla turkki on kasvanut jo niin paljon, että menee vaatteista herkästi takkuun. Päätin tuossa jokin aika sitten, että voisin tänä talvena kokeilla sellaista, että pidän Javan turkin suht lyhyenä ja ulkoillessa Javalla olisi aina vaatetusta päällä. Puolipitkä turkki nimittäin takkuuntuu vaatteista heti eikä edes lämmitä kunnolla. Java vaikuttaa usein olevan kylmissään ulkona, joten kokeillaan, josko kunnon manttelit ja haalarit auttaisivat tänä talvena asiaan.

Javan pesun jälkeen kaivoinkin isomman trimmerin kaapista ja ajoin turkin 13 mm leikkuukammalla. Korvat ja hännän jätin ajamatta enkä muutenkaan vetänyt turkkia niin tarkasti lyhyeksi kuin elokuussa. Samalla trimmasin myös Javan naaman. Lopuksi katsoin vielä kammalla läpi, ettei jäänyt yhtään takkuja ja vaihdoin Linan kampaamiseen, jossa menikin hetki. Välillä Lina makaa kiltisti paikallaan kammatessa, mutta suurimman osan ajasta yrittää vaihtaa asentoa, nousta ylös, pureskella kampaa, yms. Takkujen aukaisemisesta Lina ei tykkää yhtään, mutta pitää nyt olla tarkempi pesuvälin kanssa, ettei se enää veny liikaa. Lopulta oli molemmat koirat valmiit ja aika lähteä iltalenkille.

Tässä vaiheessa huomasin, että Java siristelee oikeaa silmäänsä. Ajattelin, että silmään on varmaan mennyt karvoja naaman trimmauksen yhteydessä. Iltalenkin jälkeen aloin puhdistamaan silmää ja yllätys oli melkoinen! Oikean silmän mustaa keskustaa ja värillistä osaa ei enää erottanut, vaan silmä oli punainen ja samea. En ole koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa. Kokeilin näkeekö Java ja tuntui, ettei oikein reagoinut oikealla silmällä. Heti ensimmäinen ajatus tilanteessa oli, että Javalta on irronnut linssi ja koiralla kipuja. Tässä vaiheessa paniikki oli jo melkoinen ja soitin nopeasti päivystykseen.

Kello oli noin 23.15, kun lähdin Javan kanssa kohti Tuhatjalan päivystystä. Nele ja Lina pääsivät myös mukaan, mutta saivat odotella autossa. Ilta oli onneksi hiljainen ja pääsimme samantien eläinlääkärille. Eläinlääkäri katseli silmää pitkään ja tutki ensin onko sarveiskalvossa haavoja - ei onneksi ollut. Seuraavaksi mitattiin silmänpaineet, jotka olivat normaalit. Tässä vaiheessa silmän musta keskusta alkoi jo pikkuisen erottua ja Java piti silmää vähän enemmän auki. Lopulta diagnoosiksi tuli akuutti oikean silmän sidekalvon tulehdus, johon saatiin lääkkeeksi antibioottia sisältävät silmätipat. Lisäksi eläinlääkäri kehotti varaamaan ajan silmälääkärin kontrolliin.

Päivystyksestä kotiuduimme kello yhden aikoihin ja siinä vaiheessa Javan silmä oli jo enemmän palautunut normaalin näköiseksi. Tällä hetkellä oikeassa silmässä on pientä punoitusta silmän valkoisessa osassa, mutta muuten silmä näyttää samalta kuin vasenkin. Reissu päivystykseen tuli maksamaan vähän päälle 180e, josta Tapiola toivottavasti korvaa osan. Perjantaina soittelin myös Hakametsään, mutta silmälääkärille aikoja oli vapaana vasta joulun jälkeen. Koska kuitenkin haluaisin nimenomaan heidän silmälääkärilleen, odottelemme nyt Hakametsän antamaan aikaan, ellei mitään hälyyttävää tapahdu.

Tämä on nyt toinen kerta, kun Javan naaman trimmaamisen yhteydessä tapahtuu tällainen yllättävä terveysongelma. Joko kyseessä on todella huono sattuma tai Java jostain syystä on alkanut reagoida trimmaukseen vahvasti. Päätinkin, etten enää trimmaa Javan kuonoa ihan lyhyelle karvalle, vaan annan karvan nyt kasvaa ja katsoo sitten mikä olisi hyvä pituus. Ehkä Javasta tulee kohta enemmän terrierin kuin kiinanharjakoiran näköinen...

Hiljaisempaa

2011-11-29T21:41:00.000+02:00

Blogiin saattaa tulla nyt hieman hiljaisempi jakso, kun aloitin viikko sitten työharjoittelun ja päivät kiitävät taas vauhdilla eteenpäin eikä ehdi enää niin paljon istua tässä tietokoneella. Ainakin ensimmäisen viikon aikana olin iltaisin ihan poikki eikä koirienkaan kanssa tullut tehtyä mitään erityistä. Alkuviikko on aina iltaisinkin yhtä säntäilyä, kun maanantaisin on Javan / Nelen agilitytreenit ja tiistaisin oma koulutusvuoroni.

Kuva: Tytti Käyhkö

Java ja Nele ovat jo aiemmin saaneet osansa siitä, että olen monta tuntia päivässä pois, mutta Linalle tämä on uusi juttu, että olen joka päivä tietyn ajan pois. Viime viikolla nauhoitin koiria kahdesti, tällä viikolla vasta kerran. Viime viikon nauhoituksissa ei kuulunut kuin muutama yksittäinen Linan komentohaukku, mutta tänään nauhoituksessa kuului jo paljon levottomampi pikkupentu. Komentohaukkujen lisäksi Lina haukkui jotain mielestään jännittävää. Toivon todella, ettei koirien yksinolon kanssa tule ongelmia, ei nyt yhtään jaksaisi mitään sellaista...

Kuva: Tytti Käyhkö

Tämän postauksen kuvat ovat Tesomalta jo reilun viikon takaa. Silloin oli sopiva pikkupakkanen ja aurinko paistoi pitkästä aikaa. Koirat nauttivat täysillä menosta, kun tassut pysyivät kuivana ja kuraa ei ollut joka paikassa. Lisää tällaisia päiviä eikä vesisadetta!

Kuva: Tytti Käyhkö

Koirahierontaa ja näyttelytreenit

2011-11-20T17:14:00.001+02:00

Torstaina Java ja Nele pääsivät pitkästä aikaa hierottavaksi. Kumpikin oli edellisen kerran hierottu kesällä, joten vähän jännitti millaista kommenttia varsinkin Java saisi. Koirahierojana oli Susanna Myllynen, joka on yksi Tampereen Pikkukoirien yhteistyökumppaneista ja saimmekin hieronnan jäsenhintaan.

Ensin oli vuorossa Nele, sitten Java. Lina sai tyytyä vain katselemaan ja häiriköimään (oikeasti Lina oli kiltisti ja pääasiassa nukkui vieressäni). Java ja Nele olivat molemmat enemmän jumissa vasemmalta puolelta ja yllättäen Nele oli kauttaaltaan enemmän jumissa kuin Java. Mitenkään huolestuttavasti ei silti kumpikaan ollut jumiutunut ja Susanna arveli, että jatkon osalta toinen hierominen lyhyen ajan sisällä olisi riittävä tähän tilanteeseen. Näin ollen tytöt pääsevät uudellaan hierottavaksi jo tulevana perjantaina.

Jotta Linakin saisi jotain tekemistä, menimme torstai-iltana TamSKin näyttelytreeneihin. Treenit olivat Tallilla ja koirat oli jaettu isoihin sekä pieniin. Taas Linaa jännitti, mutta ei ihan niin paljon kuin näyttelyssä. Treenien pöytäosuus meni hyvin, mutta liikkeessä häntä oli yhä vieläkin alhaalla eikä se meinannut kehumisesta huolimatta nousta. Treenien järjestelyt itsessään olivat iso pettymys (minkäänlaisia ohjeita tai neuvoja ei saanut ja juuri niitä olisi kaivannut), mutta tajusin siinä entistä selvemmin, että täytyy nyt harjoitella kunnolla myös kehän liikkumisosuutta. Jos vaikka Turussa häntä olisi jo pystyssä. :)

Mutta on pakko todeta, että koirien kouluttaminen on viime aikoina jäänyt ja pahasti. Luultavasti se on tämä pimeys, joka on aiheuttanut sen, ettei ole oikein löytynyt innostusta mihinkään. Vaikka en yhtään tykkää talvesta, olisi pieni pakkanen ja vähän lunta parempi kuin pimeys ja märkyys. Tänäänkin oli niin mukava lenkkeillä, kun aurinko paistoi ja polut eivät olleet kuraisia! Mutta ensi viikoksi luvataan taas plussaa...

Lopuksi muutama kuva viime viikon reissulta Kankaanpäähän, jolloin tuli käväistyä pidemmällä metsälenkillä:

Puolivuotias

2011-11-17T22:51:00.001+02:00

Tänään Linalle tuli 6 kk täyteen. Painoa ei ole tullut lisää sitten viime punnituksen (eli vaaka näytti vieläkin 3,7 kg), mutta yläkulmureista ollaan päästy eroon! Ensimmäinen tipahti heti Lahden pentunäyttelyn jälkeen ja toinen lähti juuri ennen Helsingin vastaavaa. Pysyvät kulmurit olivat jo kasvaneet ainakin puoliväliin naskaleita, mutta en kuitenkaan stressannut suuremmin asiasta. Jonkin verran yritin heilutella Linan naskalikulmureita, mutta loppujen lopuksi luiden syöminen hoiti irroituksen.

Sisäsiisteys on viime aikoina ihan vähän taantunut ja Lina on tällä viikolla ainakin kaksi kertaa pissannut sisälle. Toinen näistä oli aamulla ja toinen hieman pidemmän ulkoilun jälkeen. Odotan niin sitä hetkeä, että Lina jaksaisi ja pystyisi aamuisin pidättämään niin kauan, että ehdin tehdä aamutoimia ennen ulkoilua. Aika hyvin tässä ollaan jo edetty, ettei suoraan sängystä noustessa tarvitse samaan aikaan vetää takkia päälle, mutta ihan varmaa aamusisäsiisteyttä ei näköjään vielä ole. Pidempien lenkkien jälkeen taas täytyisi itse muistaa joko käyttää Lina ennen kuin tullaan sisälle tai aika pian hetken kotona oleskelun jälkeen, koska tämän viikkoinen ei ollut eka kerta, kun vahinko käy samanlaisessa tilanteessa.

Tällä viikolla olin myös kolme päivää koulussa, joista kaksi päivää oli täydet 7 h + matkat. Olen ihan varma, että Lina ei tiistaina ollut jaksanut pidätellä koko päivää, mutta eipä ole pissalätäkköä löytynyt vieläkään! Keskiviikkona edellä mainittu onnistui ja koko päivän täällä pyöri myös nauhoitus. Seitsemän tuntia koirat olivat hiljaa, mutta viimeisen puolen tunnin aikana varsinkin Lina alkoi olla jo levoton. Päivän saldo oli muutama yksittäinen haukahdus. Ensi viikosta eteenpäin koirat saavatkin tottua uuteen päivärutiiniin, kun aloitan yhdeksän viikon työharjoittelun ja olen joka arkipäivä 6,5 h + matkat pois.

Helsingin pentunäyttely

2011-11-13T17:37:00.001+02:00

Eilen osallistuimme Linan toiseen ja samalla meidän osalta tämän vuoden viimeiseen pentunäyttelyyn Helsingissä. Harjakoiria oli ilmoitettu näyttelyyn 15 (paikalla 14). Tällä kertaa sää ei suosinut, vaan taivaalta tuli enemmän tai vähemmän tihkusadetta ja kosteushan saa Linan turkin helposti kihartumaan. Lisäksi trimmerin akku hyytyi perjantai-iltana ja naaman trimmaaminen jäi aamuun. Lina ei toimenpidettä arvostanut, vaan laittoi aika tehokkaasti vastaan. Matka Helsinkiin ei siis alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Java ja Nele pääsivät taas Hervantaan, kun tiedossa oli pitkä päivä näyttelyreissulla.

Pentunäyttely oli Messukeskuksessa ja olimme paikalla jo klo 10 maissa, kun kehän alkaminen oli merkitty vasta 11.30. Koska pentunäyttelyn lisäksi Messukeskuksessa oli myös neljät messut, oli ihmisiä joka puolella ja tungos sen mukainen. Lina oli pikkuisen reippaampi kuin Lahdessa, mutta selvästi vieläkin jännitti. Kehän alkua saimme lopulta odotella ihan kunnolla, kun oli tunnin myöhässä. Lina alkoi väsähtää ja olisi mielellään mennyt nukkumaan.

Nuorempia (5-7 kk) narttuja oli ilmoitettu viisi ja mukana oli tälläkin kertaa myös Linan sisko. Tuomarina toimi Harri Lehkonen, joka kulki kehässä vinkulelu kädessä.

Lina liikkui kyllä mukanani ja seisoi suurimmaksi osaksi ihan hyvin, mutta häntä ei noussut liikkeessä ja muutenkin Lina oli jotenkin tosi apaattinen. Tuomarin vinkulelua katsoi ihmetellen ja pöydällä antoi ihan hyvin käsitellä. Sijoitus oli lopulta sama kuin Lahdessa eli pikkunarttujen toinen kunniapalkinnolla. Apaattisuus näkyi arvostelussakin:

Tottumattomasti esiintyvä narttupentu. Miellyttävä pää ja hyväasentoiset korvat. Hyvin kulmautuneet raajat. Hieman lyhyt rintakehä, mutta oikeat mittasuhteet. Saisi käyttää enemmän häntäänsä ja esiintyä itsevarmemmin. Terveet liikkeet. Pentuturkissa.

Kaikki 5-7 kk nartut

Ensimmäisenä Linan sisko Elsie, toisena Lina - kuin kaksi marjaa :)

Tuomari heitti vinkulelun Linan eteen (tyylinsä kullakin...)

Pentuluokan lisäksi Lina esiintyi vielä kasvattajaluokassa (kuten Lahdessakin). Pentunäyttelyn jälkeen Lina pääsi hetkeksi autoon nukkumaan, kun pitihän sitä kaikki messutkin kiertää nopeasti. Lemmikkimessuilta ostin Linan turkkia varten silkkitippoja, pienen karstan ja kaikille koirille luita.

Seuraavaksi olen suunnitellut Linalle Turun KV-näyttelyn pentuluokkaa, mutta se on vasta tammikuussa. Ennen sitä pitää etsiä iloa esiintymiseen! Eli ei muuta kuin mätsäreihin treenaamaan.

Vuonna 2004 ja 1997

2011-11-11T11:54:00.001+02:00

Lueskelin läpi pari vanhempaa agilitykirjaa, jotka molemmat olivat lainassa kirjastosta:

Vasemmalla on Agility lähdöstä maaliin, jonka on kirjoittanut Inger Jalakas. Tämä on kirjoitettu vuonna 2004 ja suomennettu kolme vuotta myöhemmin eli 2007. Olin ihan yllättynyt miten hyvä tämä kirja oli! Toki kirjassa esitetyt agilitysäännöt olivat jo vanhentuneet ja luvan pyytämistä opetettiin koiralle vanhanaikaisesti niskasta nappaamalla sekä "lukemalla lakia", jos koira yritti karata ennen lupaa nameille. Mutta esteiden opetukseen annettiin hyviä vinkkejä ja vaihtoehtoja (pujottelussa mm. 2x2 - ei tosin tällä nimellä, kuja, verkot) ja palkkakin suositeltiin antamaan muualta kuin kädestä. Kirja ei myöskään voi olla huono, jos siinä kritisoidaan sekarotuisten syrjintää agilityssa (valioituminen).

Tämä kirja oli olemassa jo silloin, kun vasta aloitin Javan kanssa agilityn ja omalla tavallaan on harmi, etten lukenut sitä silloin. Toisaalta en ehkä olisi sisäistänyt sitä samalla tavalla kuin nyt, mutta aivan varmasti siitä olisi ollut enemmän hyötyä silloin! Paljon kirjassa oli sellaista, jonka itse olen oppinut vasta parin viime vuoden aikana, mutta jotka näköjään ovat olleet olemassa jo aiemmin.

--

Oikealla olevaa ei oikeastaan voi sanoa kirjaksi vaan kyseessä on enemmänkin vihkonen. Kyseessä on Risto Koposen Agility, luonnollinen ohjaus ja rutiinit liikesarjat, joka on vuodelta 1997! Pakkohan se oli katsoa mitä tuohon aikaan agilitysta kirjoitettiin... Vihkosen lukemista häiritsi suuresti useat kirjoitusvirheet ja epämääräiset piirrokset, joista ei aina oikein voinut ymmärtää mitä niissä haettiin. Mutta tuohon aikaan ei tainnut ollut Wordin oikolukua eikä agilityrataohjelmistoja. Ohjaustekniikatkin olivat välillä hieman hankalasti ymmärrettäviä, kun vihkosessa ei esim. puhuttu valssista, vaikka ymmärtääkseni sellaisesta oli kuitenkin kyse.

Jo vuonna 1997 "houkutinta" suositeltiin pitämään muualla kuin kädessä. Javaa olen hyvin pitkään palkannut treeneissä kädestä ja tämä on viime aikoina alkanut harmittaa. Näiden kirjojen lukeminen ei yhtään auttanut asiaa, kun ajat sitten on ollut tiedossa, että namien tarjoaminen kädestä ei ole kannattavaa. Aikoinaan jo alkeiskurssilla olisi pitänyt opettaa palkkaus alustalta tai lelulla ja ohjatuissa treeneissä vaatia samaa. Toisaalta Javan kanssa ongelmana on ollut karkaaminen lelu suussa, joten tämän takia olen jatkuvasti luistanut lelupalkasta. Jokohan olisi aika opettaa koiralleen, että lelu suussa karkaaminen ei ole kannattavaa?!

Tämän päivän kevennys tuli Koposen vihkosessa olleista "vaativista" kolmosluokan radoista vuodelta 1997, jotka vastasivat nykyisiä ykkösluokan ratoja. Ei kyllä yhtään haittaisi, jos nykyäänkin voisi vielä kolmosissa päästä välillä noin helpolla. :) (Paitsi että Javahan ei käsipalkkauksen takia irtoaisi kunnolla ja supersheltit terriereineen vetäisivät sellaiset ajat, että hitaampaa alkaisi jo heikottaa).

Koirauimalassa

2011-11-05T23:07:00.000+02:00

Java kävi tänään toista kertaa uimassa Hyvinkään koirauimalassa. Kyseessä oli Tampereen Pikkukoirien järjestämä lajiin tutustuminen ja yhteensä kymmenen pikkukoiraa oli uimassa kahteen ryhmään jaettuna. Ensimmäisen kerran Java kävi ko. paikassa tammikuussa eikä silloin oikein innostunut sisäuinnista. Tästä syystä halusin myös tälle kerralle avuksi uittajan.

Uittaja apuna - pallokin napattiin matkalta mukaan

Pallon perään Java jaksoi uida

Uintiliivien irroittelua

Uitettu koira, joka alkaa olla kylmissään (jostain syystä Javan kyynärpää punoittaa, en tiedä onko syynä uintiliivi, valjaat vai eräs mustavalkoinen karvapallo)

Viimeinen pallo

Tällä kertaa Java lähti paljon innokkaammin pallon perään. Uintivuoron lopulla Java alkoi väsähtää ja kylmäkin tuli, joten siinä vaiheessa oli hyvä siirtyä suihkun puolelle ja kuivattavaksi. Ihan hyvä fiilis jäi, kun Javakin oli nyt reippaampi (vaikkei vieläkään ihan täysin arvostanut tätä toimintaa).

Nele ja Lina eivät päässeet mukaan uintireissulle, vaan pääsivät molemmat viettämään aikaa Hervantaan. Tämä oli Linan ensimmäinen kerta, kun jäi hoitoon, mutta hyvin oli kuulema mennyt. :)

Innokkaita koiria

2011-11-04T23:22:00.000+02:00

Omatoimitreenaaminen on viime aikoina jäänyt, kun ei ole ollut innostusta. Tämä johti siihen, että maanantain ohjatuissa treeneissä Nele oli aivan yli-innoissaan kentälle päästessään, kun takana oli kaksi viikkoa agitaukoa. Aikamoiseksi sekoiluksi meidän rata paikoitellen menikin ja jälkikäteen asiaa miettiessäni tajusin, että en vain osannut ohjata Neleä kunnolla. Jotenkin Nelen kanssa ennakko-oletuksena on aina hitaus ja sellainen haahuilu, joten kun koira meneekin vauhdilla ja vaatisi selkeän ohjauksen sekä ajoissa olevat käskyt, olenkin itse hidas ja myöhässä.

Yksi syy treenaamisen innostamattomuuteen on se, että treeneissä koirat menevät todella hienosti, mutta kisoissa mikään ei onnistu. Jotenkin sellainen olo, että onko treenaamisesta mitään hyötyä... Omatoimitreenejä enemmän tarvetta voisikin olla nyt epiksille (kisamainen keinu ja kepit), mutta tietenkään sellaisia ei ole tarjolla kuin ylihintaan.

Tänään kuitenkin käväistiin Tallilla ja mukaan pääsivät kaikki koirat. Javan ja Nelen kanssa tein muutaman esteen radan, jossa oli juurikin kepit sekä keinu. Kepeillä oli verkot alussa ja lopussa eikä pujottelun kanssa ollut mitään ongelmia. Tallin keinun Nele meni radan osana heti ja vielä tosi nopeasti. Javalla taasen käytin keinun päällä namialustaa siitä syystä, ettei Java tekisi lentokeinua, vaan malttaisi kunnolla hidastaa. Molemmat agiliitivät hyvin ja innokkaasti, ei voi olla kuin tyytyväinen.

Lopuksi Lina sai tehdä hieman pentuagia. Lina oli aivan ihanan innoissaan! Palkkasin aluksi namialustalta, mutta kokeiltiin myös lelua ja "kuollutta" lelua, jotka molemmat toimivat. Kunpa Linan into ei nyt katoaisi mihinkään. Ainakin saalisviettiä tytöltä löytyy enemmän kuin Neleltä ja nyt vain täytyy olla tarkkana, että saa sen kanavoitua agilityyn eikä esimerkiksi lintujen jahtaamiseen...Tällä kertaa tehtiin putkea (en edes tiedä montako kertaa Lina ehti putken juosta, kun "hieman" innostui) ja pikkuisen eteenlähetystä.

Pikkuhiljaa täytyisi alkaa miettiä ja suunnitella miten Linan kanssa haluaa agilityssa edetä.

Lahden pentunäyttely

2011-10-31T22:19:00.000+02:00

Sunnuntaina oli Linan kehädebyytti Lahden pentunäyttelyssä. Kiinanharjakoiria oli näyttelyyn ilmoitettu kymmenen (paikalla kahdeksan) ja kehässä oli tarkoitus olla jo kymmenen jälkeen. Matkaseuraksi lähti treenikaverini pumi-pentunsa kanssa. Javan ja Nelen vein aamulla Hervantaan hoitoon, koska muuten yksinolosta olisi tytöille tullut ihan liian pitkä.

Iloinen yllätys oli törmätä näyttelyssä sekä Linan siskoon että veljeen. Lina itse ei kyllä ilahtunut, vaan oli sitä mieltä, että kaikki muut koirat ovat pelottavia. Narttuja näyttelyssä oli viisi ja kaikki ikää 5-7 kk. Tuomarina oli Elina Haapaniemi.

Lina liikkui ihan ok ja pöydälläkin oli kiltisti. Olisin itse toivonut vähän lisää reippautta, mutta eiköhän sitä tule ajan kanssa. Tuomari sijoitti meidät toiseksi ja antoi kunniapalkinnon. Arvostelu oli seuraavanlainen:

5,5 kk vanha miellyttävän tyyppinen powder puff. Sopiva raajakorkeus. Eritt. hyvä pään muoto. Kauniit tummat silmät. Hyvä purenta. Kaunis kaula. Hyvin kulmaut. niin edestä kuin takaa. Hyvä runko. Hyvät sivuliikkeet ja hännän kanto. Vain hieman ahdas takaa. Miellyttävä kokonaisuus.

Lina 5,5 kk. Kuva: Essi Suominen

Kehädebyytti meni paremmin kuin hyvin, mutta noin muuten Linaa kovasti vain jännitti. Kehän jälkeen vein Linan hieman pidemmälle kävelylle, mutta Lina ei voinut ollenkaan tehdä asioitaan, vaan koko ajan piti pälyillä ja ihmetellä kaikkia ääniä. Muita koiria Lina väisti jalkojeni taakse eikä tosiaan suostunut moikkaamaan edes sisaruksiaan. Onneksi sentään ihmiset olivat vielä Linan mielestä kivoja. Näyttelypäivästä tuli todella pitkä, kun kotona oltiin vasta iltakuuden jälkeen. Iltaruoan jälkeen Lina painui suoraan nukkumaan.

Lauantaina olin Linan kanssa kenraaliharjoittelemassa Hakametsän mätsärissä. Jo siellä Linaa jännitti muut koirat ja vähän taisi olla kylmäkin. Kaikenkokoiset pennut olivat samassa kehässä ja onneksi kävi niin hyvä tuuri, että pariksi saatiin mäyräkoira. Lina esiintyi taas ihan kivasti (jälleen se reippaus puuttui) ja saatiin punainen nauha. Punaisten kehästä jouduimme heti pois.

Linan mielipide mätsäristä ja itsekin ihmettelen jotain

Viisi kuukautta ja risat

2011-10-28T23:32:00.000+03:00

Linalle tuli viisi kuukautta täyteen jo lähes pari viikkoa sitten. Tämähän tarkoittaa sitä, että pentunäyttelyiden ovet ovat nyt meillekin avoinna! Linan kehädebyytti on aivan tuota pikaa eli jo sunnuntaina, kun suuntaamme kohti Lahtea.

Tässä kuvassa turkin pesusta noin neljä-viisi päivää

Pikkuneidiltä on nyt irronnut takahampaita, mutta yläkulmurit sen sijaan ovat vielä tukevasti paikoillaan. Vieressä kasvaa jo pysyvät kulmurit, joten katsotaan joutuuko tässä taas kohta eläinlääkäriin... Vaa'allakin ollaan käyty ja se näytti 3,7 kg. Säkämittauksessa sain Linalle korkeutta 26 cm - Javalle 27 cm ja Nelelle 32 cm.

Olen nyt nauhoitellut koiria lähes joka kerta, kun jäävät tänne keskenään. Nauhoitusten perusteella oli hyvin helppo kuulla, että syy naapurin unien häiriköintiin oli (kukapas muukaan) Lina. Javan ja Nelen aamulenkin ajan Lina sekä ulvoi että haukkui täällä. Ei sentään jatkuvasti koko 20 min aamulenkin ajan, mutta ihan riittävän kauan. Kaikki muut yksinolot (kaikki koirat / Java & Lina / Nele & Lina) ovat olleet lähes hiljaisia. Niidenkin yksittäisistä haukahduksista on vastannut Lina, joka on selvästi halunnut valloittaa Javan tai Nelen nukkumapaikan ja ilmaissut mielipiteensä asiasta. En tiedä miten tällaiset haukahdukset saisi pois... Naapurit nyt eivät voi tuollaisesta valittaa (tai ainahan voi...), mutta ei ole kiva, että Lina käy ärsyttämässä vanhempia koiria.

Aamuisen haukkumisongelman olen ratkaissut sillä, että kaikki koirat lähtevät samaan aikaan lenkille. Muutenkin ollaan nyt paljon lenkkeilty koko porukalla, vaikka se onkin (vielä) hyvin hidasta etenemistä.

ALO1 x 2

2011-10-23T22:08:00.000+03:00

Olin eilen Javan kanssa TamSKin järjestämässä tokokokeessa Tallilla ja niinhän siinä kävi, että saatiin toinen ykköstulos alokasluokasta! Tällä kertaa koe alkoi vartin etuajassa klo 12.15 ja mukana oli 14 koirakkoa. Näin ollen yhteisliikkeet tehtiin kahdessa ryhmässä, joista Javan kanssa olin ensimmäisessä ja yksittäisliikkeissä olimme vuorossa heti toisena. Agilitykisassa näin alussa oleva vuoro olisi voinut ahdistaa, mutta nyt olin vain iloinen, kun saisimme oman suorituksen heti alta pois. Tuomarina kokeessa oli Juha Kurtti.

Luoksepäästävyys: 10

Tälläkään kertaa tuomari ei tehnyt varsinaista juoksutarkistusta kehään mennessä vaan rapsutteli hieman Javaa ja sitten katsoi näkyykö takapäässä jotain. :) Nyt kokeessa oli liikkeenohjaajana nainen (sama kuin kesäkuun kokeessa) ja selvästi tämä oli Javan kannalta parempi. Perusasennot löytyivät paremmin ja nopeammin kuin viime kokeessa, vaikka toki ne olivat hitaita verrattuna treenitilanteeseen. Luoksepäästävyys sujui hyvin: Java istui vierelläni, väisti pienesti, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Java vaikutti pikkuisen rennommalta kuin aiemmissa kokeissa ja luulen, että tähän auttoi se, että treeneissä tytöt ovat aluksi tarjonneet Javalle nameja, kun ollaan harjoiteltu luoksepäästävyyttä.

Paikalla makaaminen: 10

Ei mitään huomautettavaa. :)

Seuraaminen kytkettynä: 10

Omasta mielestäni perusasennot olisivat voineet olla parempia.

Seuraaminen taluttimetta: 10

Tässä sama kuin yllä. Lisäksi tuomari kommentoi, että esim. viimeisen pysähdyksen tein itse todella töksähtäen, jolloin Javan oli vaikea ennakoida mitä olen tekemässä. Huomiota siis omiin askeleisiin (käännökset ja pysähtymiset).

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10

Joko tässä tai seisomisessa oli hyvin lähellä (ei voi mitenkään enää muistaa), ettei Java ehtinyt ennakoida viimeistä perusasentoa. Mutta noin muuten ei mitään huomautettavaa. :)

Luoksetulo: 10

Ei mitään huomautettavaa. :)

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10

Ei mitään huomautettavaa. :)

Estehyppy: 8

Hyppyeste oli hieman korkeampi kuin aiemmin eli 2,5 lautaa. Java hyppäsi käskystä, jäi seisomaan, mutta ennakoi taas viimeisen perusasennon. Pisteitä väheni siitä nyt aika reippaasti, kun aiemmissa kokeissa on ollut sama, mutta silti ollaan saatu pisteitä 8½ ja 9. Tuomarikin harmitteli tätä meidän puolesta ja kommentoi, että Javan ennakointiin täytyy kiinnittää huomiota.

Kokonaisvaikutelma: 10

Nyt on pakko todeta, etten muista yhtään mitä tuomari sanoi. :) Mutta näköjään mun ja Javan yhteistyö toimi hyvin.

Olipas niin lähellä, ettei saatu Javan kanssa kokeesta täyttä 200 pistettä! Estehypyn takia pisteitä tuli 196 ja tällainen veto heti toisena koirakkona oli saanut yleisönkin kommentoimaan, että harjakoirilta pitäisi koko laji kieltää. On harmi, ettei Java ole puhdasrotuinen, koska olisi todella hienoa näyttää, että ne oikeatkin harjakoirat voisivat pystyä tällaiseen.

Jonkin aikaa näytti, että Java voittaa pisteillään, mutta kokeen loppupuolella Lea ja Kina tekivät hienon suorituksen ja saivat täysin samat pisteet - aivan samoista liikkeistä! Luulin, että saisimme jaetun ykkössijan, mutta tämä ei tokossa sääntöjen mukaan käy, vaan meille tultiin kertomaan, että pitäisi uusia taluttimetta seuraaminen ja luoksetulo. Lean kanssa emme kuitenkaan olleet innostuneita ajatuksesta (itse olin jo palkannut Javan ja vienyt sen autoon lepäämään), joten kysyimme voisiko vain vetää pitkää tikkua ja onneksi se sopi! Tämän seurauksena Java päätyi ensimmäiseksi. Arvotun luokkavoiton lisäksi saatiin myös kunniapalkinto ja tietysti se tärkein eli ALOn ykköstulos.

Tällä kertaa en pahemmin ehtinyt jännittää koetta ja harjoittelu jäi viime sunnuntaiseen kenraaliin Tallilla. Viikolla olin koirien kanssa Kankaanpäässä enkä ajatellut tokoa yhtään. Lauantainakin olin aamun kaupungilla shoppailemassa ja sieltä kiireellä Tallille tokoilemaan. Hyvä, kun ylipäänsä muistin edes kokeen. :) Mutta kenraalin perusteella tiesin, että Java kyllä osaa liikkeet.

TK1:stä puuttuisi vielä yksi ykköstulos, mutta seuraavasta kokeesta ei ole mitään tietoa. Talvi ei ole Javan tokoaikaa ja nytkin oli siinä ja siinä, että onko liian kylmä. Lämmitetty halli olisi asia erikseen, mutta lattiamateriaalin pitäisi myös olla oikeanlaista, koska esim. keinonurmen tuoksut vievät Javan helposti mennessään. Ellei sopivaa koetta tule talven aikana vastaan, niin viimeistä ykköstä tavoitellaan vasta tulevana keväänä/kesänä.

Haastettu

2011-10-19T22:57:00.000+03:00

Sain Tomon ja Kaeden blogin kirjoittajalta Nupalta haasteen, kiitos paljon siitä! Ja tottakai otan haasteen vastaan. :)

Tunnustuksen/haasteen saajan täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Laitan haasteen eteenpäin seuraaville:

Hila ja Jana
Penny
Benny ja Muusa
Nala
Nipsu ja Wilmeri
Senna ja Sumi
Rommi ja Nitro
Aatu, Hilla ja Naava

Ja sitten vaikein osuus eli kahdeksan satunnaista asiaa:

1. En oikein osaa harrastaa koirien kanssa ilman erilaisia tavoitteita, joihin hyvin usein liittyy myös kisaaminen. Huvin vuoksi puuhastelu ei kiinnosta, jos on mahdollista edetä sekä saada mahdollisesti mainetta ja kunniaa.

2. Minulla on paha tapa tehdä koirien suhteen suunnitelmia, joiden toteuttaminen jää usein vaiheeseen. Varsinkin tässä blogissa lupailen kaikenlaista yleensä koulutukseen liittyvää, mutta liian vähän saan todellisuudessa tehtyä asioiden eteen mitään.

3. Javaa ottaessa en mitenkään voinut aavistaa, että myöhemmin minulla on kolme koiraa, harrastaisin niiden kanssa tavoitteellisesti ja hyvin säännöllisesti, olisin ollut mukana perustamassa koirayhdistystä ja toimisin sen puheenjohtajana.

4. Javan kanssa minulla on viha-rakkaussuhde. Välillä Java on maailman paras ja välillä voisin antaa sen ensimmäiselle vastaantulijalle. Neleen ja Linaan suhteeni on paljon tasaisempi ilman suuria ylä- ja alamäkiä.

5. En vieläkään tiedä mitä haluan tehdä isona, vaikka olen elänyt jo 1/3 elämästäni. Vaikka pidän mm. koirista, en oikeastaan ole innostunut työskentelemään eläinten parissa.

6. Viime aikoina olen yhä enemmän alkanut miettiä Tampereelta poismuuttamista. Koirien kanssa kaupungissa on jotenkin hankalaa ja haluaisin enemmän tilaa ympärille. Toisaalta toivoisin, että saisin sen hyvän syyn jäädä...

7. En omista omaa autoa, vaikka auto onkin minulla jatkuvasti käytössä.

8. Koirien blogi on ainut, jota jaksan päivitellä suht ahkerasti. Tosin yhden postauksen kirjoittamiseen menee yleensä ihan liian paljon aikaa. Pitäisi ehkä opetella tekemään lyhyitä päivityksiä. Se harmittaa, etten tajunnut tehdä omaa koirablogia heti, kun Java tuli.

Javan vuoro!

2011-10-17T13:21:00.000+03:00

Tällä viikolla oli Javan vuoro päästä agiliitämään ja tokoilemaan.

Viikko aloitettiin maanantaina ohjatuilla treeneillä Best In Areenalla. Tehtiin aika pitkä rata, johon mahtui pakkovalssi, jaakotus, ennakoivia valsseja (kuulema kaikki valssit ovat oikeastaan nykyään ennakoivia eivätkä paikallaan pyöriviä tavallisia valsseja), sokkari (opettelen käyttämään oikeaa termiä, kun yksi päivä ymmärsin, että persjättö = sokea leikkaus = sokkari), takaaleikkaus ja niistosokkari. Olikohan siinä edes kaikki... Javan kanssa on kiva kokeilla erilaisia ohjaustekniikoita, kun niitä toivon mukaan tarvitaan joskus vielä tositilanteessakin eli kisoissa.

Heti alussa meillä oli ongelma lähtöön jäämisen kanssa. Java-neiti oli sitä mieltä, ettei odottelu kiinnosta vaan ihan hyvin voi nousta ylös ja hiippailla ohjaajan perään. Täytyykin alkaa taas harjoitella lähtöjä Javan kanssa. Seuraavaksi hankaluuksia oli putki-puomi erottelussa ja puomin sijaan Java valitsi putken. Videolla näyttää ihan siltä, että olen myöhässä kiipeä-käskyn kanssa. Kepeillä Java aloitti ekalla kerralla hienosti, mutta lopetti pujottelun liian aikaisin. Yritettiin uudestaan, mutta nyt oli hankaluuksia löytää keppien eka väli. Parin yrityksen jälkeen saatiin kuitenkin onnistunut pujottelu. Keinulla käytin päässä namialustaa, jotta Java oppisi hiljentämään vauhtiaan sinne eikä tekisi lentokeinua.

Muutaman päivän tauon jälkeen oli taas Javan aika päästä aksaamaan ja tällä kertaa Juha Ruokosen agilitykoulutukseen, johon sain paikan TamSKin kouluttajien arvonnassa. Juha oli suunnitellut meitä varten tällaisen radan, joka mentiin kolmessa osassa:

Teemana koulutuksessa oli "Tehtäväkeskeinen koira ja agilityn ohjausjärjestelmät". Ennen kuin oli koirien vuoro kuulimme tarkemmin ohjausjärjestelmistä (mm. Greg Derrett) ja katsoimme miten esimerkiksi valssien olisi hyvä sijoittua. Hyvin mielenkiintoista asiaa. Itse radalla teimme ensin esteet 1-8. Ensimmäisten hyppyjen vasemmalla puolella oli puomi, jota ei siirretty pois ja ei ole vaikea arvata mihin Java putken jälkeen meni... Javan puomille karkaaminen oli niin mahdotonta, että lopulta puomi piti blokata kahdella siivekkeellä ja itse olin ihan putken suulla palkkaamassa koiran. Putken ja A:n kanssa ei ollut samaa ongelmaa, vaan se sujui hyvin. Tein Javan kanssa lentäviä lähtöjä, kun Java ei taaskaan olisi malttanut odottaa lähdössä.

Teimme heti perään esteet 9-17. Putkeen 15 vienti oli aika mielenkiintoinen ja tähän kokeiltiin mm. poispäinkäännöstä, japanilaista ja pakkovalssia. Jälkimmäinen taisi toimia parhaiten, mutta hieman oli ohjaajalla vaikeuksia olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. :) Välistäveto hypyillä 16 ja 17 onnistui hyvin. Tämän pätkän jälkeen Java pääsi hetkeksi tauolle.

Viimeisenä otettiin esteet 18-29, tosin kepit tein Javan kanssa vain kerran. Tällä pätkällä oli tärkeää, ettei oma liike edennyt hyppyjen 20 ja 21 taakse, vaan että pysyin samassa linjassa ko. hyppyjen kanssa. Lisäksi hypyllä 24 ei saanut saatella liian pitkälle ja valssin hypyn 27 jälkeen piti tulla riittävän lähelle hyppyä 28, jotta päästiin suoraan linjaa pitkin viimeiselle esteelle. Lopuksi olisin voinut vielä tehdä koko radan eli 29 estettä, mutta totesin, että Java oli saanut jo riittävästi agilitya. Tehtiin kyllä loppuun vielä muutama putkeen irtoaminen ja takaakierto radan alkuosalla, jossa ongelmana oli ollut puomille karkailu.

Olen koulutettavilleni puhunut, ettei palkata koiraa kädestä, jotta koirat irtoaisivat paremmin eivätkä roikkusi joka esteen jälkeen ohjaajan kädessä ja on huvittavaa, että nyt itselleni huomautettiin samasta asiasta. Tämä on niin tätä: tee niinkuin minä sanon, mutta älä niinkuin minä teen. :) Javan kanssa agility on ollut pitkälti kädestä palkkaamista ja sen kyllä huomasi selvästi silloin, kun Java meni erään toisen ohjaajan kanssa radalla. Nyt siis omat neuvot käyttöön ja kädestä palkkaaminen pois silloin, kun sitä ei tarvita. Lelupalkka toimisi Javalla paremmin kuin hyvin, kun vaan opetan tuomaan lelun takaisin eikä niin, että lelu suussa juostaan päättömästi ympäri hallia.

Tykkäsin tästäkin koulutuksesta paljon ja oli kivaa tehdä Javan kanssa. Oli oikein hyvä, että rata oli jaettu pätkiin ja heti aluksi kouluttaja ohjeisti, että tehdään osissa. Jari Suomalaisen koulutuksessa 29 esteen rata kerralla oli liikaa sekä minulle että Nelelle, mutta silloin emme saaneet mitään ohjeita miten rata olisi tarkoitus mennä (pätkissä, kokonaan, jotenkin muuten?).

Loppuun vielä hieman tokosta. Kohta olisi edessä tämän vuoden viimeinen tokokoe. En ole juurikaan treenannut Javan kanssa (mikä yllätys!), joten sunnuntaina oli pakko ryhdistäytyä. Treenailimme Tallilla seurana tuttu Huugo-koikkeri ja uusi tuttavuus Alma-chihu. Aloitettiin reilun parin minuutin paikkamakuulla ja tämän jälkeen treenikaverit tekivät Javalle luoksepäästävyyden. Tein kaikki alokasluokan yksilöliikkeet ja Java oli ihan huippu koko treenin ajan. Liikkeet Java siis osaa, mutta se mitä pitäisi harjoitella on kokeenomaisuus ja tällaista mahdollisuutta ei taida enää tulla ennen koetta. Ylipäänsä saattaa olla niin, että sunnuntaiset treenit oli yhtä kuin meidän kenraaliharjoitus...

Monenlaista

2011-10-15T17:02:00.000+03:00

Linalla on ikää ihan kohta tasan 5kk (maanantaina!) ja se tarkoittaa, että päästään osallistumaan pentunäyttelyihin. Ensimmäiset näytelmät ovat edessä parin viikon päästä Lahdessa, johon harjakoirapentuja on ilmoitettu kymmenen.

Tällä viikolla Linalta lähti molemmat alakulmurit. Kiinnitin asiaan huomiota, kun Nelen turkki sai uuden punaisen värin. Molemmat kulmurit lähtivät, kun Lina riehui Javan ja Nelen kanssa. Nyt täytyy seurailla miten yläkulmurien kanssa menee, kunpa nekin lähtisivät näin helposti. Sisäsiisteydessä Lina on edistynyt valtavasti ja edellisen kerran pissat tulivat sisälle reilu viikko sitten. Silloinkin olin juuri tullut koulusta kotiin ja olisi pitänyt samantien viedä Lina ulos, kun olin kuitenkin ollut poissa yli seitsemän tuntia. Sitä odotan innolla, kun Lina pystyy aamuisin odottamaan hetken ennen ulosmenoa, jotta ehdin itse pukea kunnolla. Nyt ulos mennään vielä vauhdikkaasti, mutta pääasia, että mennään eikä Lina tee pissoja makuuhuoneeseen. Pari viikkoa sitten laitoin jo yhden kunnon maton makuuhuoneeseen ja tänään olisi tarkoitus laittaa lisää omia mattoja lattialle.

Linan eka ponnari. Nelelle laitoin ponnarin vasta 7kk iässä, mutta Linalla on jo tukka niin pahasti silmillä, että on hankala huomata ottaako Lina kontaktin vai ei.

Eilen postista tippui varsin ikävä lappu. Joku naapureista oli valittanut isännöitsijälle, että koiran haukunta ja ulvonta häiritsee hänen uniaan. Häiritsevää ääntä on kuulunut aamuisin 5.30-9.00 välillä ja minun pitäisi nyt kiinnittää asiaan huomiota sekä tehdä kaikkeni, ettei koira häiritse muita talossa asuvia. On todella ärsyttävää, ettei kyseinen henkilö voinut tulla puhumaan asiasta suoraan kanssani, vaan otti yhteyttä isännöitsijään.

Sen tiedän jo, että yksikään koiristani ei ole haukkunut täällä 5.30, koska en todellakaan ole ollut itsekään silloin hereillä ja hyvin luultavasti kuulisin, jos vieressä haukutaan! Tällä viikolla jouduin valitettavasti menemään kouluun kahtena päivänä jo klo 8, joten jos täältä on haukuntaa kuulunut niin se on ollut Lina klo 6.35 tai koko porukka kasin jälkeen. Muutenkin kirjeessä ollut aika on ihmeellinen, koska seitsemältä loppuu hiljaisuusaika ja vaikka koirat eivät tietenkään saa senkään jälkeen täällä jatkuvasti haukkua, niin kasilta voisin vaikka tomuttaa mattoja ulkona tai porata seiniä.

En ole viime aikoina nauhoittanut koiria, kun ovat näennäisesti jääneet tänne ihan rauhallisesti: Lina on mennyt nukkumaan, kun lähden Javan ja Nelen kanssa aamulenkille ja kun olen lähtenyt kouluun niin kaikki koirat ovat nukkuneet kuka missäkin. Nyt tämä tietenkin muuttuu ja kaikki koirien yksinolot pitää nauhoittaa sekä tallentaa koneelle, jotta on todistusaineistoa mihin tarpeen tullen vedota. Merkitsen myös paperille koirien yksinolot kellonaikoineen. Eilen koirat olivat täällä keskenään kolmen tunnin ajan ja tänä aikana Lina haukahti kerran, kun halusi viedä Javan nukkumapaikan (ja onnistui tässä...). Tänään Nele ja Lina olivat kahdestaan vähän yli neljä tuntia eikä nauhoituksessa kuulunut kuin tassuttelua.

Toki on pakko myöntää, että Linan tulon jälkeen meillä on ollut aika hälinä, mutta parempaan suuntaan (=hiljaisempaan) mennään koko ajan. Ja jos jotain haukkumisesta ja ulvomisesta pitää epäillä, niin Linaa silloin, kun olen ollut vanhempien koirien kanssa aamulenkillä. Ehkä Lina on ollut vain hetken sohvalla ja heti kun ovi on mennyt kiinni, tulee eteiseen huutamaan. :( Tämän ongelman voin ratkaista viemällä koirat kaikki kerralla ulos tai edes niin, että Java tai Nele tulee samaa matkaa Linan kanssa ja jää tänne siksi aikaa, kun vien kolmannen. On harmillista, jos 20min yksinoloa saa Linan ahdistumaan...

Toivon todella, että tämä jää viimeiseksi kerrostaloksi, jossa asun koirien kanssa. Jo torstaina (eli ennen valituskirjettä), kun olin kolmen ylikierroksilla olevan koiran kanssa hihnalenkillä lähipuistossa, mietin miten mukavaa olisi, jos voisi koulupäivän jälkeen mennä metsään, päästää pari koiraa irti ja antaa niiden juosta energiaansa pois. Voisihan sitä nytkin, mutta se tarkoittaisi koirien laittamista autoon ja ajelua esim. Kauppiin. Paljon mukavampaa ja ympäristöystävällisempää olisi, jos metsään pääsisi kävellen (ilman, että siihen menee tuhottomasti aikaa). Jankassa vain ei tätä luksusta ole, vaikka muuten tämä onkin ihan kiva paikka.

Vaikeuksien kautta voittoon?

2011-10-09T20:14:00.001+03:00

Eilen kisasin Nelen kanssa yhden startin verran Lempäälässä Best In Areenalla. Kisa saattoi jäädä Nelen viimeiseksi tänä vuonna, ellei joulukuussa tule sellaista fiilistä, että mennään vielä vuoden vikaan kisaan samaan paikkaan.

Miniykkösten agilityradan tutustuminen alkoi klo 8 aamulla ja radalle lähdin Nelen kanssa kolmantena. Nele hylkääntyi heti toisella esteellä hyppäämällä sen väärästä suunnasta, keinu ei sujunut mitenkään ja putkeen menon sijaan Nele lähti kohti ratahenkilöä. Tässä vaiheessa keskeytin ja poistuin suorinta tietä radalta. Ensimmäinen keskeytys Nelen kanssa, Javan kanssa ratojen keskeytyksiä taisi tulla pari-kolme.

En muista olenko ollut yhdenkään kisan jälkeen näin pettynyt. Joskus tuntuu, että Nelen kanssa agilitaaminen on yksi iso pettymysten sarja, vaikka koira on treeneissä oikein hyvä. Kisoissa taas näyttää kuin oltaisiin vasta aloitettu eikä koira osaa mitään. Lisäksi masentaa, että kaikki ympärillä keräävät nollia ja nousevat, kun Nelen kanssa en pääse etenemään mihinkään, vaikka ollaan harrastettu ja kisattu pitkään. Olen myös katkera siitä, ettei ole omaa pihaa, jossa treenata joka päivä keppejä tai rahaa maksaa säännöllistä huippukoulutusta. Hmph, kaiken kaikkiaan olin eilen melkein lopettamassa agilityn Nelen kanssa ja saatoinpa siinä jo kyseenalaistaa koko koiran hyödyllisyyden, kun ei voi mennä näyttelyihin eikä pärjää agissa...

Täyteen agilitymasennukseen en kuitenkaan voinut vaipua, kun täksi päiväksi olin ilmoittanut Nelen Jari Suomalaisen agilitykoulutukseen, jonka TaPit järjesti. Onneksi en pystynyt vaihtamaan tilalle Javaa, kun Javalla on ensi viikolla oma koulutuksensa, joten pakko oli mennä Nelen kanssa. Hyvä näin, sillä Nele näytti, ettei todellakaan ole mikään turha koira! Oikeastaan koulutuksessa enemmän ongelmia oli ohjaajalla, jolta meinasi 29 esteen radalla kunto loppua.

Jari oli tehnyt helpomman radan ykkösissä kisaaville eikä siinä ollut mitään liian vaikeita juttuja (etukäteen pelkäsin, että tekisimme kaikki kolmosten rataa, kun ryhmässä oli myös pari siinä luokassa kisaavaa). Tein Nelen kanssa radan ensin kokonaan, sitten otettiin muutama toisto keppejä (sain vinkiksi, että olisi parempi, jos joku muu avaisi namiboksin, jolloin Nele ei kyttäisi minua), sen jälkeen vielä uudestaan puolet radasta ja loppuun neljän esteen vauhtipätkä. Ensimmäisellä kerralla Nele meni radan vauhdikkaasti, mutta toisella kerralla vauhti selvästi hiipui ja sanoinkin Jarille, ettei tehdä enää pitkää rataa. Tähän tuli kommentiksi, että oli huomannut saman asian ja ettei laittaisikaan meitä enää menemään koko rataa. Sen sijaan teimme loppuun kahden putken ja kahden hypyn vauhtipätkän, jonka tarkoitus oli jättää Nelelle kiva fiilis treeneistä.

Nele oli koulutuksessa oikein loistava ja on kyllä harmi, ettei sama koira näy kisoissa. Täytyy alkaa nyt bongailla epiksiä, jotta pääsen palkkaamaan Nelen kisamaisessa tilanteessa keinulta ja tätä kautta hakea varmuutta, että oikeassakin kisassa keinu alkaisi sujua. Jari Suomalaisen koulutuksesta tykkäsin, vaikka etukäteen olikin vähän epäilyksiä mieskouluttajaa kohtaan aiempien kokemusten perusteella. Nele taisi myös tykätä, kun Jarin kyykistyessä meni heti hänen eteensä istumaan sen näköisenä, että rapsutuksia kiitos. :)

Loppuun vielä video viime maanantain viikkotreeneistä, joissa meillä oli pieni harjoituskisa. Nele pelasteli todella paljon sekavaa ohjaamistani, mutta toisaalta sitten taas lopetti kepit liian aikaisin eikä keinukaan mennyt ennen kuin otin namit taskusta (tämä oli ensimmäinen kerta ko. keinulla).

Happy Dog

2011-10-08T23:14:00.000+03:00

Tämä ei käsittele koirieni onnellisuutta, vaan sitä, että Java sai viimeinkin Happy Dog-valjaat itselleen.

Koska Javalla on paha tapa kiskoa hihnassa varsinkin metsälenkeillä, päätin hankkia kunnon valjaat. Javalla on mittatilauksena tehdyt valjaat, mutta niissä ei ole säätömahdollisuutta ja välillä valjaat liukuvat etutassun taakse. Hakusessa olikin hyvin istuvat valjaat, joita voisi säätää tarpeen mukaan.

Javalla on jo aiemmin ollut kokeilussa Hilan Happy Dog-valjaat ja ne vaikuttivat silloin hyvältä. Kysyin valjaista Kangasalan Eläintarvikkeesta ja kävimme sovittamassa valjaspaloja. Pienimmänkin koon rintapala oli ihan liian iso Javalle, mutta liikkeen myyjä muisteli, että oli kuullut myös pienten koirien valjaista ja lupasi selvittää asiaa.

Tällä viikolla sainkin viestin, että pieniä valjaspaloja on saapunut Kangasalle ja mentiin heti perjantai-iltana sovittamaan minivaljaita Javan kanssa. Nyt löytyi sopivan kokoiset palat ja Java sai heti mukaan omat, punaiset Happy Dog-valjaat.

Ollaan käytetty valjaita nyt joka lenkillä ja ne vaikuttavat tosi hyvältä. Jos haluaa pikkukoirallensa Happy Dog-valjaat, suosittelen käymään Kangasalan Eläintarvikkeessa, sillä siellä on nyt kokeilukappaleet näistä. Ja aivan erinomainen palvelu! :)

Pentujuttuja

2011-10-07T22:48:00.000+03:00

Ei ole ihan hetkeen tullut kirjoiteltua Linan kuulumisia, joten niitä seuraavaksi. Ikää Linalla on nyt 20 viikkoa eli 4,5 kuukautta. Tänään Hakametsän eläinlääkäriaseman vaaka näytti Linalle painoa 3,4 kg.

Hampaita Linalta on lähtenyt ihan urakalla. Ensimmäiset puuttuvat hampaat huomasin 19.9. ja nyt etuhampaat sekä luultavasti ainakin osa poskihampaista ovat jo vaihtuneet. Eniten tietty jännittää miten kulmureiden kanssa käy - lähtevätkö itse vai joutuuko niitä poistattamaan eläinlääkärissä. Javan jouduin käyttämään lääkärin kautta, mutta Neleltä lähtivät kulmurit Javan kanssa riehuessa. Katsellaan miten Linan kanssa käy. :)

Olen tähän mennessä pessyt Linan pelkästään shamppoolla, mutta nyt keskiviikkona laitoin ensimmäisen kerran myös hoitoainetta. Pesun ja kuivauksen Lina antaa tehdä hyvin, mutta kampaamisesta pentu ei ole ihan samaa mieltä. Parempaan suuntaan mennään kuitenkin koko ajan. Linan kynsien leikkaaminen on oikein helppoa, mutta trimmaamista ei olla taas ihan hetkeen tehty, joten siitä saattaa tulla neuvottelemista.

Aika paljon on tullut Linan kanssa harjoiteltua erilaisia asioita. Istumisen Linaa osaa melkein jo käskystä ja maahanmenoa tarjoaa aina, kun yritän naksuttimella opettaa jotakin muuta. Seisomista ollaan harjoiteltu sekä vapaasti maassa että aseteltuna pöydällä (haha, Lina kuulostaa nyt ihan kasvilta!). Paikalla pysymistä ja eteen-käskyä treenaillaan ruokakupin kanssa. Myös seuraamista ollaan pikkuisen otettu, kun Lina tarjoaa sitä niin luontevasti lenkillä. Oikeastaan olen hieman miettinyt, että josko opettaisin Linallekin tokoa, mutta aivan eri lähtökohdista kuin mitä Javaa opetin. Agilityputkia käytiin tekemässä viime viikolla ja siitä olisi videotakin, ehkä laitan myöhemmin jonkun pätkän tänne.

Tänään tosiaan poikkesin Linan kanssa Hakametsässä eläinlääkärillä, sillä Linalla on ollut reverse sneezing-kohtauksia, aivastelua ja kuonon hinkkaamista. Mitään näistä ei kylläkään mitenkään erityisen paljon, vaan esimerkiksi rs-kohtauksia on tullut yksi tai kaksi, mutta koska niitä on tullut päivittäin, päädyin varaamaan ell-ajan. Eläinlääkäri totesi pentusen olevan noin muuten ihan terve ja määräsi nenäpunkkilääkityksen (Milbemax Vet). Java ja Nele ovat koko ajan olleet ihan normaaleja, mutta saavat toki nyt myös saman lääkityksen. Lääkettä syödään yksi tabletti viikossa kolmen viikon ajan ja muihin koiriin pitäisi tänä aikana pitää etäisyyttä. Koska Java ja Nele ovat oireettomia, ei eläinlääkäri nähnyt mitään syytä miksi jäisimme pois maksetuista koulutuksista ja kisoista, kunhan vain vältetään lähikontaktia muiden koirien kanssa.

Kausi vaihtuu

2011-10-02T20:18:00.000+03:00

Maanantaina oli kesäkauden viimeiset agilitytreenit. Nele oli treeneissä aivan erinomainen, joten mikäs sen parempi päätös kesälle.

Talvikausi tuo tullessaan muutoksen treenipaikkaan, kun vaihdamme Tallilta SDP:lle, jota myös Best In Areenaksi kutsutaan. Treeniaika pysyy yhä maanantaissa klo 18-19 ja kouluttaja sekä treenikaverit ovat myös samat. Nelen lisäksi Java pääsee osallistumaan säännöllisesti vuoroviikoin treeneihin, kun aloitan vuorottelun koirien kesken. Ensimmäisen vuoron saa huomenna Nele, viikon päästä on Javan vuoro ja näin olisi tarkoitus jatkaa koko talvikauden ajan. TamSKilla talvikausi kestää huhtikuun loppuun asti.

Laskeskelin, että olen kohta harrastanut agilitya 3,5 vuotta. Numeroina näyttää pieneltä, mutta noin muuten tuntuu kuin agilityn parissa olisi ollut jo pienen ikuisuuden. Javan kanssa aloitin säännölliset agilitytreenit keväällä 2008 ja tuosta vuoden päästä eli keväällä 2009 mentiin ensimmäisiin kisoihin. Nele aloitti agilityn keväällä 2009 ja samaten taas vuoden päästä oltiin ensimmäisissä kisoissa (kesä 2010). Nelen kanssa ollaan nyt pyöritty pieni ikuisuus ykkösissä ja ensi vuodelle onkin tavoitteena nousu ainakin kakkosiin. Tähän liittyen ajattelin nyt kunnolla ryhdistäytyä agilityn suhteen, kun tuntuu, että viime aikoina harrastaminen on ollut aika tavoitteetonta säätämistä.

Oikeastaan ryhdistäytyminen koskee myös tokoa siinä mielessä, että ajattelin alkaa uskoa koiriini ja niiden osaamiseen. :) Lisäksi olisi hyvä asettaa pieniä tavoitteita ja päämääriä harrastamiselle sekä opetella treenien suunnittelu etukäteen. Monesti olen tännekin listannut asioita, joita pitäisi treenata, mutta liian usein ne jäävät vain listauksen tasolle. Jospa seuraavaksi yrittäisi oikeastikin treenata niitä ongelmakohtia, jotta etenisi näissä harrastuksissaan johonkin suuntaan.

Tänä syksynä itselleni tulee myös vuosi täyteen agilitykouluttamista TamSKilla. Jatkan ryhmän vetämistä yhä, tosin muutoksia on tulossa paljon, kun vaihtuu sekä treenipaikka että lähes kaikki koulutettavat. TamSKin lisäksi vedin Tapeille syyskuussa viiden kerran agilityn alkeiskurssin ja edessä on vielä jatkokurssi. Kesällä kokeilin myös tokon kouluttamista, kun vedin Tapeille viiden kerran pentutokon. Kouluttamisenkin kannalta olisi hyvä aktivoitua omien koirien kanssa tavoitteellisesti, kun oppimani asiat siirtyvät aina enemmän tai vähemmän suoraan koulutettaville.

Takaisin todellisuuteen

2011-09-28T15:22:00.001+03:00

Eli toisin sanoen Javan tokokokeeseen. Tokokoe oli jälleen TamSKin järjestämä ja Tallilla. Alokasluokassa oli tällä kertaa vain 6 koirakkoa, joten yhteisliikkeissä oli kerralla koko porukka. Tuomarina oli Ilkka Stén.

Luoksepäästävyys: 10

Tuomari ei tehnyt varsinaista juoksutarkistusta, ainoastaan rapsutteli kaikkia koiria ennen kehään menoa. Tässä kokeessa sekä tuomari että liikkeenohjaaja olivat miehiä ja tämä selvästi epäilytti Javaa. Sivulletulo ei meinannut onnistua millään, kun Javan piti tuijotella näiden epäilyttävien henkilöiden suuntaan ja tuhista. Luoksepäästävyydessä tuomari jäi pienen matkan päähän meistä ja sieltä rapsutteli Javaa. Javaa epäilytti suuresti, mutta antoi tuomarin onneksi koskettaa.

Paikalla makaaminen: 10

Java makasi todella tarkkaavaisen näköisenä. Alun perusasennon kanssa oli hetken aikaa hankaluuksia, kun Javan keskittyminen oli tuomarissa ja liikkeenohjaajassa.

Seuraaminen kytkettynä: 9½

Tällä kertaa yksittäisliikkeistä on videokin ja siinä tämä seuraaminen näytti tosiaan ihan hyvältä. Kontakti pysyi kivasti, tosin hieman oli taas väljyyttä ja varsinkin vika perusasento oli vino.

Seuraaminen taluttimetta: 7

Kontakti katoili, nenä meni maahan, Java jäi taakseni ja perusasennot olivat mitä sattui. Samanlaista lahnailua kuin Javan kahdessa ekassa tokokokeessa kolme vuotta sitten.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0

Seisomisen harjoittelu ennen koetta kostautui ja Java meni ihmeelliseen puolikumaraan asentoon. Lisäksi olisin voinut antaa maahan-käskyn painokkaammin.

Luoksetulo: 0

Argh, meidän paras liike nollaantui, kun eräs sankari lähti heti perääni! Jos olisimme tästä saaneet ne pisteet mitä yleensä, olisimme saaneet ykköstuloksen... Tässäkin olisin voinut antaa paikka-käskyn painokkaammin ja pitää kai opetella myös vilkaisemaan mitä takanani tapahtuu, jos näitä virheitä voisi sillä vielä pelastaa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10

Ei mitään huomautettavaa. :)

Estehyppy: 9

Hyppäsi käskystä (joskin vähän hitaanpuoleisesti) ja jäi seisomaan, mutta ennakoi perusasennon, kun tulin viereen.

Kokonaisvaikutelma: 9

Tuomari kommentoi, että tänään kiinnosti haistelu.

Yhteensä pisteitä tuli 134 ja se riitti kolmostulokseen. Pakko sanoa, että olin yllättynyt miten vähän pisteitä tuli, mutta näköjään kahden liikkeen, joista toisen kerroin on vielä 3, nollaantuminen vaikuttaa nopeasti. Vain yksi koirakko sai meitä huonommat pisteet ja kun hain kilpailukirjan, tulikin kommenttia, että "pieni" pudotus edelliskertaan.

Sunnuntaina koko koe harmitti, mutta nyt kun asiaa on miettinyt, oli oikeastaan ihan hyvä, että todellinen toko-Java tuli esille. TamSKin kokeissa kun on aina enemmän tai vähemmän tuttuja, joille saattoi jäädä edelliskokeesta väärä kuva Javasta. Java ei oikeasti ole 191,5 pisteen tokokoira, se on joku Javan kaksoispersoona. Muutenkin on paljon helpompi kisailla silloin, kun kaikki olettavat meidän olevan huonoja kuin silloin, kun kaikki odottavat, että tehdään huipputulos. Luultavasti tässä kävi nyt ne perinteiset, että itse laitoin liian paljon odotuksia Javaan, mutta samalla en kuitenkaan enää uskonut Javan osaamiseen.

Olen ilmoittanut Javan vielä yhteen tokokokeeseen, joka on jo vajaan kuukauden päästä. Sinne voidaan nyt mennä täysin ilman suorituspaineita (TK1:stä ei joka tapauksessakaan tänä vuonna saada). Täytyy vain toivoa, ettei silloin olisi jo liian kylmä.

Putkeen!

2011-09-24T23:41:00.002+03:00

Kävin eilen omatoimitreenaamassa koirien kanssa Tallilla.

Javan kanssa tein tokokokeen kenraaliharjoituksen. Seuraaminen meni oikein hyvin, samoin liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Liikkeestä seisomisessa Java ei heti jäänyt seisomaan, vaan käveli perässä tai tarjosi kerran jopa maahanmenoa. Saatiin kyllä onnistuneitakin toistoja. Tokohyppy tehtiin ensin namialustan kanssa ja silloin Java hyppää esteen niin, että minun on helppo kävellä vierelle. Ilman namialustaa Java hyppää herkästi turhan lähelle estettä ja kiva siinä sitten tunkea itse vielä samaan paikkaan... Keskiviikkona tokoiltiin pikkukoiraporukalla Kalevassa ja silloin Java nousi kesken paikkamakuun. Syynä tähän oli luultavasti kylmyys, mutta halusin tehdä paikkamakuun varmuuden vuoksi vielä Tallilla. Tosin tässä kävi tietenkin niin, että unohdin koko liikkeen olemassa olon aivan totaalisesti eilen. Eli näillä mennään ja katsotaan miten huomenna käy.

Löysin Tallilta yllättäen uuden keinun ja sitä oli tietenkin pakko kokeilla Nelen kanssa. Ensimmäisillä kerroilla Nele selvästi epäröi ja kerran hyppäsi sivustakin, mutta pian Nele tajusi, että keinuhan onkin oikeastaan ihan kiva:

Tein Nelen kanssa myös keppejä, jotka menivät molemmilta puolilta oikein hyvin.

Linan kanssa otin hieman putkea ja hienosti meni! Putki oli melko pitkä, mutta vielä suora ja Lina juoksi sitä aivan innoissaan.

Linan ensimmäinen mätsäri

2011-09-23T10:17:00.000+03:00

Viime viikonlopun vietin koirien kanssa jälleen Kankaanpäässä.

Perjantaina Lina pääsi ensimmäistä kertaa koirapuistoon. Kankaanpään koirapuistossa ei ollut ketään, joten uskaltauduttiin koko porukka sinne. Ainoa syy koirapuistoon meno oli Java ja voi miten Java nauttikaan, kun pääsi juoksemaan vapaana.

Lauantaina oli Linan pesupäivä, sillä sunnuntaiksi olin suunnitellut osallistumista mätsäriin. Jostain syystä Linalla oli takkuja turkissaan, mutta onneksi ne myös aukesivat helposti. Turkin harjaaminen ja kuonon sekä korvien trimmaaminen oli todella helppoa avustajan kanssa, vaikka Lina välillä olikin sitä mieltä, että nyt jo riittäisi. Linan turkki on yllättävän (ja pelottavan) kihara. Katselin Nelen pentukuvia ajalta, kun Nele oli samanikäinen ja Nelen turkki oli silloin paljon suorempi. Samaten kuukausi sitten tavatun Nanan turkki oli silloin ihan erilainen kuin Linalla nyt. Toivon todella, että Linan turkki kasvaessaan ja pentukarvan lähtiessä suoristuu, muuten Lina näyttää aivan permanentin saaneelta ja turkinhoidosta tulee haastavaa.

Lina ennen pesua

Linan pesun ja trimmauksen jälkeen

Sunnuntaina suunnattiin puolen päivän jälkeen Kankaanpään keskustaan ja paikallisen koirayhdistyksen mätsäriin. Koska Lina oli rokotettu vasta keskiviikkona, ei kahden viikon varoaika tietenkään ollut täynnä enkä ollut ihan varma, että päästävätkö meitä mätsäriin. Java ja Nele pääsivät turisteina mukaan ja jos Lina ei olisi voinut osallistua, olisi Java päässyt pyörähtämään kehässä. Mutta kukaan ei sanonut mitään ja niin Lina pääsi ensimmäistä kertaa mätsärikehään. :)

Kaikki pennut olivat samassa kehässä ja yhteensä pentuja taisi olla reilu parikymmentä. Linan parina oli samanikäinen pomeranian. Lina ravasi hyvin ja katseli ravatessaan maahan tai eteensä eli ei onneksi tullut tiukassa kontaktissa. Pöydällä tyttönen oli nätisti ja tuomari sai katsottua hampaat. Kuitenkin hampaiden katsomista pitäisi harjoitella, ettei Lina yhtään peruuttele ja samalla allekirjoittaneen pitäisi harjoitella koiran asettamista pöydälle. Ja seisottamista maassa. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen kehäesiintyminen meni mielestäni niin hyvin kuin neljän kuukauden ikäiseltä pennulta voi toivoa ja Lina sai punaisen nauhan. Punaisten kehässä joukossa oli melko isoja pentuja ja Linaa jännitti takana tullut koira eikä ravaaminen enää onnistunut niin hyvin. Meidät käteltiinkin heti ensimmäisten joukossa pois.

Seisomisharjoituksia kehän laidalla

Lina pöydällä

Edestakaisin

Punaisten kehä

Mätsärikuvissa päälläni on muuten pikkukoirayhdistyksemme hankkima hieno edustushuppari. Aiemmin huppari oli päälläni jo Nokian agilitykisoissa. Tilasin itselleni myös t-paidan samoilla väreillä, mutta se taitaa päästä käyttöön vasta ensi kesänä.

Rokotukset kunnossa

2011-09-16T20:21:00.000+03:00

Linalla on nyt viimein sekä nelosrokotteen tehostus että rabiesrokotus. Kävimme keskiviikkona Hakametsässä hoitamassa rokotusasian kuntoon ja samalla Lina sai itselleen EU-passin. Javalla ja Nelellä ei tällaista passia ole, kun ei tullut aikoinaan edes mieleen pyytää sellaista... Lina ei pahemmin rokotetta huomannut, kun samaan aikaan sai kuononsa eteen herkkuja. Eläinlääkäri myös tarkisti Linan ja kaikki oli ihan ok. Hampaiden katsomista pitäisi vain nyt harjoitella oikein ahkerasti, kun Lina oli vähän sitä mieltä, että se ei ole niin kivaa ja paikalta voisi vaikka peruutella pois. Ripulinsa jälkeen Lina on välillä kiskonut takamustaan pitkin mattoa ja pyysin eläinlääkäriä tsekkaamaan onko anaalien kanssa jotain ongelmaa. Ei onneksi ollut, molemmat tyhjenivät hyvin eikä niissä oikeastaan edes ollut paljon mitään.

Hakametsän vaaka näytti Linalle 3,1 kg (tämä siis 17-viikkoisena). Linalla on nyt ikää lähes tarkkaan 4 kuukautta ja tästä eteenpäin laitan ikämerkinnät viikkojen sijaan kuukausina.

Maanantaista keskiviikkoon koirat joutuivat ensimmäistä kertaa olemaan kolmistaan koko koulupäivän ajan eli noin 7,5 tuntia. En nauhoittanut yhtenäkään päivänä koirien touhuja, mutta ainakaan naapurit eivät ole vielä muistaneet huomautuslapulla. Kahtena ensimmäisenä päivänä Lina ei ollut tehnyt sisälle mitään, mutta keskiviikkona löytyi matolta pissat.

Iltapäivisin koirista huomasi, että ovat päivän pitkälti vain nukkuneet kotona. Maanantaina Java pääsi ohjattuihin agilitytreeneihin harjoittelemaan pakkovalssia, mutta kaikkien koirien pidempi lenkki jäi välistä sateen takia. Tiistaina koirat tulivat mukaan Tallille, kun kävin kouluttamassa ja nyt päästiin lenkillekin. Torstaina vein kaikki koirat heti aamusta treenaamaan Tallille. Nele teki ensimmäistä kertaa keinua sitten Nokien kisojen ja keinu meni todella hyvin. Myös kepit sujuivat loistavasti ja tällä kertaa Tallilla oli taas verkot niin pystyin niillä varmistamaan, että Nele todella pujottelee loppuun asti. Yllättävästi ongelmia tuotti rengas, jonka Nele hyppäsi turhan monta kertaa sivusta. Javan kanssa tein tokoa, kaikki alokasluokan liikkeet hyppyä lukuun ottamatta. Meni tosi hyvin. :) Myös Lina pääsi tositoimiin harjoittelemaan putkea. Tähän olisi melkein tarvinut avustajan, tosin kokeilin kyllä miten onnistuu mallioppiminen eli Nele menee putken ensin ja Lina Nelen perässä. Ihan aina Lina ei tajunnut ideaa, mutta saatiin myös paljon onnistumisia.

Nokian agilitykisat

2011-09-10T22:15:00.000+03:00

Tänään kisattiin Nelen kanssa kahden agilityradan verran Nokialla, NPKH:n kentällä. Molemmat radat olivat ihan mukavia, eivät liian helppoja, mutta eivät mitään ylitsepääsemättömän vaikeitakaan. Kummallakaan radalla ei ollut rengasta, mutta keinu sen sijaan löytyi... Java ja Lina pääsivät mukaan turistikoiriksi ja saivat nukkua päiväuniaan autossa.

Ensimmäisen radan ratapiirros löytyy täältä. Alku lähti hyvin, tosin hypyn kolme jälkeinen kaarros oli Nelellä turhan pitkä. Keinulle Nele tuli kovaa vauhtia ja hetken taas vaikutti, ettei Nele aio jarruttaa ollenkaan enkä itsekään ehtinyt edelle hidastamaan Neleä. Tultiinkin vähän liian nopeasti ja oli siinä ja siinä, ettei keinusta tullut pientä lentokeinua. Kepeille tultiin vauhdikkaasti putkesta ja tässä Nele olisi luultavasti tarvinut voimakkaamman käskytyksen, että olisi osannut hakea kepit heti oikein. Nyt Nele aloitti väärin, toisella korjauksella meni yhden välin ohi ja kolmannella korjauksella lopetti pujottelun liian aikaisin. Loppuhypyillä teki taas vähän turhan laajoja kaarroksia ja lisäksi Nele meinasi juuri ennen viimeistä hyppyä käydä tervehtimässä ratatyöntekijää. Saatiin tästä radasta tulos: 10 ratavirhettä kepeiltä ja korjailujen takia yliaikaa 6,46 sekuntia. Ihan viimeisiä ei tuloksissa oltu, mutta loppupäässä kuitenkin.

Toisen radan ratapiirros on myös täällä. Jälleen kerran alku lähti hyvin, mutta kepeillä Nele lopetti taas liian aikaisin ja jätti viimeisen välin pujottelematta. Ehkäpä keppien takana ollut putki houkutteli liikaa... Kuitenkin kaikki meni suht hyvin, kunnes vastaan tuli mikäpä muu kuin keinu. Ensimmäisen radan lähestulkoon lentukeinun jälkeen Nele oli selvästi sitä mieltä, että keinu on kamala este. Kerran tuli keinun puoleenväliin, mutta hyppäsi sivusta pois. Kun keinu ei sujunut ollenkaan, lähdettiin vain jatkamaan radalla ja näin ollen tästä hylätty. Loppurata meni tosi kivasti, mutta oma fiilis meni täysin keinusähläyksessä. Radan jälkeen tuli kommenttia, että Nele olisi vain pitänyt laittaa keinulle, jotta huomaisi, ettei siinä ole mitään pelättävää. Tämä olisi kyllä ollut järkevää, mutta radan aikana asia ei ehtinyt tulla mieleen.

Positiivista on ehdottomasti se, että Nele menee molemmille radoilla vauhdilla, lukee hyvin ohjausta ja ohjaajakin on tällä kertaa hieman paremmin kartalla missä mennään. Erityisen tyytyväinen olen takaaleikkauksiin, jotka joskus tuottivat hankaluuksia. Nyt olen joutunut takaaleikkauksilla pelastamaan sitä tilannetta, kun Nele onkin ollut ennakoitua nopeampi. :) Lisää harjoitusta sen sijaan kaipaa yhä vieläkin kepit, tosin paljon on parannusta tullut entiseen, kun Nele kuitenkin pujottelee vauhdikkaasti. Nyt pitää vain treenata tilanteita, joissa keppien takana on jokin huokutteleva este, kuten putki tai A. Keinun suhteen toivon, että Nele maanantaina menisi reippaasti TamSKin keinun eikä tämän päivän keinusähläyksestä taas tulisi elämää suurempaa ongelmaa. Jotain pitää kuitenkin keksiä keinun liian vauhdikkaan lähestymisen suhteen, ettei Nele vielä tee ihan oikeaa lentokeinua.

Kisakausi alkaa tältä vuodelta pikkuhiljaa osaltamme päättyä ja laskin, että Nelelle voisi olla enää kaksi starttia loppuvuonna, jotka molemmat ovat oman seuran kisoja.

Koirarotujen haaste

2011-09-09T17:39:00.000+03:00

Fionan ja Lokin blogissa oli haaste listata 10 koirarotua, jotka tavalla tai toisella miellyttävät. Mukaan ei saa ottaa rotua/rotuja, jotka jo omistaa. Hetkeen ei olekaan tullut haasteita vastaan, joten listailen nyt itsekin koirarotuja, mutta olen kuitenkin sen verran laiska, että laitan vain perustelut ilman kuvia.

---

1. Shetlanninlammaskoira

Mitäpä shelttiin voi muuta sanoa kuin että parhaimmassa tapauksessa mainio agilitykoira. Ehkäpä joskus vielä tällainen tulee omaankin laumaan. :) Sheltissä epäilyttää haukkuherkkyys ja suuri kokovaihtelu (minisheltti sen olla pitää).

2. Bordercollie

Tässä jo todellinen harrastuskoira ja jälleen agilityn kannalta katsottuna. Aktiivisuus onkin se asia, joka eniten rodun kohdalla mietityttää eikä nykytilanteessa olisi saumaa ottaa tällaista koiraa. Ehkä joskus-listalle pääsee tämäkin.

3. Phalene/papillon

Molemmat muunnokset ovat todella kauniita koiria. Nuorempana olisin halunnut perhoskoiran, mutta nyt rotu on vähän kuin jäänyt unohduksiin. Haukkuherkkyydestä miinusta.

4. Lyhytkarvainen pyreneittenpaimenkoira

Kiinnostava rotu, mutta menee pitkälti samaan kategoriaan bordercollien kanssa. Voisin kuitenkin hyvinkin vielä joskus harkita tätä rotua ja ehdottomasti lyhytkarvaisena, kun nyörit turkissa eivät innosta.

5. Pitkäkarvainen venäjäntoyterrieri

Tykkään tämän rodun ulkonäöstä, mutta itselleni en ottaisi, sillä on vähän liian heiveröinen.

6. Kääpiövillakoira

Kivannäköinen ja -luonteinen rotu sekä sopisi myös hyvin agilityyn. Jotenkin en vain osaa nähdä itseäni villakoiran omistajana.

7. Japaninpystykorva

Jos pystykorvat eivät olisi niin kovia haukkumaan, olisin hyvinkin voinut miettiä tällaista.

8. Islanninlammaskoira

Tästä rodusta en tiedä paljoakaan, mutta tykkään ulkonäöstä eikä kokokaan ole liian suuri.

9. Schipperke

Sama kuin edellisellä, mutta tietysti kooltaan vielä pienempi. Taitaa tosin olla aika haukkuherkkä.

10. Belgianpaimenkoira groenendael

Viimeisin, mutta ei vähäisin. Jos joskus päättäisin vaihtaa pois pikkukoirista ja haluaisin haastetta elämään, hankkisin tämän rotuisen koiran. Tämä muunnos pääsi listaan ihan ulkonäkösyistä.

---

Kuten perusteluista voi huomata, suurin osa roduista on päässyt listaan ihan sillä perusteella, että tykkään niiden ulkonäöstä. En ole paljoakaan jaksanut perehtyä eri koirarotuihin, kun ei ole ollut tarvetta. Ennen Linan tuloa ympärillä oli jonkin verran painostusta vaihtaa rotua, mutta uskon yhä, että harjakoirissakin on paljon potentiaalia kaikenlaiseen. Lisäksi pidän valtavan paljon harjakoirien luonteesta ja siitä, että ne eivät kiipeä pitkin seiniä, jos en ehdi tehdä pitkää lenkkiä ja aktivointia. Ja tietysti ulkonäkö on puuterihuiskuilla suuri plussa. :)

Pentutreffit ja yhteislenkki

2011-09-08T22:09:00.000+03:00

Maanantaina Linalle oli varattu aika tehosterokotukseen ja edellisessä postauksessa kaavailemaani punnitukseen, mutta valitettavasti jouduin perumaan sen, kun Linalle iski sunnuntai-iltana pienimuotoinen ripuli. Laitoin tytön samantien seiti-riisi-raejuusto-ruokavaliolle ja tupla-annokselle Inupekt Fortea. Tiistaina lisäsin pikkuhiljaa joukkoon taas nappuloita ja nyt ollaan jo lähes palattu normaaliin ruokamäärään. Luultavasti ripuli iski siitä, että Lina sai liikaa kaikenlaista ruokaa tai sitten pentu löysi maasta jotain mielestään hyvää. Rokotus valitettavasti siirtyi vasta ensi viikon keskiviikolle ja 16-viikon kunniaksi Lina pääsi taas vain kotivaa'alle: 3,2 kg.

Mutta palataan hetkeksi viime viikkoon. Perjantaina nähtiin Naava-chihua pentutreffeillä melko sateisissa merkeissä. Tällä kertaa suunnattiin Kirskaanniemeen, jossa on aiemminkin pitänyt käydä, mutta ei ole koskaan saanut aikaiseksi. Polku oli aika juurakkoa ja Linaa taisi kastuminen hieman masentaa, kun käveli vain perässäni. Laavupaikalla Lina ja Naava innostuivat leikkimään ja samassa yhteydessä Lina esitteli kyseenalaisen taitonsa tehdä pelottavia loikkia kalliolta. Lisäksi märkyys teki Linasta reissun aikana surkean näköisen pennun: etutukka roikkui silmillä ja häntä näytti säälittävältä.

Tukka huonosti

Linaa ei korkeat paikat pelota

Kaverikuvassa Naavan kanssa

Lauantaina oli aika Javan ja Nelenkin päästä mukaan Hervannan metsiin, kun lähdimme pikkukoiraporukalla yhteislenkille. Mukana oli yhdeksän koiraa, joista vain kaksi, Senna ja Sumi, olivat vanhemmille koirilleni entuudestaan tuttuja ja Lina tietysti tunsi Naavan. Alkulenkistä Nele esittelikin heti niitä ikäviä puolia itsestään rähisemällä eräälle Rico-koiralle aivan ilman syytä. Rico ei muistuttanut ketään aiemmin tavattua koiraa ja luultavasti Nele jälleen katsoi, että hyökkäys on paras puolustus. Onneksi loppulenkistä Nele antoi Ricon olla ja väisti, kun tulivat liian lähellä toisiaan, mutta on ikävää, että Nelen epävarmuus näkyy juuri rähisemisenä (sama vieraiden koirien ohituksissa).

Metsälenkki kesti lähes parisen tuntia. Nele juoksi koko ajan vapaana, Java kulki fleksissä ja Lina kulki vapaana silloin, kun ei matkustanut sylissä. Tähän yhtälöön en enää ottanut kameraa mukaan ja hyvä niin, sillä kesken lenkin alkoi taas sataa ihan kunnolla. Kotiin matkasikin kolme märkää, mutta väsynyttä koiraa. Ja hyvä niin, kun koirille tuli lauantaina ensimmäinen iltayksinolo. Palasin kotiin vasta lähempänä puoltayötä, mutta onneksi vaikutti, että tytöt olivat olleet täällä ihan nätisti.

Kaikki yhteislenkin kuvat: Liisa-Ida Sorsa

Nele ja uusi tuttavuus perhoskoira Nyyti

Lina ja pentukaveri Naava

Java onneksi jätti uimiset tällä kertaa muille

Pienen pennun elämää

2011-09-04T14:13:00.000+03:00

Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa syyskuu kuin pentukuulumiset!

Linalle tuli 15-viikkoa täyteen ja koska oli taas aika hoitaa madotus ennen ensi viikon rokotusta, kävi pentu vaa'alla. Vaaka näytti tiistaina tasan 3 kg ja mielenkiinnolla odotan mitä Hakametsän tarkempi vaaka näyttää huomenna.

T'ässä kuvassa Lina 14 viikkoa

Linan kanssa ollaan tavattu tuttuja koiria, pentutreffailtu Naavan kanssa, käyty agilitykilpailussa, kokeiltu uudestaan putkea ja uutena hypyn siivekkeiden välistämenoa sekä vierailtiin viime viikonloppuna jälleen Kankaanpäässäkin, jossa Lina pääsi taas mukaan keskustaan jonkinlaisille markkinoille. Tänä torstaina Lina oli "häiriökoirana" mukana kouluttamassani pentutokossa. Linan kanssa olen viime aikoina harjoitellut todella vähän mitään muuta kuin olemista ja tietysti hoitotoimenpiteitä. Pitäisikin ottaa itseään niskassa kiinni tässä asiassa.

Lina omenavarkaissa

Koirille tuli myös ensimmäiset pidemmät yksinolot, kun olin kaksi päivää koulussa. Pehmensin laskua tulemalla kotiin jo iltapäiväkahvin aikaan, mutta ensi kerralla joudun olemaan koko pitkän päivän koulussa. Yritin ekana koulupäivänä nauhoittaa koirien touhuja ja nauhoitus toimikin puolentoista tunnin ajan, mutta sen jälkeen kuului pelkkää (liian) tasaista kohinaa. Luulen, että koirat ovat kuitenkin pitkälti vain nukkuneet täällä, kun tulivat haukotellen ja venytellen vastaan. Lina oli hienosti myös pidätellyt, mutta toki ulos oli lähdettävä samantien.

Mökiltä löytyi valtavan kokoisia mustikoita

On ollut ihana seurata miten Lina koko ajan kehittyy. Sisäsiisteys paranee päivä päivältä ja jos alussa pissoja tuli sisälle useampi, niin nyt ne ovat vähentyneet yhteen tai kahteen - riippuen siitä kuinka hyvin omistaja osaa lukea Linan selkeitä merkkejä. Kakkoja ei ole tullut sisälle kuin kaksi kertaa ja nekin ihan alussa, kun Lina oli vasta muuttanut uuteen kotiin. Kunnon mattoja en silti ihan vielä uskalla laittaa lattialle, mutta ehkäpä jo lokakuun alussa voisi harkita ensimmäisten mattojen vaihtoa.

Lina on myös selvästi oppinut ja tottunut rutiineihimme. Aamulla käytän ensimmäisenä ulkona Linan, joka saa heti sen jälkeen aamupalan. Seuraavaksi vuorossa on Javan ja Nelen aamulenkki ja Lina on jo oppinut, ettei pääse silloin mukaan ja menee yleensä jonnekin nukkumaan. Linalle tulee näin ollen joka päivä yksinoloharjoitus ja olen myös jättänyt koiria kahdestaan kotiin eri pareissa (Java ja Lina - Nele ja Lina), kun käytän koirat kahdessa erässä ulkona tai otan vain yhden harrastukseen mukaan. Kolmen koiran yhteisulkoilutus hihnoissa on melko hankalaa, joten jos otan kaikki koirat mukaan, menemme yleensä metsään tai muualle missä voin päästää Nelen ja Linan vapaaksi.

Sohvalle hyppäämisen jalon taidon Lina oppi 15-viikkoisena

Eilen Lina sai ensimmäisen asian tuhoamislistaansa, kun pureskeli kännykän laturin johdon rikki. Kännykkään oli siinä yhteydessä tullut oikosulku tai vastaava, mutta onneksi johto on ainut, joka todella hajosi enkä usko, että Lina sai sähköiskua (ainakaan suurta). Toivottavasti tuhottujen listaan ei tule enempää asioita ja johdon pureskelustakin saan syyttää itseni, kun istuin ihan Linan vieressä enkä kunnolla kiinnittänyt neidin puuhasteluun huomiota.

Kohti syksyä

2011-08-31T23:37:00.000+03:00

Syyskuu on aivan kohta täällä ja oikeastaan jo elokuun alusta syksyn merkit ovat tuntuneet ilmassa. Monessa blogissa on tehty katsaus menneeseen kesään, joten seuraavaksi viimeiset kesäfiilistelyt täälläkin.

Kesä alkoi varsin kivasti, kun Java yllätti ohjaajansa saamalla ykköstuloksen tokokokeesta aivan käsittämättömällä pistemäärällä. On vieläkin vaikea ymmärtää miten Java voi yltää niin huikeaan suoritukseen, kun ottaa huomioon miten suuria vaikeuksia meillä on aiemmissa kokeissa ollut. Toisaalta jälleen sai huomata miten iso vaikutus sillä on, kun pystyy luottamaan koiransa osaamiseen. Kokeen jälkeen tokoilu on ollut pitkälti tauolla, mutta uusi koe häämöttää jo vajaan kuukauden päässä.

Agilityn osalta jätettiin tänä vuonna Tuorlan juhannuskisat välistä, mutta muuten kesän ohjelmasta ei puuttunut agia. Käytiin ohjatuissa treeneissä, omitoimitreeneissä, epiksissä ja Nele kokeili onneaan myös virallisissa kisoissa. Kisaaminen huipentui heinäkuun alussa Nelen ensimmäiseen nollaan hyppyradalta. Heti perään tehtiin myös meidän huonoin kisatulos ikinä Lappeenrannan Agirodussa. Agirotuun tiivistyi tämän kesän matkailu, mutta onneksi reissu oli pääosin loistava ja lämpöäkin yhtä paljon kuin ulkomailla. :)

Heinäkuu päättyi Nelen osalta ensimmäistä kertaa kiinanharjakoirien omaan epäviralliseen näyttelyyn ja olimme pitkästä aikaa pyörähtämässä kehässä, josta sai kirjallisen arvostelun (muun kuin mätsärien "kiva koira"-tyyppisen). Nele esiintyi hienosti pitkässä turkissaan ja vaikka arvostelu ei ihan niin hyvä ollutkaan, olen tyytyväinen, että lähdimme mukaan. Seuraavana päivänä leikkasin Nelen turkin lyhyeksi ja nyt onkin ollut melkoista totuttelua Nelen uuteen ulkonäköön...

Menneen kesän suurin juttu oli kuitenkin lauman kasvaminen Linalla ja heinäkuun puolivälistä asti onkin elätty pentuarkea. Monet ovat kysyneet oliko Lina suunniteltu juttu ja miksi hankin kolmannen koiran. Linan tulo oli suunniteltu, mutta en tällä kertaa odottanut niin pitkään ja puhunut asiasta niin paljon kuin Neleä etsiessä. Koska tiesin, että kesällä en ainakaan olisi kokoaikaisesti töissä, oli erinomainen aika ottaa pentu. Nyt en enää selaillut kaikkia mahdollisia tulossa olevia pentueita, vaan katselin rotufoorumin kautta millaisia pentueita syntyi ja jos pentue vaikutti potentiaaliselta, kyselin asiasta tarkemmin. Linan tuloa edelsi siis kyllä tiedon etsintä ja suunnittelu, mutta paljon nopeammalla tahdilla kuin Nelen kanssa (mutta ei sentään niin nopeasti kuin Javan, jonka ottamista mietin peräti tunnin).

Ja miksi kolmas koira? Kolmatta koiraa ei alun perin koskaan pitänyt tulla, vaan Javan ja Nelen piti riittää. Mutta sitten tuli Nelen alapurenta ja kaikki Javan terveysongelmat. Näyttelyinnostukseni on pysynyt koko ajan, mutta totuus on, ettei Nelen kanssa kerta kaikkiaan voi mennä näyttelyihin, paitsi jos haluaa tuhlata rahojaan hylättyyn. Javan polviongelmat jättivät minulle hetkeksi vain yhden agilitykoiran ja vaikka Java onkin nyt ok, on kylmä totuus tässäkin se, ettei Java ole enää yhtä kuin terve koira ja agilityn saattaa joutua lopettamaan ennen aikojaan. Ja Javan silmäongelmien myötä on joutunut tilanteeseen, jossa oikeasti joutuu pelkäämään jokaista tulevaa silmätarkkia, sillä koskaan ei tiedä tuleeko huonoja uutisia... Ei ole salaisuus, että Linan tulon takana ei ollut vain kiva ajatus uudesta koirasta, vaan myös toiveita, että Linasta tulisi se kaipaamani näyttelykoira ja uusi agilitylupaus. Toki vasta aika näyttää miten tällä kertaa käy, mutta tässä ne perustelut kolmannelle.

Kesäkuukaudet päättyvät sopivasti Linan tehosterokotukseen (tosin vasta syyskuun 5.päivä, mutta ei se niin tarkkaa ole) ja sen jälkeen päästäänkin jo osallistumaan erilaisiin koiratapahtumiin. Jos kalenteri oli aiemmin vähän liian usein täynnä koirajuttuja, niin nyt sinne ei kohta muuta mahdukaan, kun jokaiselle koiralle on suunnitteilla erilaisia harrastuksia loppuvuodeksi.

Agilityradoilla

2011-08-28T14:52:00.000+03:00

Torstaina suuntasin koirien kanssa agilitykisoihin Tallille. Kyseessä oli oman seuran kisat ykkösille ja olin ilmoittanut Nelen kahdelle agilityradalle. Vaikka ennen kisoja tulikin vitsailtua tuplanollista, tavoitteena oli tosiasiassa onnistuminen kepeillä ja keinulla.

Miniykkösiä oli paikalla lähemmäs 30 ja Nelen kanssa lähdin vasta viimeisten joukossa. Molemmat radat olivat profiililtaan kivoja ja keinu oli kummallakin radalla heti kolmantena esteenä! Tuplanollien sijaan näistä kisoista tuli tuplahylätyt, mutta erittäin hyvät sellaiset.

Ensimmäisellä radalla Nele luultavammin hämääntyi hieman tuomarista ja meni keinun ohi. Toisella yrityksellä meni keinun reippaasti, mutta heti seuraavalta esteeltä, renkaalta, tuli hylätty, kun Nele hyppäsi sivusta enkä sitten ehtinyt korjailla, kun jo mentiin putkeen. Kepit Nele aloitti hienosti, mutta keppien takana ollut A ehkä häiritsi ja Nele lopetti pujoittelun liian aikaisin. Onneksi en lähtenyt korjaamaan pelkkää loppua vaan otin koko kepit alusta ja tällä kertaa ne menivät hienosti alusta loppuun asti. Radan loppupuolella takaaleikkasin puomilla, jotta viimeisillä hypyillä ei tarvitsisi takaaleikata tms., mutta Nele juoksi puomin niin nopeasti, että olin takaaleikkauksen takia auttamatta myöhässä ja jouduin joka tapauksessa takaaleikkaamaan toiseksi viimeisellä hypyllä.

Toisella radalla oli peräkkäin keinu ja kepit, molemmat meidän suosikkiesteet. :) Keinulla Nele hieman epäröi, mutta tuli kuitenkin keinun ja kepit menivät kerrasta oikein. Tehtiin hienoa nollarataa, kunnes radan loppupuolella Nele valitsi hypyn sijaan putken ja siitä hylätty. Viimeiset hypytkään eivät ihan sujuneet vaan yksi jäi välistä, tosin mitään merkitystä sillä ei sinänsä ollut. Heti radan jälkeen kaverilta tuli kommenttia, että olin kyllä osoittanut hypyn suuntaan, mutta rintamasuuntani oli kohti putkea ja Nelehän teki kuten ohjaaja näytti. Valitettavasti tästä radasta ei ole videota, kun kamerasta loppui akku.

Kisoista jäi tosi hyvä fiilis ja totuushan on, että Nele osaa, mutta ohjaaja ei osaa luottaa Nelen osaamiseen. Näiden kisojen pohjalta voisi listata seuraavaa:

- harjoittele rengasta erilaisissa tilanteissa (ekalla radalla suora putki renkaan takana saattoi hyvinkin hämätä, sillä monet koirat hyppäsivät renkaan sivusta) ja varmista rengas kisoissa oli sitten tuttu rengas tai ei
- Nele menee halutessaan lujaa ja tämä pitää ottaa huomioon ohjauksissa
- lisää keinutreeniä
- tarkkuutta ohjaukseen (yhä vieläkin pitää ohjata eikä olettaa)

Loppuvuodelle voisi olla vielä tiedossa muutama agilityrata, jos vain keinun kanssa ei tule mitään ongelmia.

Näyttelytreeneissä

2011-08-20T21:16:00.000+03:00

Torstaina Lina pääsi ensimmäistä kertaa Tappien järjestämiin näyttelytreeneihin. Ainakin vielä meillä on hyvä syy käydä näissä treeneissä ja toivottavasti tilanne pysyykin tällä kertaa tällaisena. Pöydällä Lina söi innokkaasti nameja ja suostui näyttämään hampaansa, tosin tätä täytyy kyllä harjoitella lisää. Mittatikku oli ennestään tuttu ja nyt mittaustulokseksi saatiin 23cm. Ympyrää ei vielä tehty muiden mukana, mutta edestakaisin käveltiin: Lina tuijotti kuuliaisesti koko ajan minua, joka olisi tokossa oikein hyvä, mutta näyttelyissä ei.

Hieman epämääräinen asento ja häntäkin piti etsiä jalkojen välistä

Siellä ne naskalihampaat on

Tiedossa vaateongelmia: mustan koiran kanssa ei laiteta mustia housuja

Säkäkorkeuden mittaaminen

Kontaktiharjoitusten tulos

Tällä viikolla Linalle tuli täyteen 13-viikkoa ja vaa'alla käynti kertoi, että painoa olisi jo 2,8kg. Välillä kyllä epäilen ovatko vaakani lukemat ihan oikeassa.

Kaikenlaista agilitya

2011-08-16T12:55:00.000+03:00

Viime torstaina suuntasin kaikkien kolmen koiran kanssa Sastamalaan viimeiseen M&M Cupin osakilpailuun. Cup-pisteiden kerääminen ei ollut mielessä, kun ensimmäisestä osakilpailusta Java ja Nele saivat molemmat hylätyt ja kahdessa seuraavassa ei käyty ollenkaan. Ilmoitin koirat (Linaa lukuun ottamatta tietysti) huvin ja urheilun vuoksi mölliradalle ja Nelen myös kisaaviin.

Möllirata oli mukavan helppo ja molemmat koirat selvittivät sen ilman virheitä. Java oli Neleä lähes neljä sekuntia nopeampi, tosin Nelelle tuli pari ylimääräistä mutkaa radalla. Kisaavien rata oli kuitenkin syy miksi ajoimme Sastamalaan ja olipa onni, kun radalle kannettiin sekä kepit että keinu. Olin etukäteen päättänyt palkita Nelen molempien jälkeen, mutta saatiin hylätty jo paljon aiemmin radalla muurin ohituksesta. Kepit Nele meni vauhdikkaasti ja kerralla oikein. Sama tapahtui keinulla, joka on aivan mahtavan hieno juttu, kun kyseessä oli kuitenkin kisatilanne ja vieras keinu.

Kisavideo on laadultaan huono, mutta minkäs teet, kun uudet kamerat hajoavat heti ja ikivanha digipokkari vuodelta 2004 on ainut videointiväline, joka toimii:

Keinukokeilut eivät päättyneet tähän vaan perjantaina vuorossa oli Pirkkalan Piskien keinu. Oli vuoroni vetää teemakoulutus Tapeille, joten samalla Nele pääsi kätevästi mukaan harjoittelemaan. Ensin mentiin koko rata ja keinu meni samaan tapaan kuin Sastamalassa. Pelkkää keinua otettaessa Nele hyppäsi kolme kertaa sivusta, mutta kun nameja ei tällaisesta saanut niin tuli koko keinun ja omatoimisesti koko ajan pyrki keinulle.

Lina oli mukana sekä Sastamalassa ja Pirkkalassa harjoittelemassa kevythäkissä olemista (sujuu jo aika hyvin) ja totutteli samalla muiden koirien haukkumiseen sekä muuhun hälinään. Lauantaina Lina oli ensimmäistä kertaa virallisissa agilitykisoissa kisaturistina, kun menimme katsomaan Takujen kisoja Hervantaan. Aluksi Linaa ihan pikkuisen jännitti, mutta nopeasti tottui siihen, että ympärillä oli jatkuvasti ihmisiä ja koiria. Kisoja katsellessa Lina nukkui päiväunet, kaivoi kentälle kuopan, varasti pentukaveri Naavan herkut ja hurmasi buffetin myyjät sekä ohikulkijat. Olen oikein tyytyväinen Linan reippauteen ja siihen, että osasi myös rauhoittua nukkumaan.

Agilitypainotteinen viikko huipentui Tappien järjestämään Anne Huittisen koulutukseen SDP:llä. Osallistuin koulutukseen sekä Nelen (möllit-ykköset) että Javan (kakkoset-kolmoset) kanssa. Koulutus oli oikein hyvä ja radalla tuli kokeiltua ohjaustekniikoita, jotka usein unohtuvat, kun aina päätyy niihin perinteisiin valsseihin. Muutamia huomioita:

Nele
- pitää kannustaa enemmän + opettaa leikkimään
- kepeillä namiboksin pitää olla tosi huippujuttu + kep-käskyn voisi vielä pitää mukana suorituksen aikana
- muista odottaa koiraa putkesta
- ohjauskuviot sen mukaan, että pysyy hieman Nelen edessä tai vieressä (esim. takaaleikkaus hidastaa)
- harjoittelun lopettaminen ajoissa niin, että koiralla hyvä fiilis

Java
- hakee hyvin esteet
- tehtiin jaakotus, poispäinkäännös, persjättö, sylkkäri/valssi ja puolivalssi
- Java osasi, ohjaaja ei ihan aina :)

Eilen kävin ohjatuissa treeneissä kokeilemassa Nelen kanssa lelupalkkausta ja kep-käskyä kepeillä. Ja tietenkin tehtiin keinua. Kepit meni suorastaan erinomaisesti molemmilta puolilta eikä keinunkaan kanssa ollut mitään ongelmaa (nyt sitten vain luotan Neleen, että osaa ne myös kisoissa). Leluna käytin minkkilelua ja ihan kivasti se toimi, kun ensin vähän houkutteli, sitten lähti radalle lelu kädessä ja lopuksi antoi Nelen ravistella lelua. Nele vain ei jaksa tämäntyyppistä palkitsemista kovin pitkään, kun saalisvietti ei ole niin vahva.

Lina teki eilen ensimmäistä kertaa putkea ja se meni todella hienosti. Juurikaan ei tarvinut houkutella, kun Lina jo ampaisi putkeen turhia epäröimättä.

Kolme kuukautta

2011-08-11T15:41:00.000+03:00

Tiistaina Linalle tuli täyteen kolme kuukautta eli 12 viikkoa. Sen kunniaksi suunnattiin heti aamusta Hakametsään eläinlääkäriin ensimmäiselle rokotukselle. Ennen rokotusta käytin Linan vaa'alla ja tuloksena oli 2,5kg. Lina seisoi eläinlääkärin pöydällä pääasiassa nätisti ja antoi katsoa hampaat. Rokotusta Lina tuskin edes huomasi, kun söi niin innokkaasti nameja. Myös Java pääsi taas tutkittavaksi, kun samalla käynnillä tehtiin silmänpaineiden kontrolli. Molemmissa silmissä paineet olivat ok, joten nyt vain jatketaan yhdellä tipalla päivässä oikeaan silmään ja jos mitään huolestuttavaa ei tule, niin mennään silmätarkistukseen loppu/alkuvuodesta.

Keskiviikkona oli pentutreffien aika! Tällä kertaa tavattiin samanrotuinen Nana, joka on Linaa kuukauden vanhempi.

Nana ei oikein lämmennyt Linan leikkikutsuille ja pääasiassa pennut menivät omia reittejään. Olen ehkä jopa vähän yllättynyt miten rohkeasti Lina haki Nanaa leikkimään. Ehkäpä pentutreffeillä ja vanhempien koirien kanssa leikkimisellä on ollut vaikutusta. Luultavasti Nanaa tavataan uudestaankin, olisi ainakin mukava katsoa tulevatko pennut paremmin toimeen ja olisihan se kiva, jos Linalla olisi samanrotuinen pentukaveri.

Noin muuten 12-viikkoinen Lina on elänyt aika vapaata pienen pennun elämää. Ollaan jatkettu luoksetulon harjoittelua ja irroittamista. Hoitotoimenpiteitä Lina haluaa vieläkin vastustaa, tosin pesu ja kuivaus menevät jo paljon paremmin kuin aiemmin. Harjaa ja kampaa sekä erityisesti trimmeriä sen sijaan pitää purra ja jos niihin ei osu, niin omistajan käsiä. Paljon ollaan oltu metsässä, kävelty lähipuistossa ja harjoiteltu ohittamista. Tällä kertaa yritän panostaa siihen, että Lina oppisi ohittamaan muut koirat. Nyt Lina ei juurikaan pyri ohikulkevien ihmisten, koirien, pyöräilijöiden, yms. perään ja toivottavasti saisin tämän pysymäänkin näin.

Sisko ja sen veli

2011-08-11T12:41:00.000+03:00

Viime sunnuntaina tavattiin pitkästä aikaa Nelen Domi-veli. Hetken sisarukset haistelivat toisiaan ja sitten jo lähtivätkin leikkimään nurmikentälle.

Leikkiä ja lenkkiä

2011-08-06T23:24:00.001+03:00

Eilen tapasimme Jukka-kääpiövillakoiran, jota nähtiin viimeksi kolmisen viikkoa sitten. Nyt kun molemmat pennut ovat kasvaneet ja Lina reipastunut (viime tapaamisen aikoihin Lina oli vasta muutama päivä sitten saapunut uuteen kotiin), leikittiin jo paljon pidempään kuin viimeksi. Pennut ovat yhä hyvin samankokoisia keskenään.

Epätarkka kuva, mutta kertonee jotain meidän pennuista :)

Tänään vuorossa oli pitkähkö metsälenkki Kaupissa ja Lina tapasi ensimmäistä kertaa Hilan. Lina juoksenteli koko lenkin vapaana ilman hihnaa eikä näyttänyt väsymisen merkkejä kuin vasta loppulenkistä, jolloin pääsi matkustamaan sylissä. Käväisimme lenkin aikana myös rannalla ja Java pääsi uimaan.

Kaikki metsälenkin kuvat: Tytti Käyhkö

Nele otti lenkistä kaiken irti, kun ei tarvinut jatkuvasti nyppiä roskia turkista

Kaikki koirat samassa kuvassa

Jos antaa namin yhdelle, niin muutkin haluaa

Javan lyhyt turkki on kuin tehty uintia varten

Linaa vesi epäilytti, parempi siis pysyä kauempana

Ellaa tapaamassa

2011-08-05T20:01:00.000+03:00

Keskiviikkona oli jälleen aika pakata kaikki koirat autoon ja suunnistaa Sastamalan kautta Kankaanpäähän. Lina alkaa selvästi jo tottua autoon, aluksi saattaa pikkuisen vikistä, mutta hyvin pian nukahtaa.

Sastamalassa poikkesimme tapaamassa Ella-koikkeria. Olin saanut kutsun tulla juhlistamaan Ellan synttäreitä kesämökille, joka oli aivan ihana. Nele ja Lina saivat olla vapaana, mutta Javan oli tyytyminen hihnaan. Ella ja Nele ottivat vapaudesta kaiken irti juoksemalla pitkin mökin pihaa.

Nele vauhdissa

Ihastuttava Ella-koikkeri, joka osasi olla nätisti myös Linan kanssa

Nele ja Lina innostuivat leikkimään, vaikkei siltä ehkä näytäkään

Mökiltä ajeltiin mutkateitä pitkin Kankaanpäähän, jossa oltiin torstai-iltaan asti ja tietenkin tuli käytyä Linan kanssa taas toripäivillä tapaamassa mukavia ihmisiä. Yhtäkään pissaa ei tällä reissulla tullut sisälle, on se oma piha vain niin kätevä!

Tiistaina Linalle tuli 11 viikkoa täyteen ja sehän tarkoittaa, että ensi viikolla on eka rokotus ja tällä viikolla piti antaa matokuuri. Vaa'allakin käytiin tuloksena 2,4kg.

Turkittomia

2011-08-01T18:29:00.000+03:00

Clubbarin jälkeen ajoin kotiin Lidlin kautta, josta mukaan tarttui tällainen:

Kyseessä on eläimille tarkoitettu trimmauskone, jonka mukana tuli neljä leikkuukampaa (3, 6, 9 ja 13 mm). Hinta ei päätä huimannut, sillä trimmeri maksoi vain 15 euroa.

Ensimmäisenä trimmattavaksi pääsi Java. Asiaa sen erityisemmin miettimättä valitsin 6 mm leikkuukamman, jolla turkista tuli vähän liiankin lyhyt. Tällä hetkellä turkki taitaa olla kauttaaltaan lyhyempi kuin koskaan aiemmin, joten laitetaan kuvaan vertailun vuoksi mukaan myös Java täydessä turkissa:

Vasen kuva: Kirsi Pääkkönen

Java joutui lyhyelle turkille jo vuonna 2008 enkä varmaan enää koskaan anna Javan turkin kasvaa noin pitkäksi kuin ylläolevassa kuvassa (kuvattu Hakametsän mätsärissä 1.5.2008). Java ei pidä turkinhoidosta, turkin eri karvanlaadut (harjakoira ja perhoskoira) tekevät todella ikäviä takkuja ja yksinkertaisesti Java ei tarvitse pitkää turkkia mihinkään.

Olen jo aikaisemmin todennut, etten tule pitämään kuin yhtä puuteria kerrallaan näyttelyturkissa. Linan tulo taloon tarkoitti, että Nelen turkin oli aika lähteä. Nelen trimmasin ensin saksilla ja 13 mm leikkuukammalla sekä viimeistelin vielä 9 millisellä, joka jätti turkin hieman pidemmäksi kuin Javalla.

Vasen kuva: Tytti Käyhkö

Alun perin olin suunnitellut lyhentäväni Nelelle jonkinlaisen kesäturkin jo keväällä, mutta päätin pitää turkin vielä Clubbariin. Kyllähän se aikalailla kirpaisi leikata Nelen kaunis turkki kokonaan pois ja on jotenkin todella outoa, ettei Nelelle tarvitse enää laittaa ponnaria. Vajaan kolme vuotta tuli kuitenkin laitettua etutukkaa ponnarille ja nyt kaikki ponnarit sai laittaa kaappiin odottamaan Linan vuoroa. Nele on ollut hieman ihmeissään keventyneestä olostaan ja itselläkin kestää hetki tottua Nelen uuteen ulkonäköön.

Nyt Java ja Nele saavat syksyn ja talven ajan kasvattaa turkkejaan takaisin ja veikkaanpa, että ne ovat keväällä jo aika pitkät.

Club Show 2011

2011-07-31T13:00:00.000+03:00

Suomen Kiinanharjakoirat ry järjesti perinteisen Club Show-näyttelynsä tänä vuonna Tampereella Kaupin vinttikoiraradalla enkä tietenkään voinut jättää väliin tätä tilaisuutta viedä Nele kehään muiden harjakoirien kanssa. Java ja Lina jäivät kotiin veljeni vahdittavaksi, kun en voinut ottaa Linaa vielä mukaan turistikoiraksi.

Clubbariin oli ilmoitettu lähes sata kiinanharjakoiraa. Nelen kanssa osallistuin pet-luokkaan, joka on tarkoitettu viallisille koirille. Pet-narttuja oli listan mukaan 11, tosin kaikki eivät tainneet olla paikalla. Kehään mentiin kennelnimen mukaan aakkosjärjestyksessä, joten Nelen kanssa olin heti ensimmäisenä. Tuomarina toimi Juha Putkonen, joka ei oikein tykännyt Nelestä eikä näin ollen saatu kovin hyvää arvostelua:

"Kookkaan puoleinen. Korkearaajaisen, kevytrunkoisen vaikutelman antava. Pyöreä kallo-osa, hyvä as. korvat, tummat silmät, lyhyehkö kuono. Perhoskirsu, alapurenta. Kevyt rintakehä, puutteellinen eturinta. Ulkokiert. etukäpälät. Voisi olla parem. kulm. ed. ja takaa. Hyvä karva. Lanteen päälle kaareutunut häntä. Epävak. etuliik. Lyhyt taka-ask. Esiintyy hyvin."

Nele myös mitattiin ja tulokseksi tuli 33cm. Tällaisella arvostelulla ei ollut asiaa palkinnoille, joten kilpailuluokasta meidät laitettiin heti pihalle. Tuomarin mielipiteestä huolimatta olen kuitenkin itse todella tyytyväinen Neleen. :)

Näyttelypäivä oli oikein mukava ja onneksi ei satanut vettä. Turkkikoiran kanssa nämä ulkonäyttelyt ovat aina omalla tavallaan mielenkiintoisia, mutta Nelen turkki pysyi hyvänä (ruohikossa makaamisesta huolimatta), kuten kuvistakin näkyy. Tavattiin pitkästä aikaa Nelen kasvattaja, edellisen kerran näimme kolme vuotta sitten, kun hain Nelen kotiin. Nele muistuttaa kuulema hyvin paljon äitiään, Milaa.

Ennen kotiinlähtöä Nelestä otettiin vielä pari seisotuskuvaa:

Loistavista kuvista jälleen iso kiitos Tytille! Lisää Tytin ottamia Club Show-kuvia löytyy täältä.

Jäätelöhetki Keskustorilla

2011-07-31T11:31:00.000+03:00

Perjantai oli pienen pennun elämässä jännittävä päivä, kun lähdettiin käymään Tampereen keskustassa. Ensin matkustettiin bussilla Jankasta kaupunkiin ja hienosti Lina oli bussissa, vaikka Hämeenkadullakin aikalailla tärisytti. Sokoksen edessä tavattiin Tytti ja Jana, joiden kanssa jatkettiin matkaa Anttilan kautta kosken rantaan ja lopulta vielä Keskustorille syömään jäätelöä. Kotimatkalla bussissa Lina vain nukkui.

Kaiken kaikkiaan Lina käyttäytyi kaupungilla todella hienosti. Tyttiä ja Janaa odotellessakin Lina vain istuskeli, katseli ihmisiä ja söi nameja. Kosken rannassa Lina sai olla vapaana ja tutustua paremmin Janaan. Vähän Linaa vielä jännitti Janan innokkuus, mutta samalla olisi vähän tehnyt mieli leikkiäkin. Jätskiä syödessä Linaa alkoi jo selvästi nukuttaa ja ottikin pienet päiväunet Keskustorin penkillä. Matkan varrella useat ihmiset kävivät taas ihastelemassa Linaa ja ihmettelemässä miten pieni se onkaan.

Keinu radalla

2011-07-30T23:40:00.000+03:00

Torstaina kävin pitkästä aikaa omatoimitreenaamassa koirien kanssa Tallilla. Java ja Nele tekivät pientä rataa ja Lina harjoitteli hieman leikkimistä. Samaan reissuun saatiin mahdutettua myös metsälenkkeilyä ensin Sääksjärvellä ja sitten Peltolammilla (ensin piti mennä uittamaan koiria, mutta en uskaltanutkaan, kun en tiennyt mikä on Peltsun sinilevätilanne).

Javan radalla ongelmaksi tuli irtoaminen putkeen ja keppien aloitus. Pitäisi vahvistaa irtoamista, sillä aika usein Java kääntyy katsomaan minua, vaikka putki olisi suoraan edessä ja lupakin sinne menoon annettu. Kepeillä taasen pitäisi harjoitella enemmän avokulmasta aloittamista, muuten Java suorittaa kepit molemmilta puolilta hienosti ja nopeasti. Tokoa ei tehty tällä kerralla yhtään, mutta pitäisi ottaa sekin taas ohjelmistoon, jos mielii käydä vielä tänä vuonna kokeessa.

Neleä varten radalla oli myös keinu, jota tehtiin minipöydän päältä. Tein ensin Nelen kanssa pelkkää keinua ja se meni hienosti. Sitten sama radan osana eikä mitään ongelmaa. Myös kepit menivät tosi kivasti, tehtiin niitä kylläkin vain ns. helpommalta puolelta. Lopuksi otin minipöydän keinun alta pois ja Nele meni koko keinun ensin yksittäisenä ja sen jälkeen vielä pienen radan osana. Ei voi olla kuin tyytyväinen. :) Nyt pitäisi saada sama toimimaan ohjatuissa treeneissä, epiksissä ja virallisissa kisoissa. Tavoitteena olisi mennä viimeiseen M&M Cupiin harjoittelemaan ja elokuun lopussa mahdollisesti parille agilityradalle TamSKin kisoihin.

Takaisin kaupunkiin

2011-07-30T21:01:00.000+03:00

Palasimme takaisin Tampereelle maanantai-iltana. Automatka tuli taas ajoitettua niin, että tiesin Linan pian nukahtavan ja hienosti pieni nukkuikin koko matkan.

Tällä viikolla Linalle tuli täyteen 10 viikkoa ja sen kunniaksi käytiin vaa'alla, mutta tällä kertaa ihan vain kotona. Keittiövaaka ja henkilövaaka näyttivät Linalle 2,2kg. Javalla lukema oli yhä sama kuin Hakametsässä eli 4,2kg ja Nelelle vaaka näytti 5,2kg. Ihan hyviä lukemia koko porukalla. :) Tiistaina otin Linan korvateipit pois ja samalla tarkoitus oli vähän trimmailla pennun naamaa. Lina oli kuitenkin sitä mieltä, että trimmaus on ihan typerää ja sitä pitää vastustaa kaikin tavoin, joten "voitti" näin ollen itselleen jokapäiväisen trimmaushetken. Pesullekin Lina pääsi ja vaikka kuivasin tällä kertaa pääasiassa turbolla, meni pesu paremmin kuin viimeksi. Eiköhän Lina kohta opi, että hoitotoimenpiteiden vastustaminen on turhaa - ne kun tehdään joka tapauksessa.

Keskiviikkona oli pentutreffien aika! Tapasimme Hervannassa Naava-chihuahuan. Ensin Lina ja Naava kumpikin osaltaan hieman tarkkailivat tilannetta, mutta kun leikin alkuun päästiin niin sehän oli sitten menoa. Naava oli hieman Linaa pienempi, mutta iältään melkein jo 5 kuukautta, joten liikkui paljon ketterämmin. Myös Naavaa tulemme varmasti tapaamaan myöhemminkin.

Lina ja Naava juoksivat keskenään tunnin, jonka jälkeen jätin Linan kotiin aitaukseensa nukkumaan Javan ja Nelen jälkitreenien ajaksi. Kotiin tullessani pentu tuli kuitenkin jo ulko-ovella vastaan. Sama tapahtui tiistaina, kun palasin kouluttamasta: kaikki kolme koiraa olivat vastassa ulko-ovella. Aloinkin miettiä onko pentuaitauksesta mitään apua vai viihtyisikö Lina parhaiten tässä samassa tilassa kuin Java ja Nele. Java aikoinaan ahdistui kovin, kun yritin rajata sen alueen silloisessa asunnossa vain keittiöön ja oli heti paljon paremmin yksin, kun sai olla koko yksiössä. Nele vietti nuorena aikaansa pentuaitauksessa sillä seurauksella, että sai traumat kompostikehikoista, kun oli yrittänyt lähteä aitauksesta ja kaatoi kehikon päälleen. Lisäksi tuntuu, että kaikki muut ovat jättäneet heti koirat keskenään samaan tilaan. Olen nyt pari kertaa testannut niin, että Lina jää olohuoneeseen/keittiöön, jossa vanhemmatkin koirat ovat ja ainakin nämä testikerrat ovat menneet hyvin.

Mustikassa

2011-07-25T11:02:00.000+03:00

Java ei juurikaan malttanut keskittyä mustikoihin, vaan olisi mielellään lähtenyt omille teilleen, ellei fleksi olisi estänyt

Nele taasen oli heti "avustamassa" poimijaa

Linalle löytyi paljon uutta tutkittavaa ja hienosti pieni pysyi mukana

Hetki yhteiskuvassa

Lina kiipesi pienen kannon päälle

Torilla

2011-07-24T14:05:00.000+03:00

Eilen kävin pyörähtämässä Linan kanssa Kankaanpään toripäivillä. Lina sai paljon ihailijoita ja ihmettelijöitä eikä kukaan suorilta tunnistanut rotua. Moni kommentoikin, että taitaa olla harvinainen rotu, mutta tosiasiassahan harjakoiria on paljonkin. En vain tiedä miksi niitä ei juurikaan näe, esimerkiksi Tampereellakin ollaan vain harvoin lenkillä törmätty samanrotuisiin.

Sylistä on turvallista katsella maailmaa

Pieni koira ja paljon ihmisiä

Lepäilyä nurmikolla ja kotona Lina nukahtikin heti

Palataanpa hetkeksi kolmen vuoden taakse. Kävin silloin myös Nelen kanssa Kankaanpään torilla, tosin Nelellä oli ikää "jo" 4kk:

Olen lukenut vanhasta blogistani Javan ja Nelen pentuajoista, mutta harmikseni olen kirjoittanut niistä vain yleisellä tasolla enkä ole merkinnyt ylös esimerkiksi painon kehitystä. Javan pentuaikana minua tuntui eniten haittaavan koirakaverien puute Javalle ja muutenkin kirjoituksissa näkyy kaipuu päästä mukaan koiraporukoihin. Nythän tämä asia on täysin muuttunut eikä koirakavereista todellakaan ole pulaa! Nelen pentuajasta en muista juuri mitään muuta kuin sen, että olin koko ajan töissä ja työ vei kaikki voimat... Nelen sosiaalistamisen olisin mielestäni voinut tehdä paremminkin, vaikka parhaansa sitä kai silloisessa tilanteessa yritti. Linan pentuajasta yritän nyt pitää paremmat muistiinpanot (kuten ehkä huomaa pentuaiheisten postausten määrästä), kun ei koskaan tiedä milloin näitä taas palaa lukemaan!

Automatkailua ja naksutinta

2011-07-23T21:40:00.000+03:00

Torstaina Javalla oli jälleen aika silmänpaineiden kontrolliin ja Lina pääsi mukaan punnittavaksi. Nyt Hakametsän vaaka näytti Linalle vaihdellen 1,9-2kg ja Javalle 4,2kg. Silmänpaineet olivat molemmissa silmissä hyvät, vaikka Java on nyt saanut vain yhden tipan ja torstaina en edes laittanut tippaa ennen mittausta. Tästä eteenpäin jatketaan yhä yhdellä tipalla päivässä ja uuteen kontrolliin mennään 9.8. Lina on tuolloin tasan 12 viikkoa, joten pääsee samalla ekalle rokotukselle.

Eilen Lina pääsi pidemmälle automatkalle, kun lähdimme koko porukka Kankaanpäähän. Java ja Nele matkustavat omassa häkissään ja Lina matkustaa kuljetusboksissa takapenkillä. Tarkoitus olisi, että Linakin matkustaisi vielä jossain vaiheessa Javan ja Nelen kanssa häkissä, mutta saa nyt olla boksissa niin kauan kuin sinne mahtuu. Alkumatkasta autoilua piti hieman protestoida vinkumalla, mutta pian Lina rauhoittui nukkumaan ja nukkuikin sitten koko puolentoista tunnin matkan.

Maisemanvaihdoksen kaupungista maaseutuun Lina on ottanut todella hyvin. Ihmiset moikataan iloisesti ja vanhempieni taloa Lina tutki heti uteliaasti. Ulkoilu on nyt todella helppoa, kun voi vain kävellä takaovesta ulos. Nele ja Lina ovatkin saaneet juosta takapihalla vapaana ja hieman Nele jo innostui leikkimään Linan kanssa. Yö uudessa paikassa meni oikein hyvin ja nukuttiin kaikki kahdeksaan asti. Hienosti Lina osaa öisin olla turhia metelöimättä ja viime yönä ei tullut edes pissoja sisälle, vaikka kotona ne löytyvät aina aamuisin paperilta. Kakkoja ei ole sisälle tullut enää ensimmäisen yön jälkeen ja tämä toivottavasti jatkuukin näin.

Olen jo totuttanut Linaa naksuttimeen ja kohta voisin alkaa opettamaan sen avulla erilaisia juttuja. Mitään ongelmaa ei ollut naksun äänen kanssa, vaikka aluksi mietinkin, että mitä jos pentu pelästyykin sitä... Lina on hienosti oppinut oman nimensä ja luoksetuloakin ollaan harjoiteltu. Sitä pitäisi nyt vain vahvistaa todella paljon ja aloittaa myös luopumisen eli irti-käskyn harjoittelu. Yritän parhaani mukaan kouluttaa Linaa naksutinkoulutuksen periaatteilla ja odotan mielenkiinnolla mitä tästä seuraa. Ainakin Javan kanssa naksutinkoulutus näyttää jo parhaita puoliaan, vaikka Javaa olen kaikkein eniten kouluttanut houkuttelemalla. Java tarjoaa aktiivisesti erilaisia juttuja ja jaksaa yrittää, vaikkei naksutusta heti tulisikaan. Nele sen sijaan helpommin passivoituu, menee makaamaan ja alkaa tuijottaa kuin toivoen, että maahanmeno ja kontakti oli se oikea valinta.

Teippiä korviin

2011-07-23T13:08:00.000+03:00

Linan kanssa saan taas tutustua harjakoirien korvateippauksen ihmeelliseen maailmaan. Aikoinaan tuli jo teipattua Nelen korvia, kun halusin niistäkin pystyt, mutta korvat eivät koskaan asettuneet kunnolla ylös. Lopulta oli helpompi tehdä niistä lupat, jotta korvat jäisivät molemmat varmasti oikeaan asentoon eivätkä esimerkiksi toinen puoliksi ylös ja toinen alas. Luppakorvat sopivat mielestäni Nelelle hyvin ja nykyisin olisi tosi vaikea kuvitella Nelen ilmettä pystyillä korvilla.

Linalle pitäisi kuitenkin saada pystyt korvat ja kasvattaja näytti pentua haettaessa, että miten korvateippaus tulee tehdä. Näytti niin helpolta, mutta itse yrittäesssä ei ihan ollutkaan sitä... Lina oli sitä mieltä, että korvia ei todellakaan tarvisisi teipata ja yritti jatkuvasti häipyä sylistäni tai puri käsiäni. Aika kauan jaksoi rimpuilla, mutta lopulta alkoi jo hyväksyä, että nyt vaan ollaan paikallaan ja laitetaan teipit, vaikkei se varmasti kivaa olekaan. Käytin Linalle Neleltä jääneitä teippejä, jotka ainakin vaikuttaisivat ajavan asiansa ihan hyvin.

Otin tiistaina kasvattajan laittamat korvateipit pois

Tiistaina myös ajelin korvakarvat lyhyemmäksi

Keskiviikkona korvissa oli jo uudet teipit, kuva: Tytti Käyhkö

Ylläolevan kuvan teippausta korjailin vielä illalla kotona. Mielestäni teippaus näyttää ihan kohtuulliselta ja ainakin korvat ovat pystyssä. Toivottavasti nämä teippailut tällä kertaa onnistuisivat ja Linalle tulisi kauniit pystyt korvat.

Harjakoirat jäljestää

2011-07-21T23:09:00.000+03:00

Eilen oli jälkikurssin kolmas ohjattu treenikerta, joka tosin ei sitten kuitenkaan ollut ohjattu, mutta teimme silti jäljet koirille. Jälkikurssin ohjattuja kertoja on jäljellä vielä kaksi, mutta saattaa olla, että viimeinen kerta jää meiltä väliin.

Tein Nelelle ensin isomman kolmion, josta lähti kaksi askelta. Todella hienosti Nele jäljesti ja innosta huomasi, että Nele tiesi mitä oltiin tultu tekemään. Toisesta kolmiosta tein hieman pienemmän kolmella askeleella ja siinä Nele ehkä välillä vähän hukkasi alueen. Pitäisi harjoitella enemmän. :)

Myös Lina pääsi tekemään elämänsä ensimmäisen jäljen, joka oli pieni neliö täynnä nameja. Lina etsi tarkasti ja meni välillä keskelle ruutua makaamaan, kun mitä sitä nyt turhaan seisoskella, kun namit on ihan vieressä. :) Pentu oli todella reipas ja jäljestykseenkin keskittyi ihan täysillä, vaikka ympärillä oli paljon hälinää.

Agilitykentällä

2011-07-20T18:01:00.000+03:00

Maanantaina Lina pääsi mukaan Nelen (ja Javan) agilitytreeneihin, jotka pidettiin poikkeuksellisesti Niihamassa. Alkuun pientä vähän hämmensi vieraat koirat ja varsinkin niiden haukkuminen. Lina pääsi tutustumaan kevythäkkiin ja vietti siellä osan treeneistä - yksinään, kun Neleä en vielä viitsi laittaa samaan tilaan ja Javakin oli sen verran kierroksilla, että vain äksyili pennulle. Vinkumistahan tästä tuli, mutta kyllä Lina myös rauhoittui häkkiin nukkumaankin.

Treeneissä Lina tapasi uusia mukavia ihmisiä ja näki vieraita koiria. Pentu oli todella reipas ja kentän laidalla kävellessään meni itse kiipeämään keinun kontaktille, josta tietysti seurasi valtavasti nameja. Toivottavasti osaan aikanaan opettaa Linalle keinun niin, ettei siitä tule samanlainen ongelma kuin Nelen kanssa.

Tosin Nelen keinuongelmasta ei ollut Niihamassa tietoakaan. Kentällä ei ollut normaalia keinua, vaan halpa harjoituskeinu ja tämän keinun Nele meni tuosta vaan. Jos minulla olisi oma piha, niin hankkisin ehdottomasti tuollaisen harjoituskeinun itsellenikin. Maanantain treeneissä en muuten mennyt Nelen kanssa, vaan Nelellä oli Tytti ohjaajana. Hyvin Nele lähti "vieraan" mukaan ja teki hienosti rataa, tosin kuumuus hidasti reippaasti Nelen vauhtia lopputreenistä. Itse menin radan Javan kanssa, joka meni todella hienosti ja vauhdikkaasti.

Eilen Lina pääsi mukanani Tallille, kun kävin siellä kouluttamassa. Koulutus meinasi mennä enemmänkin pennun ihasteluun kuin agilityyn. Lina sai taas viettää aikaa kevythäkissä, mutta pääsi myös tepastelemaan Tallin kentälle. Äänet taisivat olla jälleen se jännittävin asia - muiden koirien haukkuminen ja ohitse kiitävä juna (junan ääniä tosin kuunnellaan kotonakin, mutta nyt juna meni paljon lähempää). Myös Nele oli mukanani ja pääsi nyt tekemään normaalia keinua. Tehtiin keinu maksipöydän päältä, kun edellisestä kerrasta on kuitenkin aikaa enkä halua enää kiirehtimällä pilata suoritusta. Juuri ennen kotiinlähtöä Nele kyllä livahti taas itse tekemään koko keinunkin. :)

Ensitapaaminen Jukan kanssa

2011-07-18T23:41:00.002+03:00

Eilen Lina tapasi ensimmäistä kertaa naapurissa asuvan Jukan. Jukka on Linaa viisi päivää vanhempi kääpiövillakoiran pentu. Ennen pentutapaamista luulin Linan olevan varsinainen riiviöpentu, mutta Jukan rinnalla Lina vaikutti suorastaan rauhalliselta. Pentuset ovat samankokoisia, mutta ihan täysin ei yhteinen sävel vielä löytynyt, vaikka välillä laitettiin leikiksi. Jukkaa tulemme ehdottomasti tapaamaan toistekin.

Kaikki postauksen kuvat ovat Tytin ottamia.

Ennen pentutreffejä otimme pari seisotuskuvaa Linasta. Lina on näissä kuvissa pari päivää vaille yhdeksän viikkoinen:

Lina uudessa kodissa

2011-07-16T22:10:00.000+03:00

Lina on ollut täällä nyt kolmisen päivää. Ensimmäisenä iltanaan Lina pääasiassa nukkui. Yöt pentu viettää sänkyni vieressä olevassa pedissään, jonka ostin alkuviikosta Biltemasta. Ensimmäisenä yönä Lina rauhoittui nopeasti pedilleen ja heräsi kolmen aikaan tarpeilleen. Makuuhuoneen ovella oleva portti oli kiinni ja Linalla paperit makkarissa, mutta pentu päättikin mennä portin raosta eteisen papereille. Loppuyön Lina nukkui kiltisti, heräsi noin kahdeksan aikaan pissalle, mutta nukahti sen jälkeen uudestaan ja ehdin käyttää Javan ja Nelen nopealla aamulenkillä.

Jo Linan tulopäivänä totesin, että kolmen koiran ulkoilutus on tässä vaiheessa vähän liian hankalaa. Java ja Nele eivät myöskään aina ole ihan parhaita esimerkin näyttäjiä pienelle pennulle. Tein Linalle pentuaitauksen keittiöön (samaan tapaan kuin Nelen pentuaitaus eli rajaus Bilteman kompostikehikoilla), jossa Linan olisi tarkoitus viettää yksinolot, kunnes toivon mukaan voin jättää kaikki koirat samaan tilaan ilman rajailuja. Nele taisi olla lähemmäs puolivuotias, kun jätin sen ensimmäistä kertaa yhteen Javan kanssa... Lina ei täysin tykkää aitauksestaan, mutta saa ruokansa siellä ja lisäksi yön jälkeen siirrän Linan pedin heti sinne ja kun pentu väsähtää, niin vien sen pedilleen aitaukseen nukkumaan. Linan nukkuessa olen pystynyt käyttämään Javan ja Nelen ulkona ja takaisin tullessamme meitä on katsonut uninen pentu. Olen myös tehnyt "hämäyslähtöjä" eli ottanut avaimet, laittanut kengät ja mennyt ovesta ulos. Melkein samantien olen myös palannut, jotta Lina tottuisi siihen, ettei ulko-ovesta kulkeminen ole mikään ihmeellinen juttu.

Torstaina ei tehty muuta kuin oltiin kotona. Eilen Lina pääsi kynsien leikkaukseen ja pesulle. Pesin pennun Bio-Groomin Protein Lanolin-shamppoolla, aivan kuten Nelenkin pentuna. Olin alkuviikosta ostanut koirille uudet kynsisakset Mustista ja Mirristä ja jestas miten hyvin ne leikkasivat! Linan kynsien leikkaaminen meni suht helposti, mutta pesusta ja kuivaamisesta ei oikein tykätty. Kuivasin Linan hiustenkuivaajalla, kun turbo varmaan lennättäisi pennun jonnekin... Tämän jälkeen pääsinkin hyvin käymään Javan ja Nelen kanssa hieman pidemmällä lenkillä, kun Lina väsyi pesuoperaatiosta.

Eilen illalla oli myös Javan eläinlääkäri, jonne Lina pääsi mukaan. Hakametsässä Lina joutui heti vaa'alle, joka näytti 1,8 kiloa. Ei ihan pieni kaveri. :) Menimme Hakametsään autolla ja Lina matkusti kuljetusboksissa etupenkillä. Heti muisti kyllä kertoa mielipiteensä tästä asiasta, mutta takaisintullessa oli jo sen verran väsynyt, että rauhoittui nopeasti melkein nukkumaan. Kotona saikin nukkua, kun itse aloin pesemään Neleä. Kuivasin Nelen turbolla, mutta pidin vielä kylppärin oven kiinni, ettei Lina pelästyisi. En tiedä miten pentu reagoi, kun en pystynyt katsomaan, mutta pedillään se oli ainakin siinä vaiheessa, kun vaihdoin turbon hiustenkuivaajaan.

Tänään Lina tutustui imuriin. Ei mitenkään pelännyt sitä ja jouduin laittamaan Linan hetkeksi aitaukseensa, ettei olisi tiellä. Muita asioita, joihin Lina on jo tutustunut ovat hissi ja kellarikäytävä, parveke kasveineen (niitä olisi tosi kiva maistella) ja trimmauspöytä, jossa Lina sai syödä nameja. Ulkona ollaan käyty monta kertaa ja hienosti tyttönen on tehnyt asiansa ulos. Ensimmäisen yön jälkeen sisälle on tullut vain pissoja, kun en ole reagoinut tarpeeksi nopeasti. Pikkuhiljaa meidän on tarkoitus aloittaa maailman valloittaminen ja koulutus. Olen opettanut Linalle nimensä ja seuraavaksi vuorossa on kontakti, luoksetulo ja luopuminen. Naksuttelu aloitetaan ensi viikolla ja pöydälläkin pitäisi muistaa käydä säännöllisesti syömässä nameja.

"Pennut ovat kuin sieniä, jotka ovat valmiita imemään itseensä kaiken mahdollisen, mitä keksit niille opettaa."

Java ja Nele eivät vieläkään ole täysin lämmenneet Linalle. Tai no, Nele ei ollenkaan... Java sen sijaan tänään jo leikki Linan kanssa ja on muutenkin suvaitsevampi pentua kohtaan, vaikka onkin yhä tarkka omasta tilastaan. Nelelle Linan tulo on selvästi paljon vaikeampi juttu, jonka kyllä etukäteen jo arvasinkin. Mutta uskon, että tämä tilanne tulee muuttumaan ajan kuluessa ja Nele saa Linasta vielä mainion juoksukaverin leikkeihin. :)

Silmänpaineiden kontrollissa

2011-07-16T13:57:00.000+03:00

Ennen pentukuulumisia vähän vielä Javasta.

Käytiin eilen Hakametsässä tarkistamassa taas silmänpaineita. Nyt molemmissa silmissä paine oli sopivalla tasolla! Silti Java on turhan paljon hinkannut ja rapsuttanut oikeaa silmää ja eläinlääkäri katsoikin, että silmän ympäristö selvästi punoittaa. Seuraavaksi kokeillaan sitä, että annan Javalle vain yhden tipan päivässä (aiemmin kaksi) ja koska tämän muutoksen vaikutukset pitää tarkistaa, mennään taas ensi viikon torstaina eläinlääkäriin.

Vuosi Javan leikkauksesta

2011-07-14T23:25:00.000+03:00

Tänään tuli täyteen vuosi Javan polvileikkauksesta. Agirodun huiman loikan ja muutenkin melko vauhdikkaan radan jälkeen olen ollut vähän huolissani, että jumiutuuko Java yhtä pahasti kuin viimeksi, mutta ainakaan vielä en ole huomannut mitään suurempaa. Tosin viime päivien lenkit ovat jääneet aika lyhyeksi ja olen myös kuljettanut Javaa lähestulkoon vain fleksissä, että voisi paremmin liikkua omaan tahtiinsa.

Vaikuttaisi, että Java on toipunut polvileikkauksesta hyvin ja ainakin fysioterapiassa saatu palaute on ollut hyvää. Enää en ehkä lähtisi tällaiseen molempien polvien samanaikaiseen operointiin, vaan leikkauttaisin polvet yksitellen. Toipumisaika pitenee, mutta kokemus ei ehkä olisi niin rankka koiralle ja omistajalle.

Polvien sijaan viime aikoina Javaa ovat häirinneet enemmän silmät. Edellisviikonloppuna kiinnitin huomiota siihen, että Java hinkkaa kovasti oikeaa silmäänsä. Epäilin, että silmätipat voisivat jotenkin ärsyttää, joten oltiin koko viime viikko ilman tippoja. Aluksi silmän tilanne näytti paremmalta, tosin mietin, että pitäisi joka tapauksessa soittaa Hakametsään ja kysyä jatkosta. En kuitenkaan soittanut ennen Agirotua, jossa Javan oikea silmä alkoi taas näyttää huonommalta (Java hinkkaa sitä, silmä rähmii ja pikkusen punoittaa).

Sain Hakametsään ajan tavalliselle eläinlääkärille tiistaiksi (silmälääkäri on lomalla elokuun alkuun asti), tosin aika oli vasta klo 18 jälkeen, jolloin Tapiolan suorakorvauspalvelu ei ollut enää auki... Ell tutki Javan silmät, totesi pupillien reagoivan normaalisti ja silmien muutenkin näyttävän ihan hyvältä. Tämän jälkeen mitattiin silmänpaineet: lukemiksi tuli vasempaan 20 ja oikeaan 33/35. Eli liian korkealla on oikea silmänpaine. :( Silmätipat otettiin uudestaan käyttöön eikä niiden eläinlääkärin mukaan pitäisi aiheuttaa ärsytystä tms. Uusintamittaukseen mennään heti huomenna. Tuntuu, että Java on taas hinkannut enemmän silmäänsä, mutta toivon todella, että tipat olisivat siitä huolimatta laskeneet painetta.

Tervetuloa Lina!

2011-07-13T21:53:00.001+03:00

Koiralaumani kasvoi tänään yhdellä, kun meille muutti Javan ja Nelen pikkusiskoksi kiinanharjakoira Lina (virallisesti Stormblåstens Norma Jeane).

Kuva: Tytti Käyhkö

Lina muutti Tampereelle Helsingistä ja ylläolevat kuvat on otettu Linnatuulen taukopaikalla matkalla kohti kotia. Ennen Linnatuulta Lina oli autossa kovin levoton eikä olisi millään malttanut olla paikoillaan. Vasta pysähdyksen jälkeen pentu rauhoittui nukkumaan, nukkui Tampereelle asti ja autosta päästyään teki vielä hienosti ekat pissat ulos.

Java ja Nele olivat odottaneet koko päivän kotona, joten olivat kovin innoissaan, kun tulin kotiin. Annoin ensin Javan tutustua Linaan: Java haisteli hetken, peruutti sitten ja näytti siltä, että "voi ei, ei taas". Nele sai haistella seuraavaksi ja tilanne meni vähän samoin, mutta Nele on herkemmin mustasukkainen minusta kuin Java. Tällä hetkellä Javalla ja Nelellä on menossa 'tuijotellaan pentua epäilevästi kaukaa'-vaihe ja Lina meni kenkätelineeni koloseen nukkumaan, kun on aivan poikki kaikista uusista asioista.

Javan ja Linan ensikohtaaminen

Pientä väsyttää

Agirotu 2011

2011-07-12T23:55:00.001+03:00

Matka Agirotuun alkoi perjantaina puolenpäivän aikoihin, kun pakkasin koirat ja tavarat Tytin autoon ja lähdimme suunnistamaan kohti Lappeenrantaa. Matkalla poikkesimme katsomaan miltä tuleva yöpymispaikkamme näyttää Taavetin lomakeskuksessa ja samalla tyhjensimme autoa matkatavaroista. Pian piti kuitenkin jatkaa kohti kilpailupaikkaa, Lappeenrannan Kisapuistoa, sillä Nelelle oli tiedossa viimeinen ykkösten hyppyrata. Pitkä autossa matkustaminen ja helle varmasti verottivat Nelen kisaintoa, mutta rata eteni mielestäni silti ihan kivasti, kunnes päästiin kepeille. Jotain keppien kanssa säätämisestä kertoo suoritusaika 77,67, kun ihanneaika oli 42... Ihmeellistä kyllä, saimme tästä radasta tuloksen: ratavirheitä 10 ja aikavirhe +35,67 eli yhteensä 45,67. Tällä huikaisevalla virhemäärällä, joka oli muuten Nelen tähänastisista tuloksista huonoin, olimme viimeinen radalla tuloksen saanut ja sijoituksena 12/23.

Hyppäri oli Nelen ainut rata koko viikonloppuna, kun harjakoirajoukkuetta ei valitettavasti tänä vuonna saatu kasaan. Lähtölistoja katsellessa vaikutti, että Nele on ainoa harjakoira kisapaikalla, mutta olihan siellä sentään yksi nakukin. Tosin Nele taisi silti olla ainut harjis, joka kisasi... Koska Javakaan ei kisannut kuin sunnuntain joukkuekisassa, lauantaina sai koko päivän olla kisaturistina. Aika meni pitkälti ratoja valokuvatessa ja koirat viettivät aikaa naapuriltani lainatussa näyttelyteltassa, joka oli nopea pystyttää ja todella kätevä aurinkoisella kentällä. Joka kerta kun tulin teltalle, koirat nukkuivat kevythäkissään ja melkein yllätyin miten kiltisti ne osasivat olla. Kisaturistina oli aikaa myös vähän shoppailla ja mukaan tarttui mm. Helsitaren treenitasku ja leluja koirille.

Yöpymispaikkamme Taavetissa oli paritalon puolikas, jossa oli kaksi pientä huonetta ja isompi olohuone tupakeittiöineen. Edelliseen mökkireissuun verrattuna meillä oli tällä kertaa sähköt sekä juokseva vesi! Kuuden ihmisen lisäksi mökkiin majoittautui kahdeksan pikkukoiraa. Javalla ja Nelellä oli varsin hyvät oltavat, sillä nukuin samassa huoneessa Tytin kanssa, jolla ei ollut koiraa mukana ja näin ollen omat koirani saivat koko tilan omakseen. :) Nele nukkui pääasiassa kevythäkissä tai lattialla, Java jommassakummassa sängyssä. Ulkoillessa en juurikaan käyttänyt Nelellä hihnaa ja Javakin sai tehdä lenkit fleksissä. Torstaina ennen reissuun lähtöä olin laittanut molemmille Frontlinet niskaan ja ainakaan vielä ei ole näkynyt punkkeja, vaikka niitä kai Lappeenrannassa on paljonkin.

Sunnuntaina oli tiedossa odotetut joukkuekisat. Java osallistui kilpaileviin mineihin sekarotuisten joukkueessa nimeltä X-treme Duudsonit. Joukkueemme lähtövuoro oli iltapäivällä heti pukukulkueen jälkeen - hyvä niin, ettei tarvinut odotella liian pitkään. Java lähti radalle toisena. Heti alkuun saatiin pientä säätöä, kun Java lähtikin radalle aiemmin kuin odotin ja tämän säätämisen takia Java tuli ekasta hypystä ensin ohi ja lopuksi vielä hyppäsi sen väärään suuntaan. Seuraava virhe otettiin kepeiltä, kun aloitus ei onnistunut heti (Java melkein karkasi A:lle). Muuten mentiin koko rata täysillä ja niin lujaa, että Java teki hirmuisen loikan A:n harjanteen yli. Videolla kuuluu tässä vaiheessa allekirjoittaneen kiljahdus, kun olin varma, että Java tulee alas kuperkeikalla tai vähintäänkin kolmijalkaisena.

Videolla joukkueemme koirat järjestyksessä:
Perro, Java, Curro ja Hugo

Säätämisestä huolimatta joukkueemme saavutti niinkin huikean sijoituksen kuin 7/35! Edelle meni vain nopeat terrierijoukkueet ja toinen sekarotuisten joukkue, joka sai hienosti pronssia.

Sunnuntai-iltana olimme kotona kahdeksan maissa. Kuumuudesta huolimatta matka Agirotuun oli varsin onnistunut! Kiitos kaikille matkaseuralaisille!

Agirotu-viikonlopun kuvia löytyy täältä.

NOLLA!

2011-07-06T19:43:00.000+03:00

Eilen kisasin Nelen kanssa oman seuran kisoissa Eteläpuistossa. Tarjolla oli agility- ja hyppyrata ykkösille ja olin ilmoittanut Nelen molempiin - kiitos lahjakorttien! Vaihteeksi lähtövuoromme oli listan loppupäässä ja ehdin jonkin verran katsella muiden suorituksia ennen omaa vuoroa.

Agilityrata oli ykkösten radaksi melko haastava. Nelen kanssa tein kuitenkin varsin hyvää rataa, tosin kepit eivät taaskaan oikein sujuneet. Kepeille kuljetus oli pitkä ja Nele meinasi jo lähteä omille teilleen. Aloitti kepit oikein, mutta ei päässyt rytmiin vaan jatkoi suoraan eteenpäin. Toisella kerralla päästiin eteenpäin, mutta Nele jätti yhden välin menemättä. Suurin ongelma tällä radalla oli kuitenkin allekirjoittanut, joka huuteli esteillä aivan mitä sattuu ja vikan putken jälkeen alkoi naurattaa niin paljon, etten enää kunnolla ottanut Neleä putkesta mukaan. Nele menikin hypystä ohi ja kohti viimeistä hyppyä, joten en jaksanut alkaa enää korjaamaan. Tosin vikasta hypystäkin Nele meni ohi. Agilityradasta hylätty, mutta mikä tuuri meillä taas oli, kun radalla ei ollut keinua!

Hyppyrata olikin sitten ihan erilainen ja siinä pääsi juoksemaan, joka nopean koiran kanssa voi olla haastavaa, mutta meille sopi paremmin kuin hyvin. Nele ei ehkä ollut enää ihan niin nopea kuin agilityradalla ja putkiin irtoaminen olisi voinut olla parempikin, mutta hyvin lähti tämäkin rata. Noin puolivälissä rataa Nele jäi taakseni, kun lähti kohti putkea, mutta sain Nelen kuitenkin palaamaan oikealle hypylle, tosin jouduin tekemään takaaleikkauksen. Hypyn takana Nele kääntyi väärään suuntaan, mutta ei onneksi hypännyt takaisin, vaan kiersi esteen ja tuli luokseni. Jatkettiin matkaa ja saavutettiin asettamani tavoite: Nele pujotteli kepit kerralla oikein!! Vielä muutama este ja sieltä se tuli - meidän ensimmäinen nolla! Hyppärin ihanneaika oli 40s, jonka alle Nele jäi 1,08s (aika 38,92). Tällä ajalla ei päästy palkinnoille, mutta nolla kuin nolla! Lopulta sijoitus oli 6/25.

Tämä tarkoittaa, että hyppyradoilta emme enää voi saada lisää nousunollia, vaan seuraavaksi suuntana on agilityradat. Pitäisi vain saada keinu varmemmaksi, koska en haluaisi maksaa hylätyistä, jotka johtuvat siitä, ettei Nele suostu tekemään keinua. Tulevana perjantaina mennään kuitenkin harjoittelemaan vielä yhdelle hyppärille, kun ehdin jo ilmoittaa Nelen Agirotuun perjantaille.

Vieheen perässä ja vähän muuallakin

2011-07-04T13:42:00.000+03:00

Kylläpäs aika menee nopeasti, kun viime postauksestakin on yli viikko! Juhannuksen vietosta palasin Tampereelle viime viikon alussa mukanani vain Nele. Java jäi jatkamaan loman viettoa vanhempieni luokse. Yhden koiran kanssa on helppoa, mutta kotona on häiritsevän hiljaista ja Javan puuttumisen huomasi siitä, kun kukaan ei heitellyt lelua jalkaani päin.

Maanantain ohjatuissa agilitytreeneissä yritin saada Nelen menemään keinun osana rataa. VIRHE! Nelelle iski totaalinen ramppikuume eikä keinu sujunut enää edes maksipöydän päältä. Myöhemmin treenejä miettiessäni tajusinkin, että Nelellä on keinun suhteen vain yksi iso ongelma: malttamaton ohjaaja, joka vaatii liian paljon ja liian nopeasti. Olen jo aiemminkin todennut, että ohjatut treenit ovat aivan eri asia kuin omatoimitreenit, joten on ihan tyhmää vaatia Neleltä täydellistä suoritusta "uudessa tilanteessa", kun vasta viime aikoina ollaan ylipäänsä edistytty keinun kanssa ja silloinkin omatoimitreeneissä.

Keskiviikkona kävinkin uudestaan Tallilla paikkaamassa maanantain keinumokailua. Aloitettiin helposta eli keinu oli tuettu pystyssä olevan maksipöydän päälle. Tämän Nele meni hyvin ja reippaasti. Maksipöytä vaakatasoon ja heti tuli vaikeuksia. Neleä selvästi jännitti taas keinun laskeutuminen. Lopettiin treenit helppoon keinuun, jotta Nelelle jäi hyvä fiilis ja saatiin onnistunut suoritus loppuun. Keinun lisäksi tein pari toistoa keppejä, ei ongelmaa niissä. Tiistaina olin koulutusvuorollani tehnyt pienen radan, joka oli yhä suurin piirtein valmiina, joten kokeilin myös sitä Nelen kanssa:

Torstaina unohdettiin agility hetkeksi ja suunnattiin iltapäivällä Kaupin vinttikoiraradalle kokeilemaan viehejuoksua. Paikalla oli muitakin pikkukoiria, sillä kyseessä oli yhdistyksemme lajiin tutustuminen. Nelelle viehejuoksu on jo tuttua, mutta silti en ollut yhtään varma lähtisikö Nele vieheen perään vai mitä tapahtuisi. Javan olisin joka tapauksessa jättänyt tästä pois, kun pelkään, että rikkoo vielä itsensä riehuessaan vieheen kanssa. Nele sai juosta vieheen perään kaksi kertaa ja lähti molemmilla kerroilla vauhdikkaasti, tosin ekasta kerrasta en ole ihan varma juoksiko vieheen perässä, kun tuntui katselevan muualle. Vieheen vetäjä myös huokutteli Neleä tarttumaan vieheeseen ja tällöin nähtiin jopa pienet tapporavistelut. Näköjään Nelenkin sisällä asuu pieni metsästäjä. :)

Hurja harjakoira suorittaa vieheen tapon

Viehejuoksun jälkeen suuntasin suoraan taas Kankaanpäähän, jossa vietettiin pari päivää ukkosista "nauttien". Onneksi kumpikaan koirista ei juurikaan välitä ukkosesta. Sunnuntaina olimme koko porukka takaisin Tampereella ja poikkesin aamulla Tallilla pitämässä korvaavan koulutuskerran, johon myös Nele pääsi mukaan. Tein ensin helpotettua keinua ja tämän jälkeen keinua maksipöydän päältä - molemmat sujuivat hyvin! Nyt lopetin harjoittelun ajoissa emmekä edes yrittäneet keinua minipöydän päältä, mutta Nele olikin toista mieltä ja meni koko keinun eikä siinä oikein voinut muuta kuin palkata hienosta suorituksesta. :) Keppejä emme tehneet yhtään ja nyt vain odotellaan tiistain kisoja, joissa tavoitteena olisi saada edes toisen radan kepit kerralla oikein.

"Voitko heittää?"

En ole pessyt saati trimmannut Javaa sitten toukokuisen kuonon turpoamisen, mutta eilen oli pakko tehdä asialle jotain. Ensin Java kylpyyn ja sen jälkeen trimmari sekä ohennussakset esille. Lyhentelin Javan turkkia taas ihan reilusti, sillä karvat kasvavat takaisin todella nopeasti. Nyt viikonlopun Agirotuun lähtee siisti koira eikä trimmauksesta tällä kertaa tullut mitään jälkiseurauksia (tosin en enää trimmannutkaan niin läheltä ihoa).

Treeni-intoa

2011-06-25T23:40:00.000+03:00

Hyvin mennyt tokokoe nosti treenausmotivaatiota ja kävin läpi vuoden vaihteessa kirjoittamani tavoitteet. Javan omat tavoitteet ovat kaikki toteutuneet ja Nelen tavoitteistakin suurin osa on enää osallistumista vaille valmiita. Tokoliikkeitä en ole Nelen kanssa vielä opetellut, mutta päätin, että harjoittelemme tänä vuonna kuntoon liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon, jotka ovat molemmat suht helppoja opettaa.

Koirien yhteiset tavoitteet ovat osa vielä työn alla ja esimerkiksi oman paikan opettaminen on aiheuttanut itselleni päänvaivaa, kun en tiedä mikä se ns. oma paikka olisi. Helppo ja kätevä olisi opettaa koirat häkkiin tms., mutta juuri nyt ei ole ylimääräistä häkkiä ja vaikka olisikin, en tiedä mihin saisin sellaisen kotona järkevästi mahdutettua. Toisaalta taas noudon opettamiseen sain uutta innostusta, kun eihän sitä tiedä, jos vaikka menisinkin Javan kanssa joskus AVO-luokkaan.

Lopuksi vielä tämän viikon treeneihin. Tiistaina harjoittelimme läheisen koulun pihalla jälkeä eli tein molemmille koirille samanlaisen neliön kuin jälkikurssillamme. Kumpikin teki todella tarkkaa työtä ja pysyi hienosti neliön alueella. Keskiviikkona vuorossa oli jälkikurssin toinen ohjattu treenikerta ja Nele pääsi tekemään kaksi neliötä sekä kolmion. Hyvin menivät nämäkin ja nyt kotona pitäisi treenata kolmiota ja siitä lähtevää lyhyttä suoraa. Katsotaan jos huomenna ei sataisi, niin voisi helposti tehdä pihaan jäljet molemmille.

Torstaina kävin omatoimitreenaamassa Tallilla. Javan kanssa otin seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa. Jälkimmäiset menivät hyvin ja seuraamisessa pitäisi nyt työstää käännöksiä vasemmalle. Olisin halunnut tehdä myös estehyppyä, mutta tokoestettä ei näkynyt missään enkä jaksanut häiritä toisen kentän treenaajia. Palkkasin Javan narulelulla, jolloin Java innostui juoksemaan ympäri kenttää lelu suussa eikä meinannut edes lopettaa. :) Nelen kanssa tein keinua, keppejä ja lisää keinua. Aloitettiin ensin maksipöydän päältä, sen jälkeen vaihdoin minipöydän ja lopuksi Nele teki ihan vain pelkkää keinua! Juuri kun olimme lähdössä Tallilta, Nele jopa karkasi uudelleen keinulle. Nyt pitäisi vain vahvistaa keinun oikeaa suoritusta ja ottaa se radan osaksi. Kepit menivät loistavasti kuten aina treeneissä. Seuraava virallinen kisa on jo reilun viikon päästä ja Nelelle on tiedossa sekä agility- että hyppyrata!

Juhannus

2011-06-25T20:31:00.000+03:00

Torstaina matkasimme juhannuksen viettoon Kankaanpäähän. Eilen juhannusaattona koirat saivat pitkälti vain hengailla, kun omistaja karkasi illasta tanssilavalle. Tänään oli koirienkin aika saada jotain tekemistä, joten suuntasimme ensin koirapuistoon ja sen jälkeen rannalle:

Java otti kaiken irti puistossa vapaana juoksemisesta

Nele piiloutui lehtien keskelle

Hetki maltettiin kaivaa kuoppiakin

Java vahtii kiveltä

Fleksi jäi kotiin, joten Java sai tyytyä kahlailuun ja vesikasvien syömiseen (Javan naama alkaa olla akuutin trimmauksen tarpeessa)

Nele joutui taas hetkeksi viilentymään

Kuoppien kaivaminen rannalle on selvästi Nelen juttu

Teerilammella

2011-06-20T23:58:00.000+03:00

Viime viikonloppu kului mökkeilyn parissa. Lauantaina pakkasin koirat ja tavarat autoon, poimin matkalta Iinan ja Nalan kyytiin ja suuntasimme kohti Seitsemisen kansallispuiston lähellä sijaitsevaa Teerilampea. Sieltä oli yhdistyksemme käyttöön varattu kahdeksan hengen mökki ja kahdeksan ihmisen lisäksi mökkiin majoittui kymmenen pikkukoiraa. Tiedossa oli siis varsin mielenkiintoinen viikonloppu!

Melko pian mökille saapumisen jälkeen lähdimme porukalla Seitsemiseen, jossa tarkoitus oli kiertää Kirkaslampi ja samalla kuluttaa suurimmat energiat koirilta. Melkein koko lenkin ajan satoi lähestulkoon kaatamalla vettä, joten takaisin mökille palasi hyvin märkiä koiria omistajineen. Itselläni takki ei kestänyt vesisadetta, mutta onneksi oli mukana vaihtovaatteita.

Hetki ennen sadetta - Javaa lukuun ottamatta koirat juoksivat vapaana

Loppuillan hengasimme mökillä hyvän ruoan ja juoman parissa. Osa kävi myös saunassa ja uimassa - niin ihmisistä kuin koiristakin. :)

Sateessa kastunut Nele katselee, kun muut uivat

Java ja maltankoira Aku vahtivat nuotiopaikan läheisyydessä

Yöllä mökissä oli melko tiivis tunnelma, kun tilaa oli vain 30 neliötä. Kuitenkin jokainen koira nukkui kiltisti oman omistajansa läheisyydessä ja yö oli yllättävän hiljainen koiramäärään nähden. Nele nukkui yönsä sänkyni vieressä olevassa kevythäkissä ja vaikka oviaukko oli koko yön auki, ei Nele juurikaan tainnut häkistä poistua. Java käytti tilaisuuden hyväkseen ja nukkui melkein koko yön sängyssä vieressäni (kotona sänkyyn ei ole koirilla lupaa tulla).

Aamu aloitettiin reippaalla lenkillä Teerilammen ympäri. Lammen varrella oli mökin lisäksi kaksi laavua emmekä olleet seudun ainoat yöpyjät.

Koirilla riitti energiaa heti aamusta

Lammen ympäri kulki pitkospuut ja matkan varrella oli pieniä "laitureita" kalastajille

Nele innostui kiipeilemään

Javan takana vastarannalla näkyy mökkimme sauna

Kokonaisuudessaan mökkireissu oli varsin onnistunut, vaikka on pakko myöntää, että ennakko-odotukset eivät olleet kovin korkealla. Koirat tulivat hyvin toimeen keskenään, ainoat kärhämät tulivat omista paikoista ja ruoasta. Java pysyi koko retken ajan joko tavallisessa hihnassa tai fleksissä, mutta Nelen hihna lojui pitkälti käyttämättömänä. Karkailevan koiran kanssa tällainen mökkielämä ei ole ihan helppoa, kun ihmiset kulkevat edestakaisin mökkiin ja ulos eivätkä aina huomaa katsoa, ettei Java pääse mökistä ulos. Kerran Java ilmestyikin yhtäkkiä vapaana pihalle, mutta onneksi tuli suoraan luokseni eikä näyttänyt edes ajattelevan lintujen perään lähtemistä.

Tokotuloksen ihmettelyä

2011-06-15T23:45:00.000+03:00

On vieläkin todella vaikea uskoa eiliseen tokotulokseen. En olisi uskonut, että voin Javan kanssa koskaan yltää tokossa noin korkeaan pistemäärään ja vielä voittaa luokan. Agilityssa voittaminen ei sinänsä yllättänyt, koska Javan nollat olivat yleensä myös sen verran nopeita, ettei palkintosijoitukset hämmentäneet näin paljon.

Mutta pakko sanoa, että tämä tokotulos tuli nyt erittäin hyvään väliin. Jos koe olisi mennyt ihan penkin alle ja Java häipynyt hajujen perässä, niin tokomotivaationi olisi saattanut kadota jopa pysyvästi. Edellisen kerran kisasimme kesällä 2008 ja sen pohjanoteerauksen jälkeen kesti kolme vuotta keräillä motivaatio takaisin, joten pientä tsemppausta tässä tarvittiinkin. :) Ennen koetta jopa mietin, että mahdankohan kuitenkaan jaksaa yrittää TK1-tunnusta Javalle, kun tokoilu on välistä niin puuduttavaa ja hankalaa. Nyt yhtäkkiä ollaan "enää" kahden ykköstuloksen päässä tavoitteesta!

Eli en aio siirtyä Javan kanssa AVO-luokkaan, vaan jatkamme yhä alokasluokassa ja toivon mukaan jossain vaiheessa Java vielä saisi itselleen TK1-tittelin. En tiedä kisaammeko koskaan avoimessa luokassa, ainakin sitä varten pitäisi opettaa mm. kaukokäskyt ja nouto, joita kumpaakaan ei olla juurikaan treenattu ja varsinkin nouto tulee varmasti olemaan aika hankala opettaa. Tai hyvinhän Java lähtee esineiden perään, mutta palautus nätisti ohjaajalle on asia erikseen. AVOa korkeampia luokkia en ole miettinyt ollenkaan, ne tuntuvat jo liian haastavilta meille. Mutta mennään osatavoite kerrallaan ja katsotaan mihin päädytään.

Palaan vielä hetkeksi eiliseen koepäivään. Koska minulla on paha taipumus jännittää kisatilanteita ja näin saada koira rauhoittelemaan, tsemppasin koko päivän itseäni hokemalla mm. ettei meidän tarvitse kilpailla ketään muita vastaan, kunhan vaan teemme oman parhaamme. Oikeastaan tämä on tokossa mukavaa, kun riittää, että esim. alokasluokassa saa sen 160 pistettä ja sillä ykköstuloksen - palkintosijat ovat sitten vain mukava bonus. Toisin kuin agissa, jossa taas pitää yrittää voittaa muut, jotta nolla on LUVA (paitsi ykkösissä tietty). Poikkeuksellista eilisessä kokeessa oli myös se, että menin kerrankin paikalle ilman minkäänlaista henkistä tukea enkä tiennyt tulisiko kisaamaankaan ketään tuttuja. Otin mukaan molemmat koirat ja Nele odotteli koko ajan autossa. Myös Javan vein odottamaan autoon heti yhteisliikkeiden jälkeen.

Tallin lattiaa ei oltu imuroitu ja epäilin, että Java alkaa kuitenkin etsiä sieltä nameja. Näkyipä siellä yksi linnun sulkakin... Hain Javan autosta, kun meitä edeltävä koirakko oli menossa kohta kehään. Emme menneet Tallin sisälle odottamaan, vaan odotin ulko-oven vieressä ja kun näytti, että kohta on oma vuoro niin esittelin Javalle tulevan palkkion: pehmeän vinkupallon. Innostin Javaa pallolla, mutta en antanut ravistella. Jätin pallon Tallin ulkopuolelle, menimme heti sisälle ja melko pian kehäänkin. Kun oltiin oma vuoromme tehty, tulin heti ulos ja palkkasin Javan pallolla.

Yleisöstä sanoivat, että olin toiminut kehässä hyvin itsevarman oloisesti, joka oli varmasti heijastunut myös Javan tekemiseen. Koska Tallilla oli seinät ympärillä, pystyin luottamaan siihen, ettei Java ainakaan karkaa luotani lintujen tai muun liikkuvan perään. Lisäksi luotin siihen, että Java kyllä halutessaan osaa liikkeet. Talli sopi meille kisapaikkana erinomaisesti ja luultavasti tulemme tulevaisuudessa kisaamaan pitkälti vain siellä. Ulkona minun on todella vaikea luottaa varmasti Javan pysymiseen, ellei ympärillä ole aitoja ja muiden hallien keinonurmimatot ovat niin herkullisen tuoksuisia, että niissä pitäisi päästä ensin kunnolla treenaamaan, jotta nenä pysyisi poissa matosta koetilanteessakin.

Kaiken kaikkiaan luulen, että tämä pistemäärä ja luokkavoitto oli ns. once in a lifetime-kokemus ja se on ihan ok. Riittää, että saamme vielä parista kokeesta sen 160 pistettä tai yli, mutta tällaisista huippupisteistä en ala unelmoimaan, kun en nytkään uskonut, että voisimme koskaan tavoittaa näin huikean pistemäärän. Koska tavoitteeni on vain saada Javalle TK1, ei meillä ole mikään kiire kokeiden kanssa ja nopeasti vilkaistuna seuraava koe saattaisikin olla vasta syyskuussa.

Javalle ALO1 ja luokkavoitto!

2011-06-14T23:56:00.000+03:00

Tänään tapahtui hyvin hämmentäviä asioita ja vieläkin koko juttu tuntuu jotenkin epätodelliselta. Otsikossa tuo jo lukeekin eli olin Javan kanssa TamSKin järjestämässä tokokokeessa Tallilla. Alokasluokka alkoi klo 18 ja mukana oli 11 koirakkoa. Ensin teimme yhteisliikkeet kahtena ryhmänä ja tämän jälkeen yksittäisliikkeet, joissa olin Javan kanssa vuorossa viimeisenä. Tuomarina oli Marja Ala-Nikkola.

Luoksepäästävyys: 10

Toin Javan Talliin jo ennen ensimmäisen ryhmän yhteisliikkeitä, jotta saisi tottua muihin koiriin (paikka nyt olikin erittäin tuttu). Juoksutarkastus meni ihan ok, hieman Java ihmetteli, että mitäs tämä nyt on, mutta antoi tuomarin kuitenkin koskea. Rivissä vieressämme oli katalonianpaimenkoira, jolle Javan piti vähän haukkua ja kierrokset nousivat pikkuisen liikaa. Ehdin jo ajatella, että näinkö tässä käy, että Javaa ärsyttää viereinen koira niin paljon, ettei pysty keskittymään... Sain Javan kuitenkin sivulle, tosin tuomarin lähestyessä Java päätti mennä maahan. En oikein tiennyt saiko tässä vaiheessa enää käskyttää koiraa, joten annoin Javan maata. Tuomari silitti Javaa ja pyysi itse Javan tämän jälkeen istumaan.

Paikalla makaaminen: 10

Java oli oikein nätisti eikä yhtään vaihdellut asentoa lonkalta toiselle kuten möllitokossa.

Seuraaminen kytkettynä: 8

Annoin ylimääräisen seuraa-käskyn, kun Java jäi yhdessä kohdassa liikaa taakseni. Perusasennot pysähdyksissä olivat vinoja (paranivat loppua kohden). Tuomari taisi myös huomauttaa, että vasemmalle käännös oli liian väljä tms.

Seuraaminen taluttimetta: 10

On lähestulkoon historiallista, että saamme Javan kanssa seuraamisesta täydet pisteet! Tästä huomaa hyvin, että olen Tallilla seuruuttanut Javaa pääasiassa ilman hihnaa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10

Ei mitään huomautettavaa. :)

Luoksetulo: 9½

Tässä oli jotain pientä hienosäätöä ja olisi melkein pitänyt nauhoittaa tuomarin puheet, koska näin kisan jälkeen olen unohtanut jo puolet. Ainakin Java oli tuomarin mukaan tehnyt pienen kaarroksen selkäni takana ennen kuin tuli perusasentoon.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10

Ei mitään huomautettavaa. :)

Estehyppy: 8½

Sain hyvän vinkin lähestyä hyppyestettä sivusta, jotta Java ei vahingossa hyppää sitä ilman lupaa. Näin teimmekin ja Java tuli nätisti mukanani ilman aikeita varastaa. Hyppäsi heti käskystä ja jäi seisomaan, mutta istui sitten omatoimisesti ennen kuin olin saanut edes luvan palata koiran luo. Tätä samaa istumista on tapahtunut treeneissäkin, joten tätä pitää harjoitella vielä lisää.

Kokonaisvaikutelma: 10

Tuomari tykkäsi Javasta ja meidän yhteistyöstä. Jäi lopuksi vielä juttelemaan ja rapsuttelemaan Javaa.

Yhteensä pisteitä saimme huimat 191,5 (alokasluokan maksimi on 200). Tämä oikeutti luokkavoittoon kunniapalkintoineen!

Hellepäiviä

2011-06-12T23:51:00.000+03:00

Tämä viikko oli kovin kuuma, joten pitkälti koirien kanssa vain oltiin tekemättä mitään. Tai niin ainakin luulin, kunnes katsoin kalenterista, että maanantaina, keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina kävin treenaamassa Tallilla. Ma oli tietenkin ohjatut treenit, joissa Nele harjoitteli keinua ja Java pääsi tekemään pienen radanpätkän, ke ja pe treenit olivat pitkälti tokoa ja Nelen keinutreeniä, la tehtiin pieni rata ja lisää keinutreeniä Nelen kanssa. Ei siis mitään liian raskasta ja aamuisin Tallilla oli jopa suht mukava treenailla. Tokossa Java toimi hienosti, kun ensin näytti, että millaista palkkaa olisi luvassa (vinkulelu) ja Nele tekee nyt keinun maksipöydän päältä, tosin ihan pientä epäröintiä on vielä.

Tänään ei treenattu (tai no, ihan vähän iltalenkin yhteydessä), vaan vietettiin aikaa rannalla:

The Vesipeto

Nele ei uinut, mutta nostin Nelen hetkeksi rantaveteen viilentymään. Nele olisi saanut mennä siitä heti rantaan, mutta jäikin järkyttyneenä paikalleen seisomaan ja vasta houkuteltuna tuli hitaasti jalkojaan korkealle nostellen pois vedestä.

Java ui pallon perässä

Saalis saatu kiinni - valitettavasti Javan uiminen tapahtui fleksissä, kun en luota, että pysyisi rannalla

Jäljestyksen alkeita

2011-06-09T21:01:00.000+03:00

Blogissa on ollut vain yksi postaus tunnisteella "jälki", mutta tulevaisuudessa niitä tulee toivon mukaan lisää, koska pääsin Nelen kanssa mukaan yhdistyksemme jälkikurssille. Ensimmäinen ohjattu treenikerta oli eilen.

Aluksi saimme kuulla hieman eri jälkityypeistä ja katsoimme yhden mallisuorituksen. Tämän jälkeen jokainen talloi omalle koiralleen neliömetrin kokoisen alueen ja heitteli sinne sopivan määrän nameja. Ja sitten koira töihin:

Nele etsi nameja tyypilliseen tapaansa eli hitaasti ja tarkasti. Hyvin pysyi tallotulla alueella. Seuraavaksi olisi tarkoitus harjoitella tätä samaa omatoimisesti ennen seuraavia ohjattuja treenejä, jotka ovat kahden viikon päästä. On itsestäänselvää, että omatoimiharjoittelussa myös Java pääsee kokeilemaan jälkeä. Käytännössä jälki on meille vain hauska harrastus kerrankin ilman kisatavoitteita, vaikka mejässä pääsisi kai kisaamaan muutkin kuin pk-rotuiset.

Loppuun vielä tänään Nelestä otettu kuva, kun turkki on juuri pesty. Uusi hoitoaine jättää turkin mukavan tuntuiseksi (edellinen jätti tahmeaksi) ja tuntuu, että pahin takkuuntuminen on taas hetkeksi ohi.

Kisakuvia

2011-06-09T11:26:00.000+03:00

Kisakuvien suhteen on viime aikoina ollut hiljaista, mutta nyt olen taas täydentänyt kuvapalveluani. Olin turistina sekä TamSKin että Takujen kolmosten kisoissa ja Takujen ykkösten kisaan osallistuin itsekin, mutta koska olimme Nelen kanssa vain hyppärillä, ehdin napata muutaman kuvan agilityradasta.

18.5.2011 TamSK kolmosten kisat Eteläpuistossa
31.5.2011 TAKUT ykkösten kisat Hervannassa
2.6.2011 TAKUT kolmosten kisat Hervannassa

Helatorstain kisoihin otin Javan mukaan, koska meillä oli pitkästä aikaa tilaisuus nähdä sheltti Tuittu ja omistajansa Elli. Tuittu on ensimmäisiä koiria, jotka Java tapasi ihan pentuna ja monet lenkit ollaan sen jälkeen kävelty yhdessä. Voisi melkein sanoa, että Tuittu on Javan bestis. :) Nyttemmin Elli ja Tuittu asuvat toisessa kaupungissa, joten ei olla nähty hetkeen ja mielenkiinnolla odotin miten koirat suhtautuisivat toisiinsa.

Javan ja Tuitun ensitapaaminen Hakametsän koirapuistossa 11.9.2006

Näsijärven jäällä maaliskuussa 2007

Helatorstain kisoissa

Kohdatessaan Java ja Tuittu hetken haistelivat toisiaan ja lähtivät sitten aika pian kumpikin omille teilleen. Mutta parasta on, ettei kumpikaan sanonut toiselle mur ja hännätkin heiluivat. Olisi ollut hauska nähdä mitä olisi tapahtunut, jos koirat olisivat päässeet juoksemaan vapaana, tosin tämän olisi pitänyt tapahtua koirapuistossa, ettei Java lähde samantien lintujen perään.

Oli oikein mukava nähdä pitkästä aikaa vanhoja tuttuja ja toivottavasti Java vielä palaisi kisakentille niin voisimme ehkäpä kisoissa törmätä useamminkin. :)

Taas hylätty

2011-06-01T16:43:00.000+03:00

Eilen osallistuin Nelen kanssa Takujen agilitykisoissa ykkösen hyppärille. Tuomarina oli Anne Viitanen ja rata ihan ok. Ei mikään liian helppo, mutta ei mahdotonkaan.

Olimme jälleen lähtövuorossa heti kolmantena ja vähän mietitytti, että miten Nele jaksaa juosta 25 asteen kuumuudessa. Ihan hyvin jaksoi loppuun asti ja hengästyneempi taisi taas kerran olla ohjaaja. Videota radasta ei valitettavasti ole, kun unohdin kokonaan antaa kameran kavereille, joka harmittaa ihan tosi paljon. Tässä kuitenkin jonkinlainen ratapiirros:

Tällä kertaa muistin alussa varmistaa renkaan ja pimeään putkikulmaan lähetys onnistui sen verran hyvin, että ehdin tehdä persjätön putken jälkeen. Mutta sitten tuli taas ne helvetin kepit... Nele yritti jälleen kerran aloittaa kakkosvälistä ja meni sinne vielä uudestaankin. Loput pujottelusta meni ihan ok, mutta olihan se vahinko jo tapahtunut ja oli muutenkin siinä ja siinä, etten vielä suuttunut Nelelle. Pakko oli vain keräillä jostain iloista ääntä, koska Nelen maan haistelu-rauhoittelu ei ainakaan olisi auttanut. Loppurata meni ihan ok, tosin hypystä 16 Nele meni ensin ohi. Olisi pitänyt siinä hieman kauemmin odottaa, että Nele ehtii tulla putkesta ulos ja sitten tiukemmin vetää vasemmalle. Kolmesta kiellosta hylätty, joten taaskaan ei selvinnyt mikä meidän aika olisi ollut.

Tämä hylätty ei ollut sellainen ns. hyvä hylätty, vaan sellainen, joka tappaa motivaation, kun tuntuu, ettei päästä yhtään eteenpäin. Ympärillä porukka nousee kolmosiin, kakkosiin ja kasaa vauhdilla ykkösten nollia ja me vain jankataan typeriä hyppyratoja, jotka ovat helppoja kuin mikä, mutta silti ei tule nollaa. Ärsyttää niin paljon juuri nyt, joka tarkoittaa sitä, että Nele saa hetken taukoilla agista. Tauon jälkeen lisää keppien ja keinun tehotreenausta ja seuraavat kisat ovatkin näillä näkymin oman seuran kisat heinäkuussa.

Tänään erehdyin tekemään myös toista varsin rasittavaa lajia, nimittäin tokoa. Yritin ketjuttaa kahta liikettä keskenään ja alku meni ihan ok, mutta sitten Javalta loppui innostus. Harmittaa, kun en tajunnut lopettaa aikaisemmin, mutta tuntuu, että aika juoksee vauhdilla, koe lähestyy ja liikkeet pitäisi saada koevalmiiksi pian. Yritin tehdä tokoa myös Nelen kanssa, mutta Nele oli selvästi sitä mieltä, että Tallilla oleminen tarkoittaa agilitya eikä oikein malttanut keskittyä.

Viikonlopun vieras

2011-05-29T23:32:00.002+03:00

Lauantaiaamuna luokseni tuli pitkästä aikaa hoitokoira. Viikonlopun vierailija oli havannankoira Simo eli siis hyvin tuttu koira omille koirilleni agitreeneistä ja pikkukoiramiiteistä.

Java ei tykännyt niin yhtään, että vieras koira tuli luoksemme ja Nelekin passivoitui nopeasti, kun huomasi, että Simo ei lähdekään samaa matkaa omistajansa kanssa. Lisäksi molemmat näyttivät mustasukkaisia piirteitään ja Nele varsinkin oli hyvin ärhäkkä, kun ruokaa oli näkyvissä. Kertaakaan koirat eivät leikkineet keskenään, vaan pitivät sopivat etäisyydet. Simo yritti kyllä kerran mennä Nelen viereen nukkumaan, mutta Nele lähti salamana pois paikalta. Sen sijaan kolmen koiran kanssa lenkkeily oli yllättävän helppoa ja jos ongelmia oli, niin niitä aiheuttivat omat koirani.

Lauantai-iltana järjestin pienen illanvieton yhdistysporukalle ja tämä tuli hyvään väliin, kun kaikki koirat saivat muuta ajateltavaa ja rapsuttajia riitti jokaiselle.

The Grillimestari, kuva: Tytti Käyhkö

Epäilyttävä tilanne, kuva: Tytti Käyhkö

The Grillimestarin pikkuapulainen, kuva: Tytti Käyhkö

Simo päätti lepäillä hetken, kuva: Tytti Käyhkö

Harvinainen yhteiskuva, kuva: Tytti Käyhkö

Alun perin Simon piti olla luonamme maanantaihin asti, mutta kyyti kotiin saapuikin jo tänään. Jos Simo osaisi puhua niin varmaan pyytäisi, ettei enää koskaan joudu näiden ilkeiden tyttöjen luokse vierailulle. :) Tosiasiassa luulen vierailu aiheutti koirissa hämmennystä puolin ja toisin, mutta olisivat ajan mittaan tulleet paremmin keskenään toimeen.

Fysioterapiassa ja keinulla

2011-05-29T19:14:00.000+03:00

Keskiviikkona Java kävi fysioterapiassa Hakametsän eläinlääkäriasemalla, jossa fyssarina toimii Kati Kallio. Katin tapasimme nyt toistamiseen, ensimmäisen kerran näimme Javan leikkauksen hintaan kuuluvan fysioterapiakäynnin yhteydessä.

Alkuun taas epäilytti miten Java rentoutuu eläinlääkärin tiloissa, mutta fyssari sanoi, ettei jännitys ole niin suurta, etteikö Javaa voisi hoitaa. Kiltisti Java makoili koko hoitoajan, joka oli vajaa tunti. Pahin jumi löytyi vasemmasta reidestä, mutta muuten Java ei ollut niin jumissa kuin mitä olisi voinut luulla. Fyssari epäili, että yksi syy liikkumishaluttomuuteen voisi olla esimerkiksi se, että löysempi polvi olisi mennyt hieman huonoon asentoon. Mitään erikoista hän ei kuitenkaan polvissa tuntenut, mutta sanoi, että leikattu on aina leikattu, ei koskaan terveen veroinen ja että jos agilitysta tulee oireita, niin se pitää silloin lopettaa. Jatkohoidoksi fyssari ehdotti, että tekisin Javan kanssa tasapainoharjoituksia (hankkisin mahdollisesti tasapainolaudan) ja kylkivenytyksiä.

Perjantaina vuorossa oli omatoimitreenit Tallilla. Javan kanssa tein tokoa, lähinnä seuraamista ja estehyppyä yhdellä laudalla. Estehyppy meni muuten hyvin, mutta ilman namialustaa Java pysähtyy vinoon liian lähelle hyppyä, jolloin minun on vaikea päästä viereen. Toisaalta tässä on tullut kivaa edistymistä, kun Java hyppää ilman käsimerkkiä. Seuraamiset menivät ihan ok ja meillä oli taas liikkurikin paikalla. :)

Nelen kanssa tein keinua ja keppejä. Kepit menivät tosi hyvin, voi miksi ne eivät koskaan mene kisoissa näin? Keinutilanteesta en olekaan vielä kertonut täällä. Aloitin kouluttajan suosituksesta keinun opettamisen uudelleen niin, että etenemme lopusta alkuun. Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että keinu tuetaan pöydän avulla niin, että siihen tulee vain pieni laskeutuva liike ja pikkuhiljaa liikettä lisätään. Yritän seuraavissa omatoimitreeneissä tehdä tästä havainnollistavan videon. Ensimmäisellä kerralla Nele oli hyvin epävarma keinulle menosta, toisella kerralla pystyin hieman jo lisäämään liikettä ja nyt perjantaina lähdimme ensin pienestä liikkeestä edeten lopulta siihen, että keinu oli normaaliasennossa olevan maksipöydän päällä ja Nele suoritti tästä keinun omatoimisesti ja omasta halustaan. Viimeksi kun yritin tehdä Nelen kanssa keinua maksipöydän päältä, Nele ei suostunut ollenkaan tulemaan keinulle, vaan hyppäsi pöydältä alas. Nyt Nele olisi koko ajan kiivennyt takaisin keinulle!

Ja Java tokoilee

2011-05-24T12:27:00.000+03:00

Viime lauantaina yhdistyksemme järjesti ensimmäisen (mutta toivottavasti ei viimeisen) epävirallisen kilpailun, joka oli avoin kaikille koirakoille. Lajina oli toko ja luokista mukana oli mölli, ALO ja AVO. Tuomarina toimi Mimoza Vierikko ja episten järjestelyistä vastasi yhdistyksemme hallitus.

Itse toimin vaihdellen ilmoittautumisessa, buffetissa ja pisteiden laskijana, mutta osallistuin myös kannatuksen vuoksi ALO-luokkaan Javan kanssa. Java oli odotellut aamusta saakka kisapaikalla kevythäkissään, joten oli intoa täynnä, kun viimein pääsi tekemään jotakin. Harmi vain, että keskittyminen ei kestänyt enää koetilanteessa...

Luoksepäästävyydessä Java oli hieman epäilevä, mutta pysyi kuitenkin paikallaan ja saimme 10 pistettä. Paikkamakuu tehtiin kahdessa erässä ja Javan kanssa ensimmäisessä erässä oli kaksi muuta koiraa. Vieressämme ollut koira oli kovin levoton, tuijotti Javaa ja pelkäsin, että se käy Javan päälle, mutta onneksi pysyi paikallaan ja omistaja hakikin koiran lähes heti pois paikkamakuusta. Kyseessä oli uros, joten tappelua ei ehkä olisi tullut, mutta ei ole kiva, jos Javan paikkamakuu menisi pilalle vieraan koiran takia. Sinänsä en yhtään tykkää paikkamakuusta liikkeenä, kun koiriin (omiin tai vieraisiin) ei voi 100% luottaa. Java pysyi koko kaksi minuuttisen maassa, mutta oli levoton: pää kääntyili ja vaihtoi asentoa. Levottomuudesta pisteitä 9½.

Luoksepäästävyys

Paikkamakuu

Yksittäisliikkeissä Java oli vuorossa ensimmäisenä. Epäilin jo etukäteen jaksaisiko Java tokoilla vai olisivatko kentän hajut liian ihania. Seuraaminen kytkettynä alkoi ihan hyvin, mutta hajosi loppua kohden, kun Javan kontakti katosi. Pisteitä kuitenkin 8. Seuraaminen taluttimetta oli vielä epätoivoisempaa ja lopussa Java melkein ehti merkata kentän laitaan. Onnistuin kuitenkin nappaamaan sen syliin, joten pisteitä tästä sekoilusta tietenkin 0.

Perusasento on kaiken alku ja loppu

Liikkeestä maahanmeno meni muuten kai hyvin (itsestäni vain tuntui, että seuraaminen oli taas mitä sattui), mutta olin kuulema vilkaissut Javaa niin, että sitä saattaisi pitää jopa kaksoiskäskynä. Pisteitä tämän takia 9½. Luoksetulosta saatiin täysi 10.

Javan mielipide tokoilusta

Luoksetulo

Liikkeestä seisomisessa taisin antaa kaksoiskäskyn, mutta en enää muista mistä muusta saatiin pistevähennys. En varmaankaan veikkaa kovin väärin, jos sanon, että seuraamisesta. :) Pisteitä tästä 7. Estehyppy onnistui ensimmäisestä käskystä, joka sinänsä oli taas pieni ihme. Java ei ollut kovinkaan hyvin enää kuulolla, mutta hyppäsi kuitenkin hetken viivyttelyn jälkeen. Hypyn jälkeen suuntasi suoraan liikkeenohjaajan (eli Saijan) luokse, luuli ehkä, että palkka tulee sieltä. Jäi kumminkin paikalleen seisomaan ja saatiin tästä liikkeestä jopa 9 pistettä.

Estehyppy (tästä jo näkee, että Javalla on muuta mielessä kuin pysähtyminen suoraan esteen taakse)

Kokonaisvaikutelmasta saimme 9 pistettä. Tuomarin kommentit olivat samanlaiset kuin edellisissä tokon epiksissä. Java osaa halutessaan, mutta mielenkiinto tokoiluun häviää nopeasti ja kontakti katoaa, joka näkyy varsinkin seuraamisissa. Lisäksi tuomari epäili, että myös kuumuus saattoi vaikuttaa Javan innokkuuteen. Seuraavaksi pitäisi aloittaa liikkeiden ketjutus ja koekestävyyden rakentaminen. Pikkusen alkaa olla kiirekin, kun virallinen koe lähestyy uhkaavasti...

Pisteitä Java sai yhteensä 144,5/200 eli kakkostulos meille. Näillä pisteillä sijoituimme kolmanneksi, mutta episten järjestäjänä jätin palkinnon muille.

Kiitos kaikille osallistuneille, talkoolaisille ja tuomarille! Tytin ottamia kuvia löytyy lisää täältä.

Nele rally-tokoilee

2011-05-22T22:02:00.000+03:00

Torstaina yhdistyksemme järjesti tutustumisen rally-tokoon. Osallistuin siihen Nelen kanssa, sillä ajattelin, että rally-toko saattaisi sopia Nelelle tavallista tokoa paremmin. Oli myös mielenkiintoista kuulla enemmän lajista, joka on uusi tuttavuus allekirjoittaneelle.

Tutustuminen oli vain tunnin mittainen, joten etenimme melko vauhdikkaasti. Ensin kävimme vartin verran läpi perusteita ja tämän jälkeen pääsimme kokeilemaan pientä rataa koirien kanssa. Kovan tuulen takia kyltit eivät suostuneet pysymään pystyssä, joten annoimme niiden olla maassa. Neleenkin tarttui tuuli:

Käytännössä radalla edettiin kyltiltä toiselle ja tehtiin kyltin kohdalla siinä mainittu liike. Allaoleva kyltti kertoo, että koiran pitää ensin istua ja sitten mennä maahan. Maahanmenon jälkeen jatketaan suoraan eteenpäin seuraaavalle kyltille. Tai näin tämä ainakin muistini mukaan tämä meni. :)

Nelen kanssa rata meni ihan ok, vaikka esimerkiksi seuraamista ei vielä osata. Voisin myöhemmin kokeilla rally-tokoa uudestaankin, oli tämä enemmän Nelen juttu kuin tavallinen toko. Javakin saattaisi tykätä, tosin Javan kanssa tähdätään nyt taas siihen TK1-tunnukseen, kun motivaationi tokon suhteen on parempi kuin aikoihin (katsotaan kuinka kauan).

Jumissa

2011-05-22T00:03:00.000+03:00

Javan terveystilanne on aiheuttanut jälleen päänvaivaa. Viime sunnuntaina kävelytin koiria Hervannassa ennen Nelen kisavuoroa. Yhtäkkiä Java ei suostunut enää kävelemään, meni istumaan ja katseli tassujaan. Ensin ajattelin, että anturoiden väliin oli mennyt kivi, mutta sieltä ei löytynyt mitään. Tätä tilannetta kesti jonkin aikaa, mutta myöhemmin Java suostui taas liikkumaan ihan ok. Tarkkailin tilannetta alkuviikon ja vaikutti siltä, että Javalla oli ollut vain jokin hetkellinen ongelma, kunnes keskiviikkona lenkillä sama tapahtui uudestaan ja vielä pahempana.

Olimme lenkkeilleet jo jonkin aikaa, kun Java yhtäkkiä kieltäytyi kävelemästä. Ensin vaikutti jälleen siltä, että tassuissa oli jotakin, mutta mitään niistä ei löytynyt. Kun Java liikkui, se oli hyvin hankalan näköistä ja Java jopa ontui hieman. Muutenkin koko koira vaikutti kovin surkealta, joten ei auttanut kuin kantaa Java kotiin. Kotiin päästyään Java ensin pari kertaa potki jalkaansa ilmassa ja sen jälkeen aloitti paniikinomaisen mattojen ruopimisen. Tässä vaiheessa olin jokseenkin varma, että rikoin Javan viime perjantain epiksillä.

Soitin Hakametsään ja saimme sinne ajan fysioterapiaan ensi keskiviikolle. Tiedän, että Javan on vaikea rentoutua eläinlääkärin tiloissa, mutta muutakaan ei nyt ole. Puhelimeen vastannut hoitaja oli sitä mieltä, että Javaa olisi hyvä käydä näyttämässä eläinlääkärille ja itse olin samaa mieltä, koska jotain oli selvästi vialla. Hakametsässä oli täyttä, joten soitin "varapaikkaamme" Reviiriin ja saimme ajan heti torstaiaamuksi heidän ortopedilleen.

Reviirillä jouduimme odottelemaan vuoroamme jonkin aikaa ja kun eläinlääkäri viimein ehti ottaa meidät vastaan, hän aloitti puheen "Pahoitteluni, olen koko aamun joutunut kertomaan huonoja uutisia...". Siinä vaiheessa tuli sellainen olo, että ollaankohan me jonossa seuraavat?! Ell tunnusteli Javan jalat kauttaaltaan eikä löytänyt mitään ihmeellistä. Polvet olivat hänen mukaansa oikein hyvässä kunnossa, toinen hieman toista parempi. Mutta selkälihasten tunnustelu sai Javan kumaraan ja takajalkojen jalan yläosan kiinnitysosan lihakset olivat jumissa. Ell halusi tarkistaa myös Javan anaalirauhasten tilanteen. Vasen oli suurentunut, mutta erite oli molemmissa normaalia eikä tyhjennyksessäkään ollut ongelmia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kumpikaan koiristani joutui tähän operaatioon ja jestas sitä hajua (kotona Java pääsi samantien pesulle). Javalta mitattiin kuumekin, mutta sitä ei onneksi ollut.

Javalle laitettiin kipulääkepistos ja saimme kipulääkettä noin viikoksi kahdeksi. Lisäksi Java pitäisi käyttää hieronnassa, joka onneksi tosiaan on jo kalenterissa. Todella huojentava tieto oli, että Javan polvet ja yleensä jalat olivat kunnossa. Todennäköisesti viime viikolla oli ihan liian paljon kaikkea harrastetta ja ne yhdessä saivat Javan jumiin. Eläinlääkärireissun jälkeen Java on voinut hyvin. Liikuntaa ei saanut jättää pois, mutta mitään revittelyjä ei nyt tietenkään tehdä.

Kiinanhurjakoira yllättää

2011-05-18T13:32:00.000+03:00

Viime sunnuntaina osallistuin Nelen kanssa hyppyradalle Takujen järjestämässä agilitykilpailussa Hervannassa. Tuomarina oli Seppo Savikko. Hyppärin rataprofiili oli kiva ja ihanneaikakin tavoitettavissa.

Nele lähti radalle heti toisena, kun meitä ennen yksi nousi kakkosiin ja toinen oli poissa. Tuntuu, että näistä alkupään lähdöistä on tulossa tapa... Jätin Nelen ensimmäisen hypyn taakse ja kävelin jonkin matkaa eteenpäin, mutta en toisen esteen taakse, koska ajattelin, että saamme paremmat vauhdit, kun nappaan Nelen puolivälistä mukaan. Mutta Nele päättikin yllättää ja lähti sellaisella vauhdilla, että kakkoshypyn jälkeisen valssin kanssa tuli allekirjoittaneelle oikein kiire. Nelen vauhti jatkui ja teimme mielettömän hyvää rataa (mm. putkiin irtoamiset oli hienot!) aina esteelle 16 asti.

Este 16 oli mutkaputki ja Nele irtosi sinne hyvin, mutta en tiedä mitä välissä tapahtui, sillä Nele tuli samaa reittiä ulos kuin oli putkeen mennytkin. Ehkä kutsuin Neleä liian aikaisin, kun halusin varmistaa, että tietää missä suunnassa olen. Kepeille tultiin huonossa linjassa ja olisi pitänyt pysäyttää Nele kunnolla, koska meni jälleen ensimmäisen välin ohi. Vasta kolmannella yrityksellä saatiin pujottelu sujumaan, mutta lopussakin Nele lähti kesken pois. Lopussa en varmistanut rengasta, kun luotin, että Nele osaa hypätä sen oikein, mutta olisi pitänyt muistaa, että vieras rengas ei välttämättä vielä suju. Nele hyppäsi renkaan sivusta ja ehti jo hypätä viimeisenkin hypyn ennen kuin itse tajusin asian, joten ei jääty korjailemaan. Tuloksena hylätty, mutta olen erittäin tyytyväinen siihen miten nopeasti Nele radalla eteni. Tämä vauhti kun pysyisi, niin ei tarvitsisi enää surra ihanneaikoihin pääsemistä.

Tytti nappasi muutaman kuvan Nelestä kisoissa ja myös niistä näkyy, että turkki putkella mennään! :)

Muita Tytin ottamia kisakuvia löydätte täältä.

M&M Cup 2011 1/4

2011-05-16T23:45:00.000+03:00

Tänä vuonna järjestetään kolmatta kertaa Sastamalassa Musti & Mirri Cup. Viime vuonna osallistuin molempien koirien kanssa kahteen ensimmäiseen osakilpailuun ja Java sai kivasti cup-pisteitäkin, mutta Javan polvileikkauksen takia jouduimme jättämään loput osakilpailut välistä. Tänä vuonna olisi tarkoitus yrittää osallistua kaikkiin osakilpailuihin, mutta katsotaan miten käy...

Ensimmäinen osakilpailu ei ollut viime vuodesta tutussa jääkiekkokaukalossa, vaan hallissa. Hallin löytäminen oli aivan oma projektinsa, sillä navigaattori neuvoi meidät pellon laitaan Äetsässä, jossa ei näkynyt niin minkäänlaista hallia. Lopulta Fonectan numeropalvelu kertoi uuden osoitteen, tosin hekin luulivat, että olimme vajaan 70 kilometrin päässä Akaassa. Siihen todellakin on syynsä miksi maaseutumatkailu on joskus todella ärsyttävää... Ihme kyllä ehdittiin kisapaikalle juuri ennen mölliluokan alkua.

Ilmoitin molemmat koirat avoimeen luokkaan, sillä kisaaville ei jaeta mölliluokassa cup-pisteitä. Ja kyllä, luitte ihan oikein! Myös Java osallistui ensimmäistä kertaa sitten leikkauksensa epiksiin ja olikin koiristani ensimmäisenä vuorossa.

Avoimen luokan rata oli vaikea ja siinä oli paljon ansapaikkoja. Radalla oli myös keinu, joten arvasin, että ainakin Nelen kanssa tulisi hylätty. Mutta niin kävi myös Javan kanssa, sillä radalle päästessään Java oli pieni sähikäinen, joka sinkoili vähän joka puolelle. Huomasi hyvin, että olemme pitkälti tehneet yksittäisiä esteitä ja vain pieniä ohjauspätkiä. Toisaalta en välttämättä edes ohjannut Javaa parhaalla mahdollisella tavalla, koska on niin pitkä aika, kun viimeksi olemme tehneet yhdessä pidempää rataa. Vähän kyllä huolestuttaa, että veinkö Javan liian aikaisin kisaamaan, mutta toisaalta olemme tehneet omatoimitreeneissä yhtä paljon esteitä kuin mitä nyt oli kisaradalla.

Javan jälkeen ehdin hetken hengähtää, kun välissä oli yksi koirakko ennen Neleä. Nelen rata tosiaankin hylkääntyi heti keinulle: Nele tuli puoleenväliin keinua, mutta kääntyi ja tepsutteli takaisin alas. En jäänyt vääntämään keinun kanssa, vaan jatkettiin eteenpäin...tai ainakin yritettiin jatkaa, mutta Nelen mielestä keinonurmimaton haistelu oli taas tosi kivaa. Jouduin ihan kieltämään Neleä haistelusta. Loppurata oli enemmän tai vähemmän sähläämistä, mutta pujottelu meni kerralla oikein!! Kunpa olisin siinä vaiheessa tajunnut palkita Nelen... Kaiken kaikkiaan nämä epikset vain varmistivat sitä tunnetta, että ulkokisat sopivat paremmin Nelelle, koska sisätilamatot tuoksuvat näköjään niin herkulliselta, että Nele lähtee nopeasti haistelemaan, jos vain on tilaisuus.

Seuraavat osakilpailut ovatkin Kallialan koulun jääkiekkokaukalossa.

Luennolla

2011-05-15T23:56:00.000+03:00

Tiistaina yhdistyksemme järjesti luennon naksutinkoulutuksen perusteista ja luennoitsijana oli Tommy Wirén. Naksutinkoulutukseen on jo tullut tutustuttua sekä kirjallisuuden että Javan ongelmakoirakoulutuksen (jossa tapasin Tommyn vaimon Jaanan) kautta. Mutta luento oli silti hyvin mielenkiintoinen, palautti muistiin naksutinkoulutuksen perusteet ja toisaalta toi ihan uusiakin ajatuksia.

Yksi tärkeä asia, jota luennolla painotettiin, oli perusteiden tärkeys. On oikeastaan kummallista miten vähän tähän asiaan kiinnitetään huomiota, koska vasta perusteiden hallinta mahdollistaa erikoistumisen. Mutta ainakin omalla kohdallani olen huomannut, että herkästi sitä kiirehtii eteenpäin, kun haluaa enemmän ja näyttävämpää. Tämä johtaa siihen, että asiat tehdään sinnepäin, mutta täysin ei voi luottaa, että koira todella osaa tai ymmärtää mitä siltä halutaan.

Toinen tärkeä huomio itselle oli, että saalisleikki on palkkiona hankala, varsinkin jos sitä käytetään pennun kanssa. Syynä tähän on se, että saalisleikki lähtee pahimmassa tapauksessa käsistä, koska kyseessä on koiralle luontaisesti vahva käytös. Javan kohdalla saalisviettiä tuli valitettavasti turhaan vahvistettua pentuna ja loppu onkin historiaa: vietti kohdistuu omalta kannaltani väärään kohteeseen eli lintuihin (Javan kannalta todennäköisesti hyvinkin tavoiteltava asia). Mutta tässäkin koiran yksilölliset ominaisuudet ja valmiudet merkitsevät paljon.

Tommy esitti myös mielenkiintoisen listan siitä miten koulutuksen tulisi edetä:

- tavoite
- osatavoitteet (kriteerit)
- aikaansaaminen
- alkuyleistys
- vihje (käsky)
- ärsykekontrolli (toiminnan testaus)
- yleistäminen
- siedättäminen (häiriöt)
- määrä, kesto ja etäisyys

Aiemmin lukemastani koulutuskirjallisuudesta poiketen määrä, kesto ja etäisyys ovat listan viimeisenä eli niitä harjoitellaan vasta, kun haluttu käytös on harjoiteltu toimivaksi mm. erilaisissa ympäristöissä ja häiriössä. Kun käytös toimii näissä, on määrän, keston ja etäisyyden opettaminen helppoa.

Lopuksi vielä asia, joka jäi ehkä parhaiten itselleni mieleen. Kyseessä oli kontrollikäytös ylireagointiin. Omat koirat harrastavat enemmän tai vähemmän ylireagointia erinäisiin asioihin. Kontrollikäytös on käytös, joka on opettu niin hyvin, että koiran on helppo totella vaikeassakin tilanteessa. Esimerkkinä voisi ajatella vaikka vieraan koirakon ohitusta, jolloin ennen kuin tilanne lähtee käsistä annetaan koiralle helppo käsky suoritettavaksi. Eli toisin sanoen koira on käskyn alla, mutta kontrollikäytös on paljon nätimpi ilmaisu asialle. :)

Kiireinen päivä

2011-05-14T12:06:00.000+03:00

Keskiviikkona oli koirilla ja siinä sivussa omistajallakin vaihteeksi päivä täynnä koirajuttuja.

Aamulla klo 8:30 suuntasin molempien koirien kanssa Hakametsän eläinlääkäriasemalle, tosin Nele sai jäädä autoon odottelemaan. Java kävi silmänpaineiden kontrollimittauksessa ja tällä kertaa lukemat olivat hyvät (vasen 19 ja oikea 18). Hakametsästä lupasivat taas myöhemmin soitella siitä mitä silmälääkäri sanoisi jatkosta ja iltapäivällä sainkin puhelun, että seuraava kerta olisi silmätarkistus vasta loppuvuodesta (hoitaja puhui syksystä), ellei mitään ongelmia tule sitä ennen. Silmänpainetta alentavia silmätippoja jatketaan yhä aiemman ohjeen mukaisesti eli nyt pitäisi tehdä niiden antamisesta sellainen rutiini, etteivät unohtuisi.

Eläinlääkäristä suuntasin Tallille omatoimitreenailemaan. Tavoitteena oli harjoitella paria ohjauskuviota, keppejä ja Nelen kanssa meidän omaa suosikkia eli keinua. Javalle kepit eivät tuottaneet taaskaan minkäänlaisia vaikeuksia, vaan pujotteli nätisti, vaikka lähetin eri kulmista, jäin itse taakse tai juoksin eteen. Nelekin pujotteli paljon paremmin kuin kisoissa, varsinkin vasemmalta (eli helpommalta puolelta) ohjatessa etenee suht varmasti. Oikealta ohjatessa Nelen epävarmuus lisääntyy ja alkaa herkästi hakea apua ohjaajalta. Tätä pitää treenailla vielä verkoilla.

Keinua Nele taas alkuun jännitti eikä suostunut tulemaan sille, joten nostin Nelen vain kylmästi keinulle, eteen namia ja keinu sai laskeutua alas. Tämä tehtiin pari kertaa ja sen jälkeen Nele alkoikin itse kiivetä keinulle. Muutaman kerran tehtiin niin, että hidastin keinun alastuloa, mutta koska tuntuu, että olemme jumittaneet samassa kohdassa ikuisuuden, päätin antaa keinun laskeutua ilman mitään sähläämistä. Ja Nelehän suoritti myös tällaisen keinun ja pystyi siinä samalla vielä syömään nameja, joten mitenkään ylijännittävä tilanne ei ollut. Neleä ei tunnu niinkään pelottavan keinun kolahdus tai edes se, että keinu yleensä pomppaa vielä laskeuduttuaan uudestaan ylös, vaan nimenomaan se vaihe, kun keinu ensimmäisen kerran lähtee alas.

Ohjauskuvioista kokeilin jaakotusta ja takaaleikkausta. Java toimi jälleen erinomaisesti ja on helppoa, kun koiran voi lähettää edelle ilman, että tarvitsee itse suuremmin hidastella. Nelenkin kanssa takaaleikkaus onnistui ilman ylimääräisiä pyörimisiä, mutta irtoamista pitäisi vielä työstää ja nopeuttaa.

Javan kanssa otin myös tokoa, koska meillä on pitkästä aikaa tokokoe melkein jo kalenterissa. Teimme 2,5 minuutin paikkamakuun, jonka aikana yritin häiriköidä Javaa mm. heittelemällä lelua. Javasta huomasi, että sen olisi tehnyt mieli painua lelun perään, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Olin oikein supertyytyväinen Javan suoritukseen. Seuraamisten kanssa taasen olikin ongelmia, kun seuratessa Java herkästi lähtee liian sivulle tai jää taakse ja lopun perusasento jää tästä syystä vinoon. Olen treenannut näitä kotona lyhyellä matkalla ja toimivat silloin hyvin, mutta heti kun matka pitenee, Javakin lähtee lipumaan omille teilleen.

Näistä treeneistä hetkeksi kotiin lepäämään ja pesemään Neleä. Testattiin viime postauksessa mainittua hoitoainetta ja ainakin heti pesun jälkeen turkki vaikutti mukavan tuntuiselta. Mutta katsotaan nyt mitä viikon aikana ehtii taas tapahtua... Iltapäivällä vuorossa oli meille jotain aivan poikkeuksellista eli näyttelytreenit, jotka järjesti meidän oma yhdistys. En edes muista, koska olisin viimeksi käynyt näyttelytreeneissä, ehkä joskus Nelen pentuaikoina. Mutta nyt on tällaisille treeneille viimeinkin tarvetta, kun Nele pääsee näillä näkymin osallistumaan kiinanharjakoirien Club Showhun heinäkuussa. Toki menemme vain viallisten koirien luokkaan, mutta voisi silti olla hyvä esiintyä edukseen varsinkin, kun kilpakumppanit ovat pahimmassa tapauksessa monen maan valioita... Näyttelytreeneissä Nele oli kuten mätsäreissäkin eli esiintyi hyvin ja kun tuomari oli oikein tuttu niin tällä kertaa piti heilutella häntääkin. :)

Ja jotta päivä ei vielä päättyisi, jatkoimme muutaman näyttelytreeniläisen kanssa Hakametsän koirapuistoon. Molemmat koirani käyttäytyivät yllättävän hyvin, vaikka puistossa oli useita koiria. Java keskittyi ensin lintuihin ja sen jälkeen keppeihin sekä käpyihin. Välillä toki piti käydä komentamassa leikkiviä koiria... Nele rauhoittui aika pian viereeni eikä jaksanut osallistua leikkeihin. Kotiin käveltiin maisemareittiä eli radan vartta pitkin ja iltaruoan jälkeen molemmat koirat kaatuivat suoraan nukkumaan.

Uusi hoitoaine testiin

2011-05-11T17:55:00.000+03:00

Nelen turkin kanssa on viime aikoina ollut enemmän tai vähemmän takkuuntumisongelmia. Ainakin osittain ne johtuvat turkin lähtemisestä talven jälkeen, mutta turkki on myös kuiva eivätkä pesuaineeni ole parhaita mahdollisia. Työn alla onkin ollut uuden hoitoaineen hankkiminen.

Tänä vuonna en lähtenyt turistiksi Tampereen KV-näyttelyyn, mutta onneksi on näyttelyitä harrastavia ystäviä. KV-näyttelystä Nele sai Coat Handler Conditioner-hoitoaineen ja uuden harjan:

Kiitos Pialle näistä!

Nele agility- ja hyppyradalla

2011-05-08T19:06:00.000+03:00

Eilen kutsuivat Hämeenkyrön agilitykisat. Olin ilmoittanut Nelen hyppyradalle ja ensimmäistä kertaa myös agilityradalle. Kisat alkoivat meidän osalta klo 10.15 ja juurikin agilityradalla.

Olimme kisapaikalla hyvissä ajoin ja radan rakentamista katsellessa jännitti mihin laittaisivat keinun. Kerrankin oli uskomattoman hyvä tuuri ja radalle ei laitettu keinua ollenkaan!! Agilityrata itsessään ei ollut yhtään vaikea ja ihanneaikakin kohtuullinen. Lähdin Nelen kanssa radalle kolmantena, mutta ohjaaja taisi olla vielä puoliunessa, sillä heti radan alkupuolella unohdin ohjaamisen jonnekin ja Nele meni A:n jälkeen hypyn ohi, josta vitonen. Tässä vaiheessa piti ihan ääneen pyytää Neleltä anteeksi, koska virhe meni niin totaalisesti omaan piikkiin. Keppien aloituksesta saatiin kymppi, kun Nele yritti kahdesti aloittaa väärästä välistä. Loppurata meni hyvin, tosin puomilla Nele oli hieman hidas. Saatiin kuitenkin ensimmäisestä agilityradasta heti tulos: 15vp ja yliaikaa 4,47 sekuntia. Luulen, että jos radalla ei olisi pitänyt korjailla, olisimme kerrankin ehtineet ihanneaikaan!

Videokin löytyy, tosin aika kaukaa kuvattuna, mutta kyllä me siellä Nelen kanssa ollaan:

Hyppyrata vaikutti aluksi hankalalta, mutta ei sitten rataan tutustuessa ollutkaan enää niin paha. Ratapiirros löytyy täältä. Tämä rata meni meiltä todella hyvin, tosin Nele lopetti pujottelun liian aikaisin, jonka jälkeen korjasin ohjaamalla Nelen itse väärään väliin. Enkä edes tajunnut tätä mokaa (viimeinen keppi ei jäänyt Nelen oikealle puolelle), vaan jatkettiin rataa eteenpäin. Eli hylätty tuli tämän sähläyksen takia.

Hyvät fiilikset jäi näistä kisoista, vaikka oma mokailu vähän harmittaakin. Mutta pääasia on, että Nele meni hyvin ja reippaasti! Toki vauhtia saisi yhä tulla lisää, mutta oikeaan suuntaan ollaan koko ajan menossa. Ulkokisat ovat ehkä enemmän meidän juttu, jos vain ilma on optimaalinen. :) Nyt pitäisi kisata enemmän, että Nele saisi kisakokemusta ja -varmuutta ja ehkä jopa sen ensimmäisen nollan... Seuraavat kisat voisivat olla kalenterissa touko-kesäkuun vaihteessa ja sitä ennen pitäisi saada keinu sujumaan VIIMEINKIN kunnolla sekä parantaa paljon keppien suoritusvarmuutta, varsinkin aloitusta.

Silmätippoja ja puolikas kyytabletti

2011-05-05T23:58:00.000+03:00

Viime viikolla sain Hakametsästä puhelun, että silmälääkäri oli päättänyt määrätä Javalle silmänpainetta alentavat silmätipat oikeaan silmään. Aiemmassa postauksessa kerroin, että oikea silmä olisi ollut ok, mutta näköjään siinä painelukema oli sittenkin hieman viitearvoja korkeampi. Resepti tuli postissa kotiin ja tänä maanantaina poikkesin läheisessä apteekissa hakemassa tipat. Apteekissa valitsin reseptistä poiketen rinnakkaislääkkeen ja sain silmätipat hieman halvemmalla (pullo maksoi 10,40e).

Ohjeen mukaisesti Javalle laitetaan yksi tippa kahdesti vuorokaudessa oikeaan silmään. Aloitin laittamisen tiistaina ja nätisti Java antaa tipan laittaa, vaikka ei varmaan suuremmin nauti tilanteesta. Huomenna olisi tarkoitus soittaa meille taas ensi viikolle silmänpaineiden kontrolliaika, koska viikon päästä tippojen aloituksesta paineet pitää mittauttaa.

Ja jotta tämä ei olisi tässä, on Javan terveys muutenkin viime aikoina vaivannut päätä. Viime torstaina pesin Javan ja trimmasin sen naaman kuten monta kertaa aiemminkin. Illalla huomasin, että toinen Javan suupielistä oli turvonnut ja Java joutuikin nukkumaan yönsä pitkästä aikaa kauluri päässä, jottei raapisi itseään. Aamulla turvotus oli laskenut ja päivän aikana suupieli palautui normaaliksi. Kunnes taas perjantai-iltapäivänä huomasin, että toinenkin suupieli on alkanut turvota ja että aiemmin turvonnut alkoi taas oireilla. Tässä vaiheessa päätin kysellä apua eläinlääkäristä ja soitin Hakametsään.

Ohjeeksi annettiin raapimisen estäminen kaulurilla, turvotusalueen pyyhkiminen puhdistusaineella ja puolikas kyytabletti (ensin sanoivat, että kokonainen, mutta päädyttiin sitten puolikkaaseen, kun itse epäilin annostusta Javan kokoiselle). Onneksi autossa oli yhä viime kesänä ostettuja kyytabletteja! Illan aikana turvotus hiljalleen laski eikä ole enää palannut. Jotenkin hyvin mystinen juttu ja loogista olisi, että reaktio olisi jotenkin liittynyt kuonon trimmaamiseen. Ihmeellistä vain, ettei siitä koskaan aiemmin ole tullut mitään tällaista.

Eilen tarkemman tarkistelun kohteeksi joutuivat Javan korvat. Synttäriensä kunniaksi Java sai korvien, silmien ja hampaiden puhdistuksen eikä varmasti tykännyt yhdestäkään toimenpiteestä. Toisaalta myös Nele joutui samaisen puhdistusoperaation uhriksi... Javan korvia puhdistaessa huomasin molemmissa korvanlehdissä jotain ylimääräistä. Ensin luulin, että se on jotain eritettä, mutta nyt vaikuttaa, että se olikin rupea tai muuta vastaavaa? Voi olla, että tämä liittyy tuohon yllämainittuun suupielten turpoamiseen, mutta en ole nähnyt Javan missään vaiheessa rapsuttavan molempia korviaan niin intensiivisesti, että iho olisi voinut mennä rikki.

Täytyy nyt seurailla Javan korvia ja tarvittaessa voin kysyä asiasta Hakametsässä, kun mennään silmänpaineiden mittaukseen. On jotenkin hämmentävää, että Javalla on viime aikoina ollut näin paljon kaikenlaisia terveysongelmia, mutta niin kai se on, että vanhuus ei tule yksin.

Java 5v

2011-05-04T10:16:00.000+03:00

Melkein heti Nelen jälkeen on Javan vuoro juhlia synttäreitään, vuosia tulee tänään täyteen viisi!

Vappu

2011-05-01T23:25:00.000+03:00

Koirien vappu kului näissä tunnelmissa:

Java vahtii tarkasti grillin vieressä

Nele tyytyi katselemaan kauempaa

Tampereen Pikkukoirat ry esittää

2011-04-24T22:25:00.000+03:00

Suurin osa yhdistyksemme tapahtumista ja toiminnasta on suunnattu vain jäsenille, mutta lähiaikoina on tulossa kaksi tapahtumaa, jotka ovat avoimia kaikille ja toinen myös kaikenkokoisille koirille. Seuraavaksi pieni mainos molemmista:

Naksutinkoulutuksen perusteet 10.5.2011

Naksutinkoulutuksen perusteet-luennolla tutustutaan ideologiaan naksutinkoulutuksen taustalla. Naksutinkoulutuksesta tulee luennoimaan kaikille tuttu Tommy Wirén. Hintaan sisältyy kahvitus.

* Aika: 10.5.2011 alkaen klo 18.00 (kesto 2-3h)
* Paikka: Pohjois-Hämeen kennelpiiri, Tampereentie 484, 33880 LEMPÄÄLÄ
* Hinta: 10 € jäsenet, 15 € ei-jäsenet
* Mukaan mahtuu 30 kuuntelijaa
* Sitovia ilmoittautumisia otetaan vastaan 11.4.-3.5.2011 osoitteessa kurssit@tapit.fi

Epävirallinen tottelevaisuuskoe 21.5.2011

Aika: Lauantai 21.5.2011 klo 10.00 alkaen
Paikka: Hervannan ammattiopisto (Hepolamminkatu 10), E- ja F-rakennusten välinen aidattu kenttä

Luokat: Mölli, ALO, AVO
Rajoitettu osallistujamäärä: 25 koirakkoa

Tuomarina Mimoza Vierikko

Sitovat ilmoittautumiset 7.5.2011 mennessä osoitteeseen tapit@tapit.fi

Ilmoita viestissä oma nimesi, koiran nimi, rotu ja mihin luokkaan koira osallistuu.
Saat paluuviestissä vahvistuksen ja maksutiedot.

Koirien rokotukset tarkastetaan koepaikalla, muista rokotustodistus!

Maksut: Jäsenet 5 €, muut 8 €

Paikalla buffet ja palkintoja sponsoroimassa Musti ja Mirri sekä Gessi.

Tervetuloa!

Tiedustelut: tapit@tapit.fi

Suosittelen kumpaakin tapahtumaa blogini lukijoille!

Nyt riittää lepäily

2011-04-24T16:31:00.000+03:00

Agilityn lisäksi kaikki muukin koirien kouluttaminen tuntuu viime aikoina jääneen aivan täysin. Alkuvuodesta tein koirien kanssa melkein joka päivä jotakin pientä, mutta nyt treenikalenteri on täyttynyt toisiaan seuraavista lepopäivistä. Naksutin ja kosketuskeppi ovat pölyttyneet pöydän nurkassa ja hiirimatto on ollut piiloutuneena koirien lelulaatikkoon. Tämä kaikki tarkoittaa vain yhtä asiaa...

Ylös, ulos ja treenaamaan! Eli nyt pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa taas aktiivisemmin täyttää treenikalenteria. Ja treenit pitää nimenomaan siirtää ulos, koska enää ei voi käyttää syynä lunta ja kylmyyttä eikä pelkästä sisätreenailusta pidemmän päälle ole hyötyä.

Vuoden vaihteessa kirjoittelin ylös muutamia tavoitteita koirille ja niitä pitäisi nyt alkaa työstää. Javalle suunnitelmissa on jopa yksi tokon koekäynti ja koepäiväkin voisi olla selvillä, kunhan vain treenataan, ettei esimerkiksi seuraamiset olisi sellaista haahuilua kuin aiemmin möllitokossa. Nelen kanssa pitäisi opetella pari tokoliikettä ja niitä varten olisi nyt tärkeää opettaa Nele seuraamaan. Muuten listalla oli mm. nouto ja oma paikka, joita ei olla tehty yhtään.

Yksi opetettavista asioista on listalla vuodesta toiseen pyörivä toisten koirien ohittaminen. Tiedän kuinka opetan sen ja miten onnistuneita ohituksia saadaan, mutta silti ohitusongelma vain on ja pysyy. Kaikkia tilanteita ei tietenkään voi ennakoida, mutta hyvin paljon kyseessä on oma laiskuus. Talvella oli helppo käyttää tekosyynä sitä, että muiden väistäminen oli lumen takia niin hankalaa, mutta nyt tätäkään ongelmaa ei enää ole. Voisin oikeasti yllättyä, jos nyt ottaisin koirien kanssa vaikkapa kahden viikon teho-ohitustreenin, sillä oppimiskykyä ei noilta kummaltakaan puutu.

Ja sitten vielä se kaikista vaikein osuus eli siirtyminen sanoista tekoihin. :)

Agilitykuulumisia

2011-04-23T22:56:00.000+03:00

Jossain vaiheessa suurin osa kirjoituksista taisi käsitellä agilitya, mutta nyt on sillä rintamalla ollut hiljaista. Kisaamassa oltiin viimeksi helmikuun alussa ja agilitytreenitkin tuntuvat koko ajan jäävän välistä. Alkuvuodesta oli usein liian kylmä, sittemmin olen ollut mm. töissä tai kuten nyt viimeisimpänä niin kipeänä. Omatoimitreenailukin on ollut samoista syistä enemmän tai vähemmän tauolla.

TamSKilla kesäkausi alkaa viikon päästä ja jatkan Nelen kanssa samassa ryhmässä kuin aiemminkin. Viime vuodesta poiketen treenataan nyt koko kesä Tallilla, joten ulkokentällä harjoittelu jää omatoimitreeneihin. Omatoimitreenailua olisi tarkoitus jatkaa nyt ahkerammin, kun talven kylmyys jäi taakse ja treenaaminen on mukavampaa. Nelen kanssa olen edistynyt todella paljon, mutta keinu on vieläkin vaiheessa. Täysin itsenäisesti Nele ei sitä vielä mene, vaan hidastan yleensä alastulossa, ettei keinu kolahtaisi niin lujaa. Lisäksi pieni ongelma on Nelen hyppääminen pois keinulta, jos alkaa liikaa jännittää. Keppien kanssa ongelmana on ollut Nelen katsominen minuun joka välissä ja tätä ollaan nyt yritetty korjata verkkojen avulla. Tavoitteena olisi itsenäisempi ja varmempi pujottelu. Tässä muuta harjoitusvideo, kiitos Tytille kuvaamisesta!

Suunnitelmissa olisi jatkaa myös kisaamista ja näillä näkymin ilmoitan Nelen kisaamaan Hämeenkyröön 7.5. Tarkoitus olisi mennä yhdelle agilityradalle ja hyppyradalle. Hämeenkyrön jälkeen seuraavat kisat olisivat luultavasti touko-kesäkuun vaihteessa ja tänä vuonna ollaan jälleen menossa Agirotuunkin, vaikka se järjestetään Lappeenrannassa asti.

Javan kanssa olen tehnyt pikkuisen agilitya helmikuisen fyssarikäynnin jälkeen, mutta ennen pidempiä treenailuja halusin käyttää Javan vielä eläinlääkärin tsekattavana ja sehän on nyt tehty. Suunnitelmissa olisi seuraavaksi vähitellen nostaa treenin määrää ja samalla parantaa entisestään Javan lihaskuntoa. Jos kaikki menee oikein hyvin, Java voisi kisata Agirodussa, jolloin ympyrä vähän kuin sulkeutuisi, sillä viime vuoden Agirotu oli Javan viimeinen kisa ennen leikkausta. Tässä pari videota Javasta, jälleen kiitokset Tytille!

Silmänpaineet

2011-04-21T21:06:00.000+03:00

Tänä aamuna kävin jälleen Javan kanssa Hakametsässä eläinlääkärissä. Tällä kertaa vuorossa oli silmänpaineiden mittaus.

Mittauksen teki kaksi hoitajaa. Ensin Javalle laitettiin puuduttavia silmätippoja, odoteltiin hetki ja sitten silmiä tökittiin laitteella, joka piippasi, kun sai paineen mitattua. Molemmista silmistä paine mitattiin kolme kertaa, koska luku vaihtelee joka kerralla.

Oikea silmä oli kai paineeltaan ok, mutta vasemmassa lukema saattaa olla liian korkea. Hoitajat eivät tästä sen enempää osanneet sanoa, vaan saan ensi viikolla puhelun joko silmälääkäriltä, jos katsoo, että paineille pitää tehdä jotain tai sitten hoitajalta, joka kertoo koska seuraavan kerran mennään mittaukseen.

Huonoja ja hyviä uutisia

2011-04-20T20:20:00.000+03:00

Viime viikon tiistaina vein molemmat koirat Hakametsään silmätarkistukseen (Nelen osalta virallinen) ja rabiesrokotteen uusimiseen. Nele otti koko tilanteen melko rauhallisesti, mutta Java päätti jälleen suojautua tuolien alle ja kurkisteli sieltä.

Ensin oli Nelen vuoro. Koska kiinanharjakoirilla tuntuu tällä hetkellä olevan enemmän tai vähemmän silmäsairauksia, olin hieman huolissani mitä Nelen silmistä löytyisi. Mutta ei onneksi mitään eli olivat terveet! Rabiesrokotteen anto meni todella helposti. Takaisin lattialle päästessään Nele hieman läähätti, mutta söi innokkaasti nakkia, joten suurempia traumoja tästä ei tainnut jäädä.

Sitten tuli Javan vuoro. Eläinlääkäri katseli silmiä ja siinä vaiheessa, kun kuulin sanan "silmäsairaus" pysähtyi oma ajattelutoiminta täysin. Vasta paljon myöhemmin kotona mieleen tuli monta erilaista kysymystä... Javalla todettiin molemmissa silmissä lasiaisen rappeuma ja oikeassa silmässä myös lasiaisvuotoa etukammioon. Linssit ovat kuitenkin paikallaan eikä muitakaan rappeumaan liittyviä ongelmia näkynyt. Mitään erityistä tälle asialle ei tehdä, vaan Java pitää viedä silmätarkistukseen puolen vuoden - vuoden välein. Myös silmänpaine pitäisi mitata ja tähän mittaukseen olemmekin menossa huomenna. Silmätarkistuksen yhteydessä mittausta ei voinut tehdä, koska tarkistusta varten silmiin laitettavat silmätipat nostavat painetta ja vääristävät näin ollen tulosta. Jos silmänpaineet ovat korkeat / lähtevät nousemaan, aloitetaan tippalääkitys.

Kuva: Tytti Käyhkö

Näissä tunnelmissa siirryttiin rabiesrokotteen antamiseen, jonka Java antoi laittaa suht kiltisti, mutta tajusi sitten, että tämä ei ollutkaan kiva juttu. Vähän piti yrittää lattialla säntäillä, rapsuttaa ja näyttää hyvin kurjistuneelta. Onneksi tämä rokote on seuraavan kerran uusinnassa vasta kolmen vuoden päästä. Tällä samalla eläinlääkärireissulla kysyin uudestaan koirien hammaskivitilanteesta ja Nelen alahampaasta. Nelen alahampaasta ell sanoi, ettei yhtään osaa sanoa vaivaako se Neleä vai ei. Jos kyseessä olisi hänen oma koiransa, ei välttämättä lähtisi poistamaan hammasta, koska poisto ei kuitenkaan ole mikään ihan pikkujuttu. Hammaskiveäkään ei vielä tarvitse poistaa, koska sitä oli sen verran vähän ja nukuttaminen on aina riski, joten vähäisen hammaskiven takia ei sellaiseen kannata ryhtyä. Itse olen samaa mieltä siinä, että ns. turhaa nukuttamista on hyvä välttää, joten hammaskiven poisto saa nyt jäädä ja Nele pitää alahampaansa. Sen sijaan koirat pääsevät "nauttimaan" hampaiden pesusta kotona.

Tänä maanantaina suuntasin jälleen Hakametsään, mutta nyt vain Javan kanssa. Halusin viedä Javan polvet leikanneen eläinlääkärin tutkivaksi, mutta tämä oli kuulema sairaslomalla, jonka pituudesta ei ollut tarkkaa tietoa. Valitsin toisen eläinlääkärin ja Java pääsi polvitarkistukseen. Eläinlääkäri totesi, että jos ei tietäisi Javan polvia leikatun niin ei huomaisi niissä mitään erikoista. Molemmat polvet vaikuttivat oikein hyvältä! Tietenkin kysyin miten agilityn kanssa ja tässä ell oli hieman epäilevä, koska agility on lajina niin rankka. Antoi kuitenkin luvan aloittaa varovasti agility ja käski tarkkailla Javaa harjoitusten jälkeen. Jos jotain oireita esiintyy, niin sitten olisi syytä vaihtaa lajia (ehdotti meille tokoa). Pyysin hampaista nyt jo kolmannen mielipiteen ja tämäkin ell oli sitä mieltä, että vielä ei ole tarvetta hammaskiven poistolle, mutta ehdottomasti pitää aloittaa säännöllinen hampaiden hoitaminen. Lisäksi ell kuunteli Javan sydämen ja sieltä kuului pieni kaiku, joka kuului jo viime kesänä. Tätä olisi hyvä seurata kuunteluttamalla Javan sydän aina, kun käymme eläinlääkärissä.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen on mietityttänyt onko oikein palata Javan kanssa takaisin agilityyn, jos on vaarana, että Java menee uudestaan rikki. Onko oikein jatkaa agilitya itsekkäiden syiden takia? Toisaalta kukaan ei varmaan voi sanoa, etteikö Java rakastaisi agia koko pienen koiran innollaan. Olisi sääli kieltää se Javalta kokonaan, koska jotain voi EHKÄ sattua. Jotain voi sattua myös kotona tai lenkillä. Pohdintojen jälkeen tulinkin siihen tulokseen, että tehdään kuten ell sanoi ja jatketaan agilitya Javan vointia koko ajan seuraten.

Mökillä

2011-04-17T17:30:00.000+03:00

Kohta pitäisi blogiin kirjoittaa asiaakin, mutta otetaan tähän väliin vielä yksi kuvapäivitys, kun omistajalle meinaa iskeä kevätflunssa eikä oikein ajatus nyt kulje.

Olen ollut koirien kanssa pari päivää Kankaanpäässä ja tänään käytiin katsomassa miltä mökillä näyttää talven jälkeen:

Java päätti auttaa pihan siivoamisessa

Nele löysi vihreää ruohoa ja tottakai sitä piti maistaa

Javaa ei kevätpurot haittaa

Nele sen sijaan on sitä mieltä, että vähempikin vesi riittäisi

Nele 3v

2011-04-11T22:06:00.000+03:00

Tänään Nelelle tuli täyteen jo kolme vuotta!

Kuva: Tytti Käyhkö

Hiekkakuopalla ja muita kuulumisia

2011-04-09T18:06:00.000+03:00

Blogi on viettänyt hiljaiseloa ja kuukausikin ehti välissä vaihtua jo huhtikuuksi. Syynä hiljaisuuteen on tietenkin ollut omistajan työharjoittelu ja tuntuu, ettei ole ehtinyt käydä kotona kuin nukkumassa. Agility- ja koulutusjuttuja kirjoittelen myöhemmin, mutta ensin muutama kuva.

Viime lauantaina teimme pikkukoiraporukalla yhteislenkin Kangasalan hiekkakuopalla. Kuopalla pääsi liikkumaan hyvin, vaikka tietenkin oli märkää, mutta maa onneksi vielä sen verran jäässä, ettei hiekkaa jäänyt koiriin ihan mahdottomasti. Otin molemmat koirat mukaan ja Java sai nauttia "vapaudesta" jälkiliinan kanssa, josta kaikki lenkkeilijät taisivat vuorotellen pitää kiinni, kun itse otin kuvia.

Kevät kastelee turkin

Lunta riitti vielä paljon

Java ja havannankoira Simo ovat katsoneet liikaa Matrix-elokuvia

Java yritti naamioitua paikalliseksi mangustiksi

Lenkillä oli yhteensä yhdeksän koiraa ja kerrankin saatiin kaikki kuvaan!

Osaa Javakin poseerata

Tällä viikolla koirat ovat arkena päässeet maksimissaan puolen tunnin lenkille, kun työaikojen takia ei ole pystynyt parempaan. Onneksi kumpikaan ei ole vielä kiipeillyt pitkin seiniä eikä koirien ole tarvinut edes olla yksin kotona, vaan ovat viettäneet päivät Hervannassa hoidossa. Ja mikäs siellä ollessa, kun heti löytyi ihana aurinkopaikka:

Tänään koirille oli viimein tiedossa pidempi lenkki, kun lähdimme Tytin ja Janan kanssa Niihamaan. Alkuperäinen lenkkisuunnitelma vaihtui lähes heti, kun allekirjoittanut oli jättänyt saappaat kotiin ja edessä oli valtava vesilätäkkö. Muutenkin koko lenkki oli enemmän tai vähemmän sähläämistä ja säätöä innokkaiden koirien kanssa, mutta parkkipaikalla Java malttoi hetkeksi pysähtyä kameran eteen takanaan ihanan sininen taivas:

Kuva: Tytti Käyhkö